Avainsana-arkisto: vuosikatsaus

Vilkaisu lukuvuoteen 2017 ja katse seuraavaan

Vuoden viimeinen kirja työpöydällä

Tiedän, tiedän, lukuvuosi liitetään yleensä opintoihin, mutta miksipä sillä ei tarkoitettaisi myös omia lukemisia? Ajatus huvitti minua, joten jääköön otsikko tuollaiseksi. Eli on aika tehdä katsaus kuluneeseen, no, lukemisvuoteen.

Luin vuoden aikana 26 kirjaa/tarinaa. Ei mikään päätä huimaava luku, moni lukee helposti neljä kertaa enemmän, mutta minulle tuo sopi ihan mukavasti. Mukaan mahtui paksuja kirjoja ja ohuita kirjoja, aivan liian moni jäi kesken, mutta onpahan aloitettu ensi vuotta varten. (Tismalleen sama tilanne muuten kuin viime vuonna!) (Lisäys seuraavana päivänä: Luettujen listaan tuli vielä kolme Uuno Kailaan novellia, jotka kuuntelin vaatteista silittäessäni, en ryhdy niitä kuitenkaan tämän postauksen lukuihin ynnäilemään.)

Maittain tarkasteltuna kolmen kärki on selvä: lukemistani kirjoista 8 oli Ranskasta, 5 Japanista ja 5 Suomesta. Muita maita edustivat Ruotsi, Italia, Saksa, Iso-Britannia, Chile, Guatemala ja Yhdysvallat, kultakin yksi, paitsi Briteistä kaksi. Pääosan (14) kertomuksista luin suomeksi, suuren osan (8) englanniksi ja pienen osan (4) ranskaksi.

Kuunneltuja kertomuksia oli kaksi ja elektronisia viisi, joista paperille printattuna kaksi. Romaanien lisäksi luin runoja, novelleja, kaksi satua, yhden sarjakuvateoksen, yhden haastattelukirjan, yhden tietokirjan sekä kaksi muuta, jotka eivät sujahda oikein mihinkään kategoriaan (Emmanuel Carrèren Valhe ja Marguerite Durasin Ei Muuta).

Lukemani sijoittelin myös HelMet-haasteeseen, lista löytyy omalta sivultaan täältäHyllynlämmittäjistä sain luettua kuusi ja puoli, ja jokainen niistä yllätti positiivisesti. Uudelleen luettuja kirjoista oli kuusi. Aikakausiltaan kirjat sijoittuivat vuodesta 1802 vuoteen 2012, mutta suurin osa on kirjoitettu 1900-luvulla.

Itse asiassa kaikki (loppuun asti) lukemani kirjat olivat hyviä. Voimakkaimmin vaikuttivat Haruki Murakamin teokset Dance, dance, dance ja The Wind-Up Bird Chronicle. Isabel Allenden Henkien talosta en arvannut pitäväni, joten yllätys oli melkoinen. Miguel Ángel Asturiasin Herra Presidentti jää myös mieleen ravisuttavana lukukokemuksena.

Tutkiskelin myös blogin tilastoja. Kolme suosituinta postausta ovat viime vuodelta: Mika Waltarin Leikkaus, Jaan Kaplinskin Titanic ja Kari Hotakaisen Finnhits. Kahdesta ensimmäisestä pidän kovasti, kolmannesta en lainkaan. Loput seitsemän olivat kesken jäänyt Carpelan (ensi vuonna sitten?), Juhani Ahon Helsinkiin kuunneltuna, Balzacin Ukko Goriot, Proustin neljän novellin kokoelma, mikä-tämä-blogi-oikein-on-sivu ja leffapettymys Miekkailija. Ja lisäksi ne hyllynlämmittäjät yhteen koottuna.

Siinä on tiivistettynä lukuvuoteni 2017. Tulevalle vuodelle on jo suunnitelmia, kuten uusi hyllynlämmittäjien listaus (näin ne todella tulevat luetuksi!) ja Helmet-haasteen tarkastelu. Vakaana aikeenani on lukea enemmän: en hae sillä niinkään luettujen niteiden määrää, vaan pikemminkin se on tietoinen pyrkimys vähentää turhaa nettisurffailua. Kun senkin ajan voi käyttää niin paljon paremmin…

Blogin luetuimmat postaukset 2016 – ja mistä itse pidin

alusvaatteet
Aiheeseen mitenkään liittymätön pyykkilanka.

Vuoden lopussa on hauska katsoa taaksepäin. Kirjasin jo Helmet-lukuhaasteen yhteenvedon ja nyt tarkastelin tilastoja. Blogini on vajaan vuoden vanha, enkä ole sitä erityisemmin mainostanut, joten mitään huippulukuja eivät tilastot näyttäneet. Se ei haittaa, se ei ole kirjoitteluni tarkoituskaan.

Mutta mitkä ovat siis kymmenen luetuinta postausta tänä vuonna? Kas nämä:

  1. Emilia Kukkala & Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat (Pontus näytti lukeneen postaukseni, pisti Facebookiin, mistä se meni Twitteriin ja sitä kautta postauksen luki yllättävän moni muukin. Ja hyvä niin, kirja on tässä ajassa enemmän kuin paikallaan)
  2. Konmari kirjahyllyssä (Samasta aiheesta näytti olevan jossain kirjakin, ehkä se on saanut ihmiset etsimään aihetta googlesta?)
  3. Kari Hotakainen: Finnhits (Harmi, etten ollut itse niin innostunut)
  4. Mika Waltari: Leikkaus (Yllätyin että tätä haettiin; ostin kirjan vuosia sitten alehyllystä, mutta se todella on mainio!)
  5. Marjane Satrapi: Persepolis (Tätä luettiin varsinkin Yhdysvalloista, mutta hakipa sitä joku sieltä suunnalta suomeksikin)
  6. Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas (Tykkäsin itsekin kovasti ja suosittelen lämpimästi)
  7. Kirja, joka oli jäädä kesken: Bo Carpelanin Alkutuuli (Edelleen harmittaa, etten päässyt sen mukaan. Ehkä joskus toiste…)
  8. Jaan Kaplinski: Titanic (Tätä ihan etsittiin, eikä varmasti turhaan. Hieno kirja, antaa paljon ajateltavaa)
  9. Miksen oikeastaan lukisi myös ruotsiksi? (Niin, miksen. En kuitenkaan lukenut tänäkään vuonna)
  10. Asterix lyö vetoa eli Gallian kierros ranskaksi (En lukenut ehkä ruotsiksi, mutta tämän luin ranskaksi. Hauska!)

Mitä siis opin? Sen, että hakusanoilla löydetään eri postauksia kuin joita olisin ehkä toivonut löydettävän. Yllätyin myös, etteivät Haruki Murakamit nousseet kymmenen luetuimman postauksen joukkoon, luinhan häneltä sentään neljä teosta.

Vaikuttavimmaksi lukukokemukseksi itselleni nousi Shūsaku Endōn The Sea and Poison. Se oli todella ravisteleva, ajatuksia herättävä ja samalla kauniisti kirjoitettu. Vaikka sen englanniksi luinkin. Marjane Satrapin Persepolis oli huikeampi kuin osasin arvatakaan (ihan turhaan säilöin sitä koskemattomana kirjahyllyssä…), katsoin myöhemmin siitä tehdyn animaatioleffankin, ei ollenkaan hullumpi. Ja kyllä Murakamin 1Q84 oli sekin todella mielenkiintoinen. Luin jälkeenpäin siitä kirjoitettuja arvosteluja ja blogipostauksia ja jäin ihmettelemään, miksi juuri kukaan ei pohtinut sen yhteyksiä Orwellin teokseen 1984. Eihän se nyt hyvänen aika mikään pelkkä eriskummallinen rakkaustarina ole.

Entä suurin pettymys? Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Liikaa kaikkea eikä mistään tarpeeksi.