On taas kulunut hetki naisten aakkosten edellisestä päivityksestäni. Ketkä ovat siis ne E-kirjaimen naiset, jotka ovat vaikuttaneet minun elämääni tai herätelleet kiinnostukseni?
Haastehan on siis alkujaan Tarukirjasta, ja idea on seuraava:
Naisten aakkosissa etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Kysymyksiä on kolme:
1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
Edith Södergran. Hänen runonsa kuuluvat niihin, jotka ravisuttivat maailmankuvaani nuorena opiskelijana oikein kunnolla. Ei ajalla ole merkitystä, vain kirjoituksilla ja näkökulmilla, ihminen kysymyksineen ja tuntoineen on sama.
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Brigitte Engerer. Kuuntelen usein klassista musiikkia työtä tehdessäni, ja hyvin usein valitsen Chopinin nokturnot juurikin Brigitte Engererin soittamina. Mikä siinä onkin, että ne soivat niin kauniisti juuri hänen esittäminään?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.
a) Emmi Itäranta ja Emma Puikkonen. Luin Itärannan Teemestarin kirjan kesällä, ja kuten hiukan aavistelinkin, tarina ja sen teemat ovat jääneet muhimaan mielessäni, ja olenkin ajatellut kirjoittaa niistä enemmän. Itärannan ajatusmaailmaan tutustuisinkin mieluusti paremmin. Emma Puikkonen on taas jäänyt mieleeni kiinnostavan kuuloisesta romaanistaan, jolla on todella kaunis kansikin.
b) Elsa Beskow. Rakastin Elsa Beskowin satuja ja satumaailmaa pikkutyttönä. Ja huomaan olevani aika pitkälti ruotsalaisten satutätien kasvattama 🙂
b) Elin Danielson-Gambogi.
Clarice Lispector. Miten omaleimainen kirjailija! Siitä on jo aikaa, kun hänen kirjojaan luin, mutta mieleen ne ovat painuneet. Eivät välttämättä tarinankerronnaltaan, vaan pikemminkin tunnelmaltaan. Häneen palaisin mielelläni uudestaan.
Catherine Deneuve. Paitsi että hän on erinomainen näyttelijä (ja tietenkin valtavan kaunis), nostin hänelle hiljaisesti hattua, kun hän muiden ranskalaisnaisten kanssa kyseenalaisti tämän jo absurdejakin piirteitä saaneen me too -kampanjan. Sillä vaikka seksuaalinen häirintä on tietenkin idioottimaista (se on ollut sitä aina) ja miehissä toki omaa asemaansa hyväksi käyttäviä mulkkuja, niin tämä amerikkalainen kampanja alkaa tuntua masinoidulta. Kun saadaan miehet ja naiset toistensa kimppuun ja ryhdytään penkomaan jopa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita asioita, joista edes asianosaisilla ei välttämättä ole kovin selkeitä mielikuvia (mutta sitäkin suurempia tunteita, näin jälkikiäteen ennen kaikkea), voidaan katseet kääntää pois jostakin aivan muusta. Mistä, sitä olen viime aikoina miettinyt.
a) 
Tanskalainen Karen Blixen, joka kirjoitti myös nimellä Isak Dinesen. En ole järin montaa Blixenin teosta lukenut, mutta hänessä on jotakin, mistä pidän. Voimakkaimmin minuun on vaikuttanut kuitenkin elokuva: ei se Blixenin elämästä kertova Minun Afrikkani, vaan hänen novelliinsa Babetten pidot perustuva 
Astrid Lindgren. Mitä tähän muuta voisi sanoa? Rakastin hänen tarinoitaan lapsena, niitä luettiin meille ääneen ja myöhemmin luin niitä itsekseni. Samastuin täysin Ronja Ryövärintyttäreen sekä hiukan myös Peppi Pitkätossuun ja surin Mio poikani Mion ja Veljeni Leijonamielen kanssa. Eemelitkin tuli luettua, ja Melukylän lapset oli kuin meiltä kirjoitettu.
b) Anna Bretagnelainen eli ranskaksi Anne de Bretagne. Vahva nainen ja hallitsija, jota pidetään Bretagnen itsenäisyyden symbolina. Anna Bretagnelaisen nimeen törmää tuon tuosta Ranskan historiasta lukiessa ja kiehtova hahmohan hän on, siitä ei pääse mihinkään. Muutama vuosi sitten Ranskassa vietettiin Anna Bretagnelaisen juhlavuotta, kun hänen kuolemastaan oli kulunut 500 vuotta.