Avainsana-arkisto: Le Monden 100 kirjaa

Jacques Prévert: Sanoja

Erään äärimmäisen tärkeä puheen
loppupuolella
suuri valtiomies kompastuttuaan
yhteen korulauseeseen
tulee päistikkaa alas
pallo hukassa suu ammollaan
haukkoo henkeään
hampaat pitkinä
niin että hänen rauhanomaisten lauseparsiensa
karies
kaivaa pintaan
sodan hermon
monimutkaisen kysymyksen rahasta.

(Puhe rauhan puolesta, s. 128)

Miten innostuinkaan, kun kuulin Jacques Prévertin (1900–1977) kulttikirjan Paroles – Sanoja – olevan vihdoin suomennettu! Joten kun vain suinkin kirjastoon pääsin, lainasin sen heti.

Koitan nyt olla todella rehellinen. Odotin tältä paljon, mutta tiesin (ja taidettiin se mainita loppusanoissakin) että kääntäminen olisi vaikeaa, sillä Prévert käytti paljon sanaleikkejä ja kielikuvia. Miten niiden kanssa sitten tultiin toimeen? No. Alkuun olin innoissani. Nämähän ovat aika absurdeja ja vinkeitä, ja kas, onhan siellä koetettu löytää niitä kielellisiä vastineitakin sanaleikeille. Mutta sitten lukuintoni alkoi laantua. Aloin lukea siksi, että tämä pitäisi lukea ja että se olisi osa yleissivistystä, ja se että tietäisin ja tuntisin Prévertin tuotantoa auttaisi minua ranskalaisuuden ymmärtämisessä. Kannoin siis kirjaa laukussani minne meninkin ja yritin lukea, mutta yhä useammin huomasin jättäväni sen väliin. Edes Brestin pommituksesta kertova Barbara, jota olen kuunnellut kymmeniä kertoja Yves Montandin laulamana, ei suomennoksena saanut sieluani väräjämään.

Kirjan on suomentanut Antti Nylén, joka on erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen, joten hän taatusti tuntee kielen ja kulttuurin nyanssit. En siis tiedä mikä on mennyt vikaan, vai onko vika vain minussa. Vai onko Prévert vain mahdoton kääntää, ja siksi se on aikoinaan jäänyt suomentamatta. En tiedä, mutta nämä suomennokset eivät soi. Ehkä tässä kohtaa olisi auttanut se, että alkuperäinen ja käännös olisivat olleet rinnakkain, jolloin ne olisivat tukeneet toinen toisiaan näin suomalaislukijan näkökulmasta katsottuna.

Luin minä kirjan kumminkin. Lainasin jopa uudestaan, kun kuukausi ei riittänyt. Merkinnän sain myös Le Monden 100 kirjan listaanikin.

Lisäys: Tässä vielä tuo upea Barbara Yves Montandin laulamana. Ohessa ovat myös alkuperäiset sanat; ne soivat jo sellaisenaan! Eikä Prèvert taatusti olisi käyttänyt sellaista sanaa kuin paska… (quelle connerie la guerre)

 

Jacques Prévert: Sanoja
aluperäinen ranskankielinen teos, Paroles, ilmestyi 1946
Sputnik, 2016
158 sivua
kirjastosta

Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine

Tämän kertomuksen henkilöt ja tapaukset ovat keksittyjä. Mikäli eräiden lehtimiestapojen kuvauksessa ilmenee yhtäläisyyksiä ”Bild”-lehden menetelmien kanssa, nämä yhtäläisyydet eivät ole tahallisia eivätkä satunnaisia vaan väistämättömiä.

Näillä sanoilla alkaa Heinrich Böllin vuonna 1974 ilmestynyt pienoisromaani Katharina Blumin menetetty maine. Vuodet eivät ole vähentäneet tippaakaan sen ajankohtaisuutta tai tehoa, päinvastoin. Kuten teoksen nimestä ja esipuheesta voi päätellä, on kyse tiedotusvälineiden kyseenalaisesta tavasta käyttää valtaansa vääristelyillä ja valheilla ja siten vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mikä voi ajaa yksittäiset ihmiset kestämättömään tilanteeseen.

Kirjan taustalla on Saksaa 1970-luvulla ravistuttanut terrorismiaalto ja sen aiheuttamat absurdeihin mittasuhteisiin kasvaneet reaktiot niin poliisissa kuin lehdistössä. Böll muiden intellektuellien kanssa kritisoi etenkin Bild-lehden tapaa lietsoa hysteriaa, minkä tuloksena hän sai terroristien sympatisoijan leiman. Eikä pelkkää leimaa, vaan poliisin ja lehden toimittajineen niskaansa. Niinpä niin, onko mikään tässä maailmassa muuttunut vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa? ”Huomenna lisää! KUTEN AINA LEHTI ON PAIKALLA!” -> nykymedian muodossa: ”Seuraamme hetki hetkeltä! Katso kuvat!” Eikä tähän syyllisty vain roskalehdistö…

Katharina Blumin menetetty maine kertoo siis nuoresta ja melkoisen siveästä työssä käyvästä naisesta, joka lähtee karnevaalien aikaan tanssimaan, rakastuu ja auttaa miestä pakenemaan poliisia. Tästä alkaa kafkamaisia piirteitä saava poliisikuulustelujen, oikeudenkäynnin ja lehdistön kirjoittelun vyyhti, jonka tuloksena Katharina Blumin (ja hänen lähipiirinsä) maine on mennyttä. Katharina tappaa toimittajan, mutta Böll asettaa teoksessaan hyvän kysymyksen: tappoiko toimittaja ensin Katharinan?

Kirja itse on lyhyt, vain 127 sivua, mutta niin tiukkaa tekstiä, ettei sitä kovin nopeasti tule luettua. Itse asiassa se vaatisi varmasti useammankin lukukerran – ja kestäisi sen myös – jotta koko tästä sekavasta vyyhdistä ja kaikista Böllin heittelemistä piikeistä (ja henkilökaartin nimistä) saisi selon. Vaan samalla täytyy sanoa, että kyllä on nautinnollista lukea tällaista tekstiä, joka haastaa ja jonka satiiri osuu!

Tämä on kirja, jonka jokaisen toimittajaopiskelijan pitäisi lukea, ja mieluummin vielä niin, että se olisi lukiolaisten kirjallisuuslistalla, mikäli sellaisia tätä nykyä on. Leimoja kun lyödään tällä hetkellä yhä kiihtyvämpään tahtiin, eikä terrorismista syytettyjä  yleensä edes tuoda oikeuden eteen, vaan heidät tapetaan ilman oikeudenkäyntiä. Elämme todella kummallisia aikoja.

Kun hän perjantaiaamuna puoli kymmenen maissa äreänä ilmestyi aamiaiselle, Trude ojensi hänelle LEHDEN. Katharina etusivulla. Jättiläiskuva, jättiläisotsikko. ROSVONHENTTU KATHARINA BLUM KIELTÄYTYY KERTOMASTA HERRAVIERAISTAAN. Roisto ja murhaaja Ludwig Götten, jota on etsitty jo puolitoista vuotta, olisi voitu eilen pidättää, ellei hänen rakastettunsa Katharina Blum olisi häivyttänyt hänen jälkiään ja auttanut häntä pakoon. Poliisi otaksuu, että Blum on jo kauan ollut mukana salaliitossa (Katso myös takasivua, otsikko HERRAVIERAAT.)
Takasivulla Blorna näki lausumansa, että Katharina oli viisas ja harkitseva ihminen, muutettuna muotoon ”jääkylmä ja laskelmoiva” ja hänen yleisluonteisesta rikollisuutta käsittelevästä ilmaisustaan LEHTI oli tehnyt maininnan, että Katharina ”hyvin kykeni rikolliseen tekoon.”

 

Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine
saksankielinen alkuteos Die Verlorene Ehre der Katharina Blum, 1974
suomentanut Kai Kaila
Otava, 1983 (ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä 1975)
127 sivua
kirjastosta

Edginton&D’Israeli: H.G. Wells’ War of the worlds (sarjakuva)

The Martians act without morality or mercy, discharging enourmous clouds of black, toxic vapour by means of rockets. It is the beginning of the rout of the civilisation… The massacre of mankind.

Toisin kuin kuvittelin, pääsin aloittamaan Le Monden vuosisadan 100 kirjaa -haastetta pikemmin kuin arvasinkaan. Käydessäni nimittäin kirjalistaa läpi, huomasin että yksi kirjoista, H.G. Wellsin War of the worlds on saatavilla ilmaisena sarjakuvana. Eihän se ei tietenkään ole sama asia kuin koko kirjan lukeminen, mutta ainakin sillä pääsi tarinaan ja haasteeseen sisään.

Ian Edgintonin lyhentämä ja sovittama ja D’Israelin kuvittama e-sarjakuva H.G. Wells’ War of the worlds on ilmestynyt vuonna 2006. Pidin kovasti sen visuaalisesta ilmeestä, johon eittämättä on vaikuttanut japanilaisten sarjakuvien muotokieli – sanon tämän nyt ihan lonkalta, sillä en ole mikään sarjakuva-asiantuntija, mutta olen minä kuitenkin Asterixini ja Tinttini lukenut ja japanilaista sarjakuvaa pintapuolisesti silmäillyt. Tarkoitan vaikutteilla siis ihan jo pelkästään ruutujen muotoa.

Sarjakuva seuraa ilmeisen uskollisesti H.G. Wellsin tarinaa, jossa siis marsilaiset laskeutuvat maanpinnalle, mutta eivät saavu hyväntahtoisesti. Heidän – tai niiden – on määrä alistaa ihmiset orjikseen ja ottaa maapallo valtaansa. Keinona on väkivalta ja aseet. Ihmiset eli tässä kohtaa britit vastaavat tuleen omilla kanuunoillaan ja vaikka saavatkin muutaman marsilaisten tripodeista tuhottua, on se lopulta erilainen bakteerikanta, joka koituu marsilaisten tuhoksi.

Minkä verran Edginton on sitten pistänyt omiaan ja onko hän siirtänyt tarinaa meidän päiviimme, en tiedä. Siellä täällä se joka tapauksessa kuulostaa tutulta, kuten tuossa postauksen alussa olevasta stripistä voi lukea, ja tuntuu hämmästyttävältä, jos H.G. Wells on tulevaisuuden näin tarkkaan kuvitellut jo vuonna 1898 eli reippaasti ennen molempia maailmansotia.

Alkuperäinen tarina ja sen sovitus ovat joka tapauksessa brittiläisiä, ja vaikken tämän entisen maailmanmahdin ihailija olekaan, niin nautin sarjakuvan kielestä. Sekä siitä vanhasta kunnon hienostoenglannista että tavallisen kadunmiehen puheenparrestakin. Amerikanenglannista en sen sijaan ole koskaan pitänyt…

– George, please, don’t be vulgar, you’re quite putting me off my kedgeree.
– Sorry darling, I don’t want any more meals to go waste on my account. (s. 14)

– Look there, it’s a-movin’, unscrewin’, I don’t like it, I’m goin’ ’ome, I am! (s. 19)

–  Pssofff… S’mine! Geddattavit! Smash yeh bluddy fac’in… uph.. (s. 102)

Jos pientä kritiikkiä voi esittää, niin sarjakuvan loppuosa tuntui etenevän vähän turhankin vauhdilla ja tarina tuli töksähtäen päätökseensä.

Samainen tarina on esitetty myös radiokuunnelmana, ja kerrotaan, että Yhdysvalloissa se aiheutti suuren paniikin kun ihmiset luulivat että marsilaiset ovat todella hyökänneet maahan. Jälkikäteen on kyllä toppuuteltu, että väite oli vain mainostemppu, joka tekikin ohjelman tekijästä ja esittäjästä Orson Wellesistä kuuluisan, ja voi olla että asia on näinkin. Ja yhtä lailla voi olla totta se toinenkin puoli, tuossa ihmeellisessä markkinoinnin, liioittelun, suoranaisen valehtelun ja joukkohysterian luvatussa maassa on kaikki mahdollista. Kuunnelma löytyy joka tapauksessa YouTubesta, ja sen voisikin tässä jonakin päivänä vaikka kuunnella.

 

Ian Edginton & D’Israeli: H.G. Wells’ War of the worlds
alkuperäinen kirja ilmestyi vuonna 1898
ilmestynyt sarjakuvana 2006
126 sivua
luettu ilmaisena e-sarjakuvana

HelMet 2017 -lukuhaasteeseen tästä saa merkinnän kohtaan toisen taideteoksen inspiroima kirja.

Le Monden vuosisadan 100 kirjaa

Komein kirjaston sisäänkäynti, jonka olen nähnyt: Cité du livre Aix-en-Provencessa

Aina silloin tällöin törmää erilaisiin listoihin, joissa kerrotaan mitkä sata tai jopa tuhat kirjaa pitäisi elämänsä aikana lukea. Listaukset painottuvat luonnollisesti laatijan kotimaan tai äidinkielen mukaan: Keskisuomalaisen listalta löytyy pääosin suomalaista kirjallisuutta ja BBC:n listalta brittiläistä ja muuten englanninkielistä. Mutta millaisia listoja muualla maailmassa on laadittu?

Googlaillessani muutama päivä sitten Françoise Saganin romaanin Tervetuloa ikävä taustoja törmäsin ranskalaislehti Le Monden laatimaan sadan kirjan listaan. Vuonna 1999 julkaistu lista keskittyy tuolloin päättymäisillään olleeseen 1900-lukuun ja merkittäväksi sen tekee se, että jopa 17 000 ihmistä vastasi kyselyyn. He saivat nimetä journalistien ja kirjakauppiaiden etukäteen valitseman kahdensadan teoksen joukosta ne, jotka kokivat itselleen kaikkein mieleenpainuvimmiksi. Lista löytyi yllättäen myös suomeksi Wikipediasta, ja mikä parasta, suurin osa näistä kirjoista on suomennettu.

Listassa painottuvat tietenkin ranskalaiset kirjailijat, mutta mielenkiintoista sitä on lukea muutenkin keskieurooppalaisena näkemyksenä 1900-luvun kirjallisuudesta ja kulttuurista. 1900-luku oli pitkälti angloamerikkalaisuuden vuosisata, mikä korostui entisestään toisen maailmansodan jälkeen. Se näkyy tässäkin listassa.

Kirjoista ranskalaisia on 43, britannialaisia 10 ja amerikkalaisia 15, mutta myös naapurimaat ovat vahvasti mukana: joukossa on useampi saksalainen (3), itävaltalainen (4), belgialainen (4) ja italialainen (6) teos. Pohjoismaista on vain yksi (Selma Lagerlöf) ja muuten liuta yksittäisiä eurooppalaisia, venäläisiä ja eteläamerikkalaisia kirjoja ja kirjailijoita. Ranskalaiset rakastavat myös sarjakuvia ja filosofiaa, mikä tulee sekin hauskasti esiin.

Merkitsen listaan mustalla lihavoinnilla ne, jotka olen lukenut ja sinisellä lihavoinnilla toiseen kertaan lukemani. Koska Suomen ihanainen kirjastolaitos on edelleen suurimmaksi osaksi tavoittamattomissani, etenen todennäköisesti hitaasti. Mutta mikäpä kiirekään tässä toisaalta on. Niin, ja haasteen saa toki napata ken haluaa!

 

LE MONDEN VUOSISADAN 100 KIRJAA

  1. Albert Camus: Sivullinen (1942, Ranska)
  2. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä (1913-1927, Ranska)
  3. Franz Kafka: Oikeusjuttu (1925, Tsekkoslovakia)
  4. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi (1943, Ranska)
  5. André Malraux: Sielujen kapina (1933, Ranska)
  6. Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää (1932, Ranska)
  7. John Steinbeck: Vihan hedelmät (1939, Yhdysvallat)
  8. Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat (1940, Yhdysvallat)
  9. Alain-Fournier: Ensirakkaus (1913, Ranska)
  10. Boris Vian: Päivien kuohu (1947, Ranska)
  11. Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli (1949, Ranska)
  12. Samuel Beckett: Huomenna hän tulee (1952, Irlanti)
  13. Jean-Paul Sartre: L’être et le néant (ranskaksi) (1943, Ranska)
  14. Umberto Eco: Ruusun nimi (1980, Italia)
  15. Aleksandr Solženitsyn: Gulag: Vankileirien saaristo (1973, Neuvostoliitto)
  16. Jacques Prévert: Sanoja (1946, Ranska)
  17. Guillaume Apollinaire: Alcools (1913, Ranska)
  18. Hergé: Sininen lootus (1936, Belgia)
  19. Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja (1947, Alankomaat)
  20. Claude Lévi-Strauss: Tropiikin kasvot (1955, Ranska)
  21. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (1932, Britannia)
  22. George Orwell: Vuonna 1984 (1949, Britannia)
  23. René Goscinny ja Albert Uderzo: Asterix gallialainen (1959, Ranska)
  24. Eugène Ionesco: Kalju laulajatar (1952, Romania/Ranska)
  25. Sigmund Freud: Seksuaaliteoria (1905, Itävalta)
  26. Marguerite Yourcenar: Käy kohti pimeää (1968, Ranska)
  27. Vladimir Nabokov: Lolita (1955, Yhdysvallat)
  28. James Joyce: Odysseus Ulysses (1922, Irlanti)
  29. Dino Buzzati: Tataariaro (1940, Italia)
  30. André Gide: Vääränrahantekijät (1925, Ranska)
  31. Jean Giono: Husaari katolla (1951, Ranska)
  32. Albert Cohen: Rakkaani, valittuni (1968, Sveitsi)
  33. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (1967, Kolumbia)
  34. William Faulkner: Ääni ja vimma (1929, Yhdysvallat)
  35. François Mauriac: Thèrése – myrkyttäjätär (1927, Ranska)
  36. Raymond Queneau: Zazie – Pariisin päiviä (1959, Ranska)
  37. Stefan Zweig: Verwirrung der Gefühle (saksaksi) (1927, Itävalta)
  38. Margaret Mitchell: Tuulen viemää (1936, Yhdysvallat)
  39. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (1928, Britannia)
  40. Thomas Mann: Taikavuori (1924, Saksa)
  41. Françoise Sagan: Tervetuloa ikävä (1954, Ranska)
  42. Vercors: Le Silence de la mer (ranskaksi) (1942, Ranska)
  43. Georges Perec: Elämä Käyttöohje (1978, Ranska)
  44. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (1901-1902, Britannia)
  45. Georges Bernanos: Sous le soleil de Satan (ranskaksi) (1926, Ranska)
  46. Francis Scott Fitzgerald: Kultahattu (1925, Yhdysvallat)
  47. Milan Kundera: Pila (1967, Tsekkoslovakia)
  48. Alberto Moravia: Keskipäivän aave (1954, Italia)
  49. Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (1926, Britannia)
  50. André Breton: Nadja (1928, Ranska)
  51. Louis Aragon: Aurélien (ranskaksi) (1944, Ranska)
  52. Paul Claudel: Le Soulier de satin (ranskaksi) (1929, Ranska)
  53. Luigi Pirandello: Kuusi roolia etsii tekijää (1921, Italia)
  54. Bertolt Brecht: Arturo Uin valtaannousu (1959, Saksa)
  55. Michel Tournier: Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli (1967, Ranska)
  56. H. G. Wells: Maailmojen sota (1898, Britannia) (luettu sarjakuvana)
  57. Primo Levi: Tällainenko on ihminen (1947, Italia)
  58. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (1954-1955, Britannia)
  59. Colette: Les Vrilles de la vigne (ranskaksi) (1908, Ranska)
  60. Paul Éluard: Capitale de la douleur (ranskaksi) (1926, Ranska)
  61. Jack London: Martin Eden (1909, Yhdysvallat)
  62. Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä: Suolaisen meren balladi (1967, Italia)
  63. Roland Barthes: Le degré zéro de l’écriture (ranskaksi) (1953, Ranska)
  64. Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine (1974, Saksa)
  65. Julien Gracq: Le Rivage des Syrtes (ranskaksi) (1951, Ranska)
  66. Michel Foucault: Sanat ja asiat: Ihmistieteiden arkeologia (1966, Ranska)
  67. Jack Kerouac: Matkalla (1957, Yhdysvallat)
  68. Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (1906-1907, Ruotsi)
  69. Virginia Woolf: Oma huone (1929, Britannia)
  70. Ray Bradbury: Marsin aikakirjat (1950, Yhdysvallat)
  71. Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä (1964, Ranska)
  72. Jean-Marie Gustave Le Clézio: Raportti Aatamista (1963, Ranska)
  73. Nathalie Sarraute: Tropismeja (1939, Ranska)
  74. Jules Renard: Journal, 1887-1910 (ranskaksi) (1925, Ranska)
  75. Joseph Conrad: Lordi Jim (1900, Britannia)
  76. Jacques Lacan: Écrits (ranskaksi) (1966, Ranska)
  77. Antonin Artaud: Kohti kriittistä teatteria (1938, Ranska)
  78. John Dos Passos: Suurkaupungin kasvot (Manhattan Transfer) (1925, Yhdysvallat)
  79. Jorge Luis Borges: Ficciones (espanjaksi) (1944, Argentiina)
  80. Blaise Cendrars: Moravagine (ranskaksi) (1926, Ranska)
  81. Ismail Kadare: Kuolleen armeijan kenraali (1963, Albania)
  82. William Styron: Sophien valinta (1979, Yhdysvallat)
  83. Federico García Lorca: Mustalaisromansseja (1928, Espanja)
  84. Georges Simenon: Maigret ja latvialainen (1931, Belgia)
  85. Jean Genet: Kukkien Madonna (1944, Ranska)
  86. Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia (1930-1932, Itävalta)
  87. René Char: Fureur et mystère (ranskaksi) (1948, Ranska)
  88. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (1951, Yhdysvallat)
  89. James Hadley Chase: Ei kukkia neiti Blandishille (1939, Britannia)
  90. Edgar Pierre Jacobs: Blake ja Mortimer (1950, Belgia)
  91. Rainer Maria Rilke: Malte Laurids Briggen muistiinpanot (1910, Itävalta-Unkari)
  92. Michel Butor: La Modification (ranskaksi) (1957, Ranska)
  93. Hannah Arendt: Totalitarismin synty (1951, Yhdysvallat)
  94. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (1967, Neuvostoliitto)
  95. Henry Miller: Ruusuinen ristiinnaulitseminen (1949-1960, Yhdysvallat)
  96. Raymond Chandler: Syvä uni (1939, Yhdysvallat)
  97. Saint-John Perse: Amers (ranskaksi) (1957, France)
  98. André Franquin: Niilo Pielinen (1957, Belgia)
  99. Malcolm Lowry: Tulivuoren juurella (1947, Britannia)
  100. Salman Rushdie: Keskiyön lapset (1981, Britannia)