Avainsana-arkisto: lukumaraton

Heinäkuun lukumaratonista jälkikäteen

Heinäkuun lukumaratonista on kulunut jo tovi (kaksi viikkoa), mutta merkintäni pääsen tekemään vasta nyt.

Olin valinnut maratonille kaksi kirjaa, joista toisen luin loppuun ja toista aloittelin. Koska maratonpäivä osui lauantaille 7.7. starttasin silloin, vaikka vasta seuraava päivä olisi ollut minulle parempi. No, kello kävi, tein maratonini ja jatkoin lukemista. Käy se niinkin.

Aloitin siis lauantaina klo 16.30 avaamalla Carlos Maria Dominguezin Paperitalon sivulta 49. Kirja kertoo kirjallisuudesta ja kirjahulluudesta, mutta minun oli ollut vaikea päästä tarinaan sisään. Ehkä syynä oli katkeileva lukemiseni ja yleinen stressi, ehkä liian iso fontti, tai ehkä ne kaikki yhdessä. Nyt lukeminen kangerteli edelleen, mutta kirjoitin ylös huomioitani kiehtovista kohdista: lukijoiden tekemistä muistiinmerkinnöistä sekä siitä hiljaisesta äänimaisemasta, joka muodostuu kun luemme itsellemme ääneti.

Kävin välillä syömässä illallista ja palasin kirjan pariin vielä ennen nukkumaanmenoa, ja sain kuin sainkin sen loppuun lauantai-illan aikana. Mikään paksu kirja se ei ollut: 143 sivua, muodoltaan kapea, väljästi taitettu ja fontti tosiaan iso. Päätin jo tuolloin lukea kirjan uudestaan ajatuksella, minkä teinkin päästyäni uimarannalle seuraavalla viikolla. Mainio kirja, joka kestää useamman lukemisen ja joka tosiaan tarvitsee sopivan lukurauhan.

Lukumaratoniani jatkoin seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Kuvittelin lukevani jo ennen aamiaista, mutta nukuinkin pitkään. Taisi tulla tarpeeseen. Aloitin siis klo 9.07 avaamalla Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Olin ostanut sen nettikirjakaupan tarjouksesta; olin kiinnostunut siitä lähinnä siksi, että se on käännetty niin monelle kielelle, vaikka tekijä on aika tuntematon. Dystopiaksikin sitä kai oli kuvailtu, tai ainakin tulevaisuudenkuvaksi.

Olin alkuun hiukan epäileväinen, mutta kiinnostunut. Pyörittelin mielessäni seuraavia kysymyksiä: miksi tee, teeseremonia? Suomessa? Mitä suomalainen siitä tietää, syvällisemmin? Kiina kuitenkin kiinnostaa. Millaisen vastaanoton kirja on saanut Kiinassa/Japanissa? Teksti sulavaa, mutta onko liian anglo? Eikö tämä julkaistukin ensin englanniksi? Karviaiset, roihukärpäset + teemaja -> ristiriita? Lapissa? Entä ne hyttyset, jos ei ole vettä?

Kolmenkymmenen sivun vaiheilla pelkäsin kirjan kääntyvän moralisoinnin puolelle (kulutusyhteiskunta, ilmastonmuutos) ja olin jo lopettaa, mutta meninkin lounaalle, ja jatkoin lukemista sen jälkeen: nyt tuli käänne: Hämärän vuosisata. ”Hyvä huomio”, kirjoitin muistikirjaani, ja tämän jälkeen aloin päästä Itärannan maailmaan ja lukeminen lähti käyntiin. Luin innoissani. ”Mikä on totuus, mikä historia? Mitä kouluissa opetettu, mitä kirjoissa kerrottu…” kirjoitin jälleen ylös. Te luulette että kaiken voi omistaa; entismaailman hylätyt aavekaupungit, kaikki maailmassa ei ole ihmisen… Kun nuoresta naisesta on tulossa teemestari miesten maailmaan, pelkäsin Itärannan kääntyvän naisasian puoleen, mutta hänpä onnistui välttämään tämänkin karikon. Se on vain sivujuonne, eikä nouse tapin nokkaan. Hienoa.

Ehdin lukemiseni välissä ottaa pienet unoset, käydä saunassa ja katsella maisemia, mutta sitten kello löi 16.30 ja piti merkitä lukumaraton päättyneeksi. Lukemista jatkoin toki sen jälkeenkin, mutta säännöt ovat säännöt. Kokonaisuutena saldoni ei ollut kummoinenkaan, 243 sivua, mutta mukava oli taas pitkästä aikaa keskittyä lukemiseen – etenkin kun edellistä kirjaa, Saramagon sinänsä kyllä kiehtovaa tiiliskiveä, olin lukenut parin kuukauden ajan. Kaikelle on aikansa ja lukutapoja niin monia, ja niihinkin vaikuttavat vallitsevat olotilat, sano.

Nyt aion kuitenkin nauttia taas lukemista omaan tahtiini, milloin ahmien, milloin sulatellen, milloin napostellen, milloin mitenkin. Ja palaan noihin kahteen kirjaankin vielä, samoin siihen Saramagoon. Loma, tai mikä se sitten olikin, on ohi.

Ystävänpäivän lukumaraton

Yli puolivälin!

Elämäni ensimmäisellä lukumaratonilla keskityin Alexandre Dumas’n Kolmeen muskettisoturiin, jonka toivoin saavani luettua loppuun.

Ihan en tavoitteeseeni lopulta yltänyt, eikä maratonini muutenkaan ollut aivan niin tehokas kuin olin kaavaillut, mutta mukava oli joka tapauksessa  keskittyä kerrankin yhteen tarinaan useamman tunnin ajan. Ja kuten epäilinkin, en päässyt päivittämään blogiani maratonin edetessä, vaan käytin sen sijaan vanhaa kunnon kynä + paperi -menetelmää muistiinmerkintöjen tekemiseen. Tässä siis tulos:

Aloitin lukumaratonini tiistai-iltana 13.2. jotakuinkin klo 22.15 (unohdin tehdä alkumerkinnän!) ja luin noin 45 minuuuttia. Olin väsynyt, ja rivit tuntuivat ensi alkuun hyppelevän, mutta sitten tarina taas imaisi mukaansa. Salaperäinen mylady näyttää todelliset kasvonsa, hän on varsinainen piru naiseksi!

Tauko, minkä jälkeen luin vielä ennen nukkumaanmenoa puolisen tuntia ja pääsin sivulle 72.

Varsinainen maraton osui siis ystävänpäivälle. Kuvittelin ehtiväni lukea ennen aamiaista, mutta niinpä ei käynytkään, joten tartuin kirjaan klo 10.40. Merkitsin ylös kiinnostavia pätkiä, kuten seuraavat:

[…] se olisi paljon pienempi synti kuin noiden hugenottiparkojen kaulan katkominen, jotka eivät ikinä ole tehneet muuta rikosta kuin sen, että ovat laulaneet ranskaksi samoja virsiä, joita me laulamme latinaksi. (s. 76)

Elämä on kuin ikävyyksien helminauha, jota filosofi sormeilee hymyssä suin. (s. 104)

Lounasaikaan pidin tauon ja jatkoin klo 13 maissa. Kardinaali Richelieu, joka on yksi tarinan päähenkilöistä, on kiinnostanut minua aina. Tässä pienessä sitaatissa La Rochellen piirityksen ajalta tulee esiin se, miksi häntä kutsuttiin veriseksi kardinaaliksi:

Piirittäjät puolestaan saivat silloin tällöin kiinni joitakin sananviejiä, joita rochellelaiset lähettivät Buckinghamin luo tai tiedustelijoita, joita Buckingham lähetti La Rochelle’iin.
Kummassakin tapauksessa oikeudenkäynti oli yhtä nopea. Herra kardinaali sanoi vain sanan: hirteen.

Ja sitten, yksi kauneimmista ja samalla edelleen ajankohtaisimmista kohdista koko kirjassa:

– Kuinka? Mekö väärässä? huudahti Athos. Kenelle kuuluu ilma, jota hengitämme? Kenelle valtameri, joka levittäytyy silmiemme edessä? Kenelle hiekka, jolla makasimme? Kenelle teidän rakastettunne kirje? Kardinaalilleko ehkä? Totta vieköön, tuo mies kuvittelee, että koko maailma kuuluu hänelle, ja te seisotte siinä änkyttäen, nolona ja lamaantuneena aivan kuin Bastilji olisi kohonnut maasta teidän eteenne tai kuin jättiläismäinen Medusa olisi muuttanut teidät kiviksi. Onko sitten salavehkeilyä olla rakastunut? (s. 137–138)

Aperitiivi: proseccoa, pikkunaposteltavaa ja muskettisotureita.

Välillä otin torkut, luin vielä hiukan, kunnes klo 16.30 menin saunaan ja porealtaaseen rentoutumaan. Kyllä tekikin hyvää. Lukemista jatkoin aperitiivilla klo 18.10, jolloin olin sivulla 199 luvun LVII alussa (nämä roomalaiset numerot ovat alkaneet viehättää minua, vaikka olenkin jo pudonnut kärryiltä). Ehdin lukea puolisen tuntia, ja kun katsoin ulos ikkunasta, oli pilkkosen pimeää. Illallisaika.

Klo 21.07 jatkoin lukemista sivulta 217, ja suljin kirjan klo 22.15 24h-maratonin tultua päätökseensä. Olin päässyt sivulle 261 ja luvun LXII loppuun. Viitisenkymmentä sivua jäi uupumaan, olisi kai pitänyt nipistää edellisistä yöunista… Mutta olin yhä väsynyt ja nukahdin taas pian.

Kuten rivien välistä voi lukea, olen hidas lukija (ja maratonilleni tuli erinäisiä esteitä, kuten saunomista ja nukkumista), joten lukemani sivumäärät ovat olemattoman pienet verrattuna monien muiden bloggaajien maratonennätyksiin. Mutta ei se mitään, minä pikku etana tulen perässä omaan tahtiini 🙂 Ja toisaalta, ei kai päämääränä ole vain sivumäärä, vaan paneutuminen muuten, luulisin.

Ihana on lukea kirjaa, joka avautuu hyvin.

Kohti ensimmäistä lukumaratonia

Tämänkertainen lukumaraton osuu ystävänpäivään, joka saattaisi olla ajankohdaltaan minulle kerrankin otollinen… Lisäksi haluan tuon mammuttimaiselta tuntuvan Muskettisoturit loppuun. Eli siihen aion pureutua, olen sentään jo viimeisessä niteessä.

Varma en tosin ole pääsenkö päivittämään reaaliajassa, vai kirjaanko vain ylös merkintöjä ja julkaisen ne maratonin päätyttyä. Saa nähdä. Tämä on ensimmäinen lukumaratonini, joten kaikki on vielä auki…

Jatkuu III niteessä, siis…