Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas

– Sillä tavalla vapauduin, hän sanoi.
– Vapauduit isänmaasta?
– Niin, isänmaasta, hän vastasi lujasti ja tyynesti.
Hetken kuluttua hän jatkoi:
– Vapauduin isänmaasta, vapauduin papeista, vapauduin rahasta. Olen kulkenut kuin seulan lävitse, ajan mittaan minua seulotaan yhä enemmän ja enemmän. Heitän pois turhaa painolastia. Kuinka selittäisin sinulle? Vapaudun, minusta tulee ihminen. (s. 225)

zorbas

Nappasin äitini kirjahyllystä matkalukemiseksi Niko Kazantzakisin romaanin Kerro minulle Zorbas. Teos oli tuttu kyllä nimenä, mutten ollut koskaan tullut ajatelleeksi etsiä sitä käsiini. Ja siinä se nyt oli, kuin odottamassa noutamistaan. Luin kirjan jo jokin aikaa sitten, joten kirjoitan siitä tässä vain muutamia muistiinpanoja ylöskirjattujen lainausten lisäksi.

Kerro minulle Zorbas on tarina ystävyydestä, rakkaudesta, filosofiasta, elämästä. Kuolemastakin, sen verran moni ehtii tässä tarinassa kuolla. Kieli on virkistävää kaikessa epäsovinnaisuudessaan; Zorbas manaa, kiroaa, haukkuu ja sepittää, ja toisaalta hän elää ja rakastaa, juurevasti ja häpeämättä. Hihittelin ajatellessani millaisen skandaalin kirja aiheuttaisi jos se julkaistaisiin nyt, tällä itselleen nauramattomuuden aikakaudella. Feministit ja muut mielensäpahoittajat  olisivat taatusti sen kimpussa.

– Mitä sinä oikein tarkoitat, Zorbas? vastasin, luuletko vakavissasi, ettei kukaan nainen ajattele mitään muuta asiaa kuin tuota yhtä asiaa?
– Ei, eivät he ajattele mitään muuta kuin sitä, isäntä. Kuulehan, kun sanon sinulle, minä, joka olen nähnyt ja kokenut yhtä ja toista tässä maailmassa. Naisella ei ole mitään muuta ajatuksissaan, hän on, sanon sinulle, jotenkin sairas, ruikuttavainen. Jos et sano hänelle, että rakastat häntä ja haluat häntä, hän alkaa itkeä. Ehkä hän ei halua sinua ensinkään, ehkä hän inhoaa sinua, ehkä hän sanoo sinulle ei. Se on kokonaan toinen juttu. Mutta kaikkien, jotka hänet näkevät, täytyy himoita häntä. Sitä hän haluaa, raukka, voithan siis olla hänelle mieliksi! (s. 49)

Hah! Kuka väittää, ettei asia olisi juurikin noin, me hienohelmaiset narsistiset ihanat naiset! Joiden pikkurillin ympärille mies on niin helppo kietaista…

Nautin tavattomasti Zorbasin puheenparresta, jossa hän ylistää ja alistaa naista vuoronperään. Ei pahalla, ei hän sitä pahalla tee, sillä Zorbas rakastaa naisia, kaikkia naisia, ikään katsomatta.

– Älä hätäile, pikku Bombolinani; vanha lahonnut ja kolhiutunut proomuni! Älä hätäile, en minä jätä sinua lohtua vaille, en! Neljä suurvaltaa on hylännyt sinut, nuoruus on hylännyt sinut, Jumala on hylännyt sinut, minä, Zorbas, en sinua hylkää! (s. 219)

Ja sitten se asia, joka osuu erityisesti meidän aikakauteemme, jossa aivoista ja kylmästä ajattelemisesta, analysoinnista ja tieteestä, on tehty uusi jumala. Jos Zorbasia on uskominen, juuri siinä mennään vikaan. Minua tämä ajatus kiehtoo kovasti.

[…] Sanonpa sinulle mitä tahansa, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, suo anteeksi, isäntä.
– Kuinka niin? vastustin minä. Ymmärränhän minä asioita, Zorbas!
– Ymmärrät kyllä aivoillasi. Sanot: tämä on oikein, tämä ei ole oikein, tämä on näin, tämä ei ole näin, sinä olet oikeassa, sinä olet väärässä. Mutta sillä tavoin et pääse puusta pitkään. Kun puhut, niin minä tarkkailen käsivarsiasi, rintaasi. Ne ovat mykkiä, ne eivät sano mitään. Aivan kuin niissä ei olisi pisaraakaan verta. Miten voit siis ymmärtää asioita? Päälläsi? Huh! (s. 223)

Kirja on suomennettu ranskan kielestä ja olisi vaatinut hyvän oikolukijan. Siellä täällä on hassuja virheitä, vanhahtavia ilmauksia ja liian suoria lainauksia, ja väkisinkin jää miettimään, miten erilainen olisi suoraan kreikasta tehty käännös. Jos näiden seikkojen ei anna häiritä, vie tarina kuitenkin mennessään.

Niko Kazantzakis
Kerro minulle Zorbas (Vios ke politía tu Aléksi Zorbá, 1946)
Suomentanut ranskan kielestä Vappu Roos
Tammi, 1994, 11. painos. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1954.
308 sivua.
Lainattu perheenjäsenen kirjahyllystä.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin, kirjassa juhlitaan, kirjassa lähetetään kirjeitä ja kirjassa joku kuolee.zorbas_sivu