Avainsana-arkisto: kirjakaupat

Kun kirjat tulevat uniin

Satunnainen kirjakaupan ikkuna

– Näitkö sinä unia? mieheni kysyi aamulla. – Sinun nenäsi nimittäin vipatti ennen kuin heräsit.

Olin todellakin nähnyt unia, ehtinyt vain jo unohtaa.

Olin entisten koulutovereitteni kanssa bussimatkalla saarelle ja olimme siirtyneet terminaalin odotushalliin, kun muistin, että lauttamatkalle varaamani Haruki Murakamin The Wind-Up Chronicle oli jäänyt bussin penkille asettamani matkalaukun päälle. Säntäsin ulos ja näin sen siellä, bussin ikkunasta, vaaleansinikantinen paksu kirja mustan matkalaukun päällä. Bussit olivat kuitenkin siirtymässä lauttaan, enkä saisi sitä enää. Mitä tehdä? Mitä lukisin pitkän lauttamatkan aikana, miten viettäisin aikani, jos minulla ei olisi kirjaa? Oli vähän aikaa vielä, joten mietin hetken ja lähdin etsimään terminaalista kirjakauppaa. Sellainen löytyikin, pieni puoleentoista kerrokseen jakautunut avara ja valoisa kirjakauppa, jossa oli kuitenkin enimmäkseen paperitavaraa ja erilaisia itäaasialaisia teemakirjoja, kuten kirjanmerkin kokoisia pitkulaisia kirjoja kiinalaisista ja japanilaisista viisauksista, mutta en minä sellaista etsinyt, ne lukisi nopeasti. Toisaalta oli self-help-kirjoja, kuten Ikigai, mutta en halunnut sellaistakaan. En löytänyt mitään, enkä kiireeltäni ehtinyt edes jäädä hyllyjä sen kummemmin tutkimaan, joten kysyin lyhyenlännältä kirjaan uppoutuneelta puolikaljulta kauppiaalta, olisiko hänellä esimerkiksi pokkarina Mia Kankimäen kirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, se oli ensimmäinen joka tuli mieleeni ja saattaisi tästä kirjakaupasta löytyäkin, ajattelin, ja se menisi hyvin tällaiseen lyhyeen lauttamatkaan. Kauppias siirsi tutkimansa kirjan sivuun, otti tikkaat ja nousi ylähyllylle ja totesi että on hänellä se, mutta äänikirjana, kelpaisiko se. Äänikirjana? Ei, en minä sellaista, haluan lukea, vastasin ja tajusin ettei tästä tule mitään, myöhästyn kohta lautalta. Palasin siis kirjatta lähtöterminaaliin ja katselin ulos ikkunasta ja mietin, miten ihmeessä vietän pitkän lauttamatkan. Kun ei ole lukemista, pitkäisikö aika oikeastaan käyttää hyväksi ja kirjoittaa?

Kun jälkikäteen jäin miettimään untani, tajusin, että kullakin uneen tulleella kirjanimikkeellä on itse asiassa suora linkki todellisuuteen. Murakamin The Wind-Up Chroniclen ostin vuosia sitten pitkää matkaa varten, joka ei koskaan toteutunut, ja luin sen vasta vasta toissa vuonna. Siitä on tullut yksi elämäni merkityksellisimmistä kirjoista. Ikigai taas oli esillä pari päivää sitten televisiossa, amerikkalaiset vaeltavat nyt Okinawaan etsimään pitkän elämän salaisuutta tapaamalla iäkkäitä ihmisiä (mutta mitäpä he heiltä pikavisiitillä oppivat, kun elämäntapa ja -katsomus on niin tyystin toinen). Kankimäen kirjaa taas olin kerran ostamassa, pokkarina ja juurikin matkalle, mutta en sitten ostanutkaan, mitä olen sittemmin harmitellut monta kertaa. Kirjaston e-kirjavalikoimassa se löytyy vain äänikirjana. Mutta minä lukisin mieluummin. Totta puhuen en hirveästi odota siltä, mutta matkalukemiseksi se voisi sopia – ja kun ei odota, voi yllättyä, olen ajatellut. Eikä sekään kai ole sattumaa, että uneni kirjakauppa oli erikoistunut nimenomaan itäaasialaiseen kirjallisuuteen, ovatpa kaksi viimeksi lukemaani kirjaakin juuri tuolle suunnalle sijoittuneet…

Oletteko te nähneet kirja-aiheisia unia?