Avainsana-arkisto: mietteitä

Ajatuksia dokkarista ja ajasta sotien välissä

”Jos minä en olisi köyhä, sinä et olisi rikas.”

Näin kirjoitti muistiinpanoissaan Bertolt Brecht. Ajankohta oli joskus 1920- tai -30-luvulla, se meni minulta ohi. Mutta se kuvasi tilannetta Euroopassa tuohon aikaan, juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Brechtin Berliinissä toiset ihmisistä olivat niin köyhiä, ettei heillä ollut rahaa ruokaan, kun taas toiset rikastuivat rikastumistaan. Miten se menikään? Joka tunti viisi saksalaista kommunistia teki itsemurhan köyhyyden vuoksi. Samaan aikaan kapitalistit juhlivat, söivät ja joivat parhaissa ravintoloissa. Ei, vaan joka viides tunti Berliinissä joku teki itsemurhan, pahimmin kärsi proletariaatti. Ja Barcelonassa rikkaat juhlivat, söivät ja joivat parhaimmissa ravintoloissa, joista toiset eivät voineet haaveillakaan. (Katsoin pätkän myöhemmin uudestaan) Vaan eipä se puna-aatekaan kurnivaa vatsaa helpottanut.

Katsoin eilen puolella silmällä saksalais-ranskalaiselta Arten tv-kanavalta tullutta dramatisoitua dokkaria särkyneistä unelmista kahden maailmansodan välillä (Les rêves brisés de l’entre-deux-guerres 1918–1939). Dokkari oli pitkä, ja täkäläiseen tapaan kaksi jaksoa näytetään peräjälkeen. En minä ihan niin paljon jaksaisi…

Mutta konsepti oli mielenkiintoinen. Se perustuu ihmisten omiin muistiinmerkintöihin noilta ajoilta, ja kuvaa siis tilannetta, joka eskaloitui lopulta toisen maailmansodan puhkeamiseen. En valitettavasti nähnyt ohjelmaa alusta asti, mutta se vei niin Berliiniin, Pariisiin, Tukholmaan, Italiaan, Britanniaan, Venäjälle kuin Yhdysvaltoihinkin. Siinä vaiheessa kun minä hyppäsin kyytiin, oli kapitalismi nousussa  ja lainarahalla kuluttaminen alussa ja sen vastakohtana äärimmäinen köyhyys. Hitler ja Mussolini olivat juuri astuneet näyttämölle.

On tietenkin mahdotonta olla vetämättä yhtäläisyysviivoja omaan aikaamme, minkä vuoksi dokkari varmasti on tehtykin. Köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat, häikäilemätön keinottelu ja oman edun tavoittelu ovat vallalla. Kommunismi on kuollut, kapitalismi elää oikein pulskasti. Ja minä mietin… olisiko näiden kahden ääripään välissä jotakin ihan muuta? Jokin uusi suunta, joka on kuin kulman takana, jota me emme vielä näe? Kapitalismi tulee kuolemaan ihan samalla tavalla kuin kommunismi. Mutta toivottavasti se ei sotaa tarvitse loppuakseen. Olen optimisti, vaikka välillä en siltä kuulostaisikaan.

Tämä 8-osainen dokkarisarja kuitenkin kannattaa katsoa. En tiedä, näytetäänkö sitä Suomessa, ehkä, toivottavasti** Kyllä, joo!. Dokkari on katsottavissa Arten sivuilla, ja Youtubesta näytti myös löytyvän jaksoja, kielenä on ranska + kaikki muut.

** Yle näyttää saman sarjan nyt lokakuun puolivälistä alkaen! Eli täältä löytyy suomalaisilla tekstityksillä. Suosittelen!

1918-1939, les rêves brisés de l’entre deux guerres BA VF from Les Films d’Ici on Vimeo.