[…] minusta alkaa tuntua, että seuraava maailmansota on uskonsota. Siitä ei tule tavallinen sota, jossa on rintamalinjan molemmin puolin toinen toisiaan vastassa seisovat tankkiarmeijat ja jossa pommitetaan kaupunkeja. Seuraava maailmanristiretki voi hyvin todennäköisesti olla sissisota, jossa vastakkain ovat poliisit ja terroristit […] Lännessä ihmiset tottuvat siihen että pääkaupungeissa räjähtelee pommeja ja naamioituneet poliisit pidättävät kaduilla autoja ja etsivät epäilyttäviä ulkomaalaisia. Euroopassa ei-eurooppalaisesta tulee epäilyttävä, Eurooppa tuntee itsensä taas piiritetyksi linnoitukseksi, jota tulee puolustaa terroristeilta ja maahantunkeutujilta. Kolmas maailmansota voi kenties olla Euroopan sota niitä vastaan, jotka piirittävät sitä tai joiden se kuvittelee piirittävän itseään. (s. 112–113)
En oikeastaan muista miksi tartuin jälleen kerran Jaan Kaplinskin esseekirjaan Titanic. Joka tapauksessa jäin selailemaan sitä ja yllä oleva katkelma osui silmiini. Kaplinski kirjoitti Titanicin vuotta ennen Estonian matkustajalaivan uppoamista, ja tekstiä pidettiinkin profeetallisena. Sellaiselta tuntuu myös tämä katkelma, joka näyttää olevan nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, enemmän kuin ajankohtainen.
Olen lukenut Titanicin muutamaan otteeseen näiden parinkymmenen vuoden aikana ja joka kerta kiinnitän huomiota eri asioihin, aina sieltä tuntuu löytyvän jotakin uutta. Alunperin hankin kirjan pian sen ilmestymisen jälkeen varmaan juurikin Titanicin vuoksi, surullisenkuuluisan laivan tarina on kiehtonut myös minua aina. Tai ehkä hankin sen Kaplinskin vuoksi, pidän kovasti hänen tavastaan kirjoittaa ja katsoa maailmaa. Hänen laaja oppineisuutensa ja sydämen äly näkyy sekä riveillä että rivien välissä.
Kaplinskin teksti on samalla kevyttä että painavaa. Hän kertoo kirjoittaneensa Titanicia kahden vuoden ajan, omien sanojensa mukaan helpottaakseen oloaan. Ja kuitenkin lukijan silmissä teksti on kuin ajatuksen juoksua. Se polveilee maanjäristyksistä hullujen laivaan ja vapaamuurareihin ja arkisista hämähäkeistä ja kylmistä talvipäivistä kulttuuritapahtumiin, joissa mietitään, kuinka eurooppalaisen kulttuurin tulisi puolustautua amerikkalaisen kulttuuurin tai kulttuurittomuuden edessä. Ja samalla punaisena lankana kulkee mukana Titanic, länsimainen sokea usko teknologiaan, joka johtaa väistämättä kohti jäävuorta. Niin, tuo sokea usko teknologiaan taisi olla se syy, miksi tällä kertaa jäin kirjaa lukemaan.
Kirjaa lukiessani jäin harmittelemaan, etten osaa viroa. Olisi todella mielenkiintoista lukea mitä Kaplinski ajattelee maailmanmenosta juuri nyt, etenkin kun hänen oma maansa on jälleen miehitetty, nyt vain lännen toimesta.
Mielenkiintoinen kirja, joka tapauksessa. Tässä muutama satunnainen katkelma:
[…] sirkkojen ääni on myös yksi ajan virtaamisen äänistä, muistutus siitä, että elämä on lyhyt, että olisi tehtävä niin paljon. (s. 1)
[…] olemme niiden koirankuonolaisten sukua, joilla oli viisi päivää ihmisen, viisi päivää koiran järki ja jotka viisi päivää rakensivat ja viisi päivää repivät sitä mitä olivat rakentaneet. Niinhän me teemmekin. Eikö melkein kaikessa mitä me teemme olekin erottamattomana yhdessä viisas ja typerä, ylevä ja alhainen. Emmekö me ole rikkoneet suurimman osan siitä kaikesta minkä rakensimme ja loimme […] (s. 65)
Rahapääoma haluaa amerikkalaistaa maailman, muuttaa koko ihmiskunnan lapsellisiksi Homo americanus consumenteiksi, jotka haluavat vain kuluttaa ja joissa ei ole enää mitään inhimillistä. (s. 69)
Meissä kaikissa on vähän lasta ja niin kuin lapset me otamme kaiken liian tosissamme. Myös sellaiset asiat kuin politiikan, kulttuurin, filosofian, uskonnon, Jumalan ja tietenkin meidän oman egomme ja valtamme. (s. 71)
Mutta mitä huvia ja viihdettä sellainen on joka on niin kuin pitää, jota tehdään rahan takia tai siksi että saataisiin täyteen yksi tunti ohjelma-aikaa televisiossa. (s. 91)
Ja ihan lopuksi hiukan huumoria:
Pohjoisessa [Irlannissa] on paljon enemmän poliittisia seinäkirjoituksia, joista protestanttisissa piirikunnissa on yleisin ”Fuck the Pope” ja katolisissa ”Fuck the Queen”. Mieleeni tuli kavala ajatus yhdistää ne molemmat niin että paavi voisi… kuningatarta.” (s. 45)
Jaan Kaplinski
Titanic
Vironkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Anja Salokannel
Otava, 1995
Kansi: Paavo Ojasti
Ostettu muistaakseni divarista vuosia sitten.
HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin kokoelma esseitä tai kolumneja ja keskustelua herättänyt kirja.
Aukeamia 