Avainsana-arkisto: Helmet 2020

Hataria lukusuunnitelmia ja haasteita vuodelle 2020

Kirjakaupan ikkuna – ilo silmälle.

Uutta vuotta ja vuosikymmentä on ehtinyt kulua päivän verran, joten lienee aika tehdä pieniä lukusuunnitelmia.

Luin viime vuonna epätavallisen paljon suomalaista, melko äskettäin julkaistua kirjallisuutta, mihin tullee tänä vuonna muutos. Varmasti luen jonkin verran uutta suomalaista jatkossakin, mutta pääpaino muuttunee vanhemmaksi tuotannoksi. Olen lataillut Gutenberg-projektista useita kirjoja, joihin haluan paneutua. Lisäksi aion jatkaa oman kirjahyllyni kirjojen lukemista, etenkin sellaisten, jotka ovat jääneet kesken mutta joita en ole aikonut jättää kokonaan kesken. Tällaisia ovat esimerkiksi Hemingwayn härkätaistelukirja ja Tanizakin lapsuudenmuistelut. Samoin minun tekee mieli lukea muutama kirja uudestaan: Ruusun nimi ennen kaikkea, kenties joku Marquez myös. Olen epämääräinen, koska en halua tehdä liian ”sitovia” suunnitelmia.

Haasteisiin päätin jo kertaalleen olla osallistumatta, mutta pyörrän heti päätökseni. Helmet-lukuhaasteen teen luultavasti entiseen tapaan eli sijoittelemalla lukemaani haastekohtiin. Tällä kertaa aion jarrutella itseäni enkä edes yritä täyttää kaikkia kohtia. Todennäköisesti täyttämättä jäävät ainakin kohdat 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi ja 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa, sillä en ole sosiaalinen lukija, luen yksin. Samoin kohdat 23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä (varmasti hienoa että tällaisia kirjoja on, mutta minua henkilökohtaisesti se ei kosketa) ja 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet (en lähde etsimään, mutta jos sattumalta osuu kohdalle, niin mikäs sen parempi) jäänevät täyttämättä. Noin muuten minusta Helmet-lukuhaaste oli tänä vuonna monipuolinen, avara ja helponkin oloinen, ja siitä puuttui kokonaan paasauskohdat, mikä oli mukavaa. Luonto sen sijaan oli mukana useammassa kohdassa (20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja, 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu), minkä panin ilahtuneena merkille.

Oksan hyllyltä puolestaan bongasin Popsugar-haasteen 2020-teemaisen lisäosion, joka kiehtoi minua. Ylipäätään se, että 1920-luku ja 2020-luku nyt risteytyvät, on minusta ylitsepääsemättömän mielenkiintoista. Olen suomentanut kohdat seuraavanlaisesti:

Advanced, 2020 Edition
  • Kirjan kirjoittaja on kaksikymppinen  (A book written by an author in their 20s)
  • Kirjan nimessä on ”20” tai ”kaksikymmentä” (A book with ”20” or ”twenty” in the title)
  • Kirjassa on henkilö, jonka näkökyky on heikentynyt (20/20 näkökyky) (A book with a character with a vision impairment or enhancement (a nod to 20/20 vision))
  • Kirja sijoittuu 1920-luvulle (A book set in the 1920s)
  • Kirja sijoittuu Japaniin, vuoden 2020 olympialaisten isäntämaahan  (A book set in Japan, host of the 2020 Olympics)
  • Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa (A book by an author who has written more than 20 books)
  • Kirjan nimessä on yli 20 kirjainta (A book with more than 20 letters in its title)
  • 20. vuosisadalla (eli 1900-luvulla) julkaistu kirja (A book published in the 20th century)
  • Kirja sarjasta, jossa on yli 20 osaa (A book from a series with more than 20 books)
  • Kirjan päähenkilö on kaksikymppinen (A book with a main character in their 20s)

Näiden lisäksi aion osallistua Jokken kirjanurkassa julkaistuun Rauhan haasteeseen, jossa on tarkoitus lukea toiseen maailmansotaan liittyvää kirjallisuutta rauhan sanoma mielessään. Kun ihmiset tajua(isi)vat, mitä sota on, mitä se ihmisille tekee, he kenties vastustaisivat sitä ponnekkaammin, on Jokken ajatus, johon kaikesta sydämestäni yhdyn. Itse en ole sotaa kokenut, mutta kyllä sen haavat minussa isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvien kautta näkyvät, ja muistan oikein hyvin lapsuudestani sodissa vammautuneet miehet, silmäpuolet, käsipuolet, jalkapuolet, mielipuolet (millä tarkoitan niitä, joiden mielet sairastuivat sodan raakuuksista ja kauheuksista, unohtamatta naisia siviilissä, joiden pelkoa, surua ja kärsimyksiä ei voi vähätellä, ei sitten yhtään). Eli lähden lukemaan. Ilmoittaudun haasteeseen tällä tavoin omassa blogissani, sillä minulla ei ole google-tiliä, enkä pääse siis kommentoimaan niihin blogeihin, jotka rajaavat sen vain googlelaisille.

Tällaisin aatoksin. Uuteen vuoteen olen lähtenyt kolmen kirjan kanssa: kierrätyshyllystä löytämäni Pierre Lemaitren Au revoir là-haut’n, klassikkohaasteen innottamana Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan (tarvitsen tämän kanssa potkuja persuuksiin, en millään meinaa saada sitä muuten luettua) ja Märta Tikkasen kirjeiden kanssa. Minä sitten tykkään Märtasta ja hänen kipakasta ja huumorin sävyttämästä kirjoitustavastaan.