Honoré de Balzac: Ukko Goriot

Täysihoitolan etusivu on erääseen pieneen puutarhaan päin, siten että Neuve-Sainte-Geneviève-kadun puolella on talon oikeanpuoleinen pääty. Pitkin tämän etusivun edustaa, talon ja puutarhan välillä, on pienillä kivillä kivetty kuuden jalan levyinen tie ja sen edessä hiekoitettu käytävä, jota reunustavat suurissa sinisissä ja valkoisissa fajanssiruukuissa olevat kurjenpolvet, laakerit ja granaattipuut. Tähän käytävään tullaan sivuportista, jonka yläpuolella olevaan kylttiin on kirjoitettu: Maison Vauquer ja sen alle: Täysihoitola mies- ja naispuolisille porvareille ja muille. (s. 16)

Olen katsellut Honoré de Balzacin romaanin Ukko Goriot punaista selkämystä äitini kirjahyllyssä niin kauan kuin muistan. Lukioikäisenä yritin sitä lukeakin, mutta pääsin vain parikymmentä sivua eteenpäin. Kirja jäi kuitenkin ”häiritsemään”. Tiedättehän, sillä lailla että kiinnostus oli selvästi herännyt ja muistin (tosin hiukan väärin) alkuasetelman (köynnösruusun täyshoitolan sisäänkäynnissä) ja vannoin palaavani kirjan pariin.

Meni pari vuosikymmentä, kunnes otin Goriotin* mukaani matkalukemiseksi. Ja nyt oli tullut sen aika.

”Hän rakastaa teitä jo, tuo teidän pikku paronittarenne, de Rastignac.”
”Hänhän on rutiköyhä!” huomautti Eugène hämmästyneenä.
”Siinähän se niksi juuri on! Vielä pari sanaa”, lausui Vautrin, ”ja juoni on selvä.”
(s. 143)

Tarina kertoo herra Goriotista, hänen kahdesta tyttärestään ja pariisilaisista hienostopiireistä 1800-luvun alussa, ei montaakaan vuosikymmentä Ranskan vallankumouksen jälkeen. Se kertoo ajasta, jolloin raha ratkaisi, sekä se, kuuluiko piireihin ja kenet tunsi. Avioliitotkin nähtiin lähinnä liiketaloudellisena toimena, rakkausjutut kuuluivat pikemminkin syrjähyppyihin.

Päähenkilö Eugène de Rastignac on köyhään maalaisaateliin kuuluva nuorimies, joka saapuu opiskelemaan Pariisiin ja asettuu halpaan, leskirouva Vauquerin ylläpitämään täyshoitolaan, jonka asukkaat edustavat yhteiskuntaa pienoismuodossa. Täyshoitolassa asuu myös ukko Goriot, kuusikymmentäkahdeksanvuotias tyttäriään palvova ja rahansa menettänyt mies, joka on kaikkien pilkan kohteena, mutta johon – ja jonka toiseen tyttäreen – Rastignac vähitellen mieltyy.

Balzac, joka Rastignacin lailla oli köyhistä oloista kotoisin ja humaltunut pariisilaisista varakkaista piireistä (vaan toisin kuin luomansa hahmo, Balzac ei ollut aatelinen, hän lisäsi itse nimeensä etuliitteen de…), kuvaa tuon ajan Pariisia ja sen laskelmoivia ihmisiä armottomasti. Alkuun tarina kieppuu kaiken hienouden ja kauneuden ympärillä, jonka kimallus loistaa sitä voimakkaammin, mitä surkeammin on köyhien elämän laita, mutta vähitellen ihmisluonnon itsekkyys, turhamaisuus ja julmuus alkavat tulla ilmi. Ja toisaalta: kun yhteiskunnan turvaverkkoja ei ole, jotenkin on ihmisen selviydyttävä. Isän rakkaus tyttäriään kohtaan ei sen sijaan haihdu, kohtelivat he tätä miten hyvänsä.

Ukko Goriot kestää aikaa, joten se jää hyllynlämmittäjä– ja konmarihaasteissani edelleen hyllyyn – ei tosin enää lämmittäjäksi vaan jälleen uudelleen luettavaksi. Ja klassikko kun on, osallistun tällä klassikkohaasteeseen.

Vielä yksi, henkilökohtainen, huomio. Äitini on kirjoittanut etulehdelle omistuskirjoituksen ja vuosiluvun. On aika kutkuttavaa ajatella, että tätä hän luki kun minä olin kaksivuotias ja äiti joko viimeisillään raskaana tai vastasyntyneen pikkuvauvan – siskoni – tuore äiti. Ja toisaalta ukko Goriot on saman ikäinen kuin oma isäni nyt… Pari sataa vuotta on välissä, mutta onko isyys pohjimmiltaan miksikään muuttunut?

*käytän tätä taivutusmuotoa, kun se kirjassakin niin on, vaikka minun korvalleni Goriot’n kuulostaisi paremmalta.

 

Honoré de Balzac: Ukko Goriot
ranskankielinen alkuteos Le Père Goriot, 1835
suomentanut Eino Voionmaa 1927, kielellisesti uudistanut Riitta Raikamo
WSOY, 1970
350 sivua
lainattu perheenjäsenen kirjahyllystä.

HelMet 2017 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin käännöskirja, kirjan nimessä on erisnimi, kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta ja kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

KonMari kirjahyllyssä

Kirjoitettu 16.3.2016, siirretty 7.4.2016

kirjakasa

Suursiivouksen toinen osa iskee kirjahyllyyn. KonMari-opit ovat nyt koetuksella: vaatekaapista oli helppo heittää pois pieneksi jääneet ja reikäiset (kyllä, niitäkin oli) vaatteet, samoin ne, joita ei vaan tule käytettyä. Mutta mitä tehdään kirjahyllyn kanssa?

Kirjoista on vaikeampi luopua. En voi heittää niitä pois ennen kuin olen lukenut ne. En, vaikka tarina ei olisi lähtenyt vetämään. Olen ottanut mukaani myös sellaisia kirjoja, jotka pitäisi lukea. Se ei välttämättä ollut sittenkään järkevää. Jos en ole saanut luettua niitä Suomessa, millä todennäköisyydellä saan ne luettua muualla? Niin…

Lisäksi luettavien kirjakasaan on tullut uusia niteitä, pääosin divarista hankittuja, muutama upouusi, ja onpa jokunen löytynyt puiston penkiltäkin. Lainakirjojakin on, lähinnä sukulaisten kirjahyllyistä. En lue kaunokirjallisuutta erityisen mielelläni englanniksi (tietokirjallisuus onkin sitten eri asia), mutta kun suomalaiset kirjakaupat  ja kirjastot ovat kaukana, on tyydyttävä nykyiseen lingua francaan. Ranskaksi pyrin lukemaan jo ihan kielen opiskelunkin vuoksi, minkä lisäksi yllättäen nautin suuresti ranskaksi lukemisesta, sen runollisesta ilmaisutavasta. Oma ranskani ei ole vielä kuitenkaan ihan niin vahvaa, että tuosta noin vaan lukaisisin kirjoja illalla sängyssä puoliunessa.

Tarkoituksena on siis lukea nämä kaikki kirjat ja vähitellen päästä monista niistä eroon. Ei kaikista, osa saa jäädä hyllyyn. Yliviivaan kirjoja sitä mukaa kun ne on luettu ja laitettu eteenpäin tai palautettu alkuperäiselle omistajalleen tai päätetty säilyttää.

Ylhäältä vasemmalta alkaen:

  1. Haruki Murakami: After the quake (säilytetään)
  2. Annie Proulx: Näin on hyvä (en saa luettua loppuun, en pidä kirjasta yhtään, joten laitetaan eteenpäin)
  3. Soseki Natsume: Botchan
  4. Lin Jutang: Kuuluisia kiinalaisia tarinoita
  5. F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby (laitetaan eteenpäin)
  6. Woody Allen: Complete Prose
  7. Susan Sontag: Against Interpretation and Other Essays
  8. Andreï Kourkov: Laitier du nuit
  9. Edgar Allan Poe: Mystery and Imagination
  10. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
  11. Miguel Angel Asturias: Herra presidentti (säilytetään)
  12. Honoré de Balzac: Ukko Goriot (palautetaan omistajalleen)
  13. Victor Hugo: Kurjat I
  14. Victor Hugo: Kurjat II
  15. Sally Salminen: Katrina
  16. Jean Giono: Tartarin de Tarascon
  17. Jean Giono: Colline
  18. Françoise Sagan: Château en Suède
  19. Françoise Sagan: Le cheval évanoui
  20. Isabel Allende: Henkien talo (säilytetään)
  21. Haruki Murakami: Dance, dance, dance (säilytetään)
  22. Haruki Murakami: The wind-up bird chronicle
  23. Vladimir Nabokov: Nabokov’s dozen
  24. Göran Tunström: Kimmellys (laitetaan eteenpäin)
  25. Anthelme Brillat-Savarin: Maun fysiologia
  26. Feodor Dostojevski: Kellariloukko
  27. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
  28. Anna Gavalda: L’échappée belle (laitetaan eteenpäin)
  29. Tapio Koivukari: Luodetuulen maa
  30. Anton Tšehov: Nainen ja sylikoira
  31. Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia (säilytetään)
  32. George Orwell: Burmese Days
  33. Rainer Maria Rilke: Hiljainen taiteen sisin
  34. Jun’ichiro Tanizaki: Childhood years – A Memoir

Koska listaaminen on kivaa, todettakoon kielijakaumasta seuraavaa: Kirjoista suomeksi on 16, englanniksi 11 ja ranskaksi 7.

Kirjailijoiden kotimaat menevät puolestaan seuraavasti: Japani 5, Yhdysvallat 4, Kiina 1, Ukraina 1, Britannia 3, Suomi 3, Guatemala 1, Ranska 11, Chile 1, Venäjä 3, Ruotsi 1, Itävalta 1.