Avainsana-arkisto: Proust

Ne pari novellia (eli novellihaasteen koonti)

Omppu Martinin luotsaama novellihaaste on päättynyt tänään, joten on aika laittaa luetut riviin. Omalla kohdallani niitä ei ole montaa, vain kuusi, ja yhtä aloin lukea eilen.

Moni tuntuu vierastavan novelleja, mikä on ollut minulle yllätys. Minä nimittäin pidän niistä. On mukava lukea pieni tarina vaikkapa junassa tai lentokoneessa – tai kun on juuri lopettanut todella kiehtovan pitkän kirjan eikä halua vielä hypätä seuraavaan maailmaan. Näin minulle kävi juuri eilen: olin saanut luettua Haruki Murakamin kirjan Dance, dance, dance loppuun, enkä ollut vielä valmis seuraavaan pitkään tarinaan, joten aloin lukea Chateaubriandin novellia. No, tällä kertaa kyllä nukahdin kuitenkin kesken.

Mutta pitemmittä puheitta, tässä oma listani:

H.C. Andersen: The Shadow (e-kirjana eli ladattuna ja printattuna, matkalukemisena lentokoneessa)

Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia (neljä novellia, lyhyt pikku kirja)

George Orwell: A Hanging (netistä ladattuna ja matkalukemiseksi printattuna, taas lentokoneessa)

François-René de Chateaubriand: René (kuten yllä, mutta yhä kesken. * Nyt on luettu, joten linkkikin löytyy!)

Novelleista ja novellien lukemisesta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta jätän sen toiseen kertaan. Muutamia ajatuksia kuitenkin kirjasin ylös helmikuussa  novellihaasteen löydettyäni. On myös ollut todella kiinnostavaa lukea muiden mietteitä novelleista ja niiden lukemisesta, kiitos siis Ompulle erinomaisesta haasteesta!

 

 

Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia

– Enää ei näy merkkejä mieltymyksestänne musiikkiin, mietiskelyyn, hyväntekeväisyyteen, yksinäisyyteen ja maaseutuun. Menestyminen vie ajatuksenne, nautinto pidättelee. Mutta onnen voi löytää vain tekemällä sitä mitä rakastaa sielunsa sisimmässä. (Violante eli seurapiirielämää, s. 36)

proust_paivallisvieras

Marcel Proustin Päivällisvieras ja muita kertomuksia on kirjan ensimmäiselle sivulle tekemäni merkinnän mukaisesti odottanut vuoroaan vuodesta 1999. En kuolemaksenikaan muista lukeneeni kirjaa, mutta mukana se siis kulkenut. Ja nyt tuli vihdoin sen aika.

Pikkuinen, 107 sivua käsittävä kirja koostuu neljästä novellista: Päivällisvieras, Violante eli seurapiirielämää, Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema ja Rouva de Breyvesin kaihoisa kuolema. Aivan ensimmäisestä en oikein saanut otetta, ehkä siksikin että olin aika väsynyt, mutta sitten pääsin Proustin kyytiin. Ja miten hän veikään! Eletään 1800-luvun loppua ja ollaan yläluokan hienostopiireissä, jotka molemmat ovat minulle luonnollisesti täysin vieraita maailmoja, ja silti: näin, mitä Proust kuvasi, elin hänen kuvailemiensa hahmojen kanssa.

Aika huikeaa, ottaen myös huomioon että Proust oli vain vähän päälle parikymppinen kirjoittaessaan nämä tarinat.

Välillä koitin päästä vuoteen 1894 ajattelemalla, että isoäitini äiti oli tuolloin kaksivuotias. Aika hauska ajatusleikki. Tuollaiseen maailmaan hän siis syntyi, joskaan ei tuohon maahan eikä tuohon yhteiskuntaluokkaan, mutta omalla tavallaan sain tällä tavalla kiinnitettyä ajan johonkin konkreettiseen. Että ei siitä sittenkään ihan niin kauan ole. Eivätkä ihmiset ole muuttuneet miksikään. Vain puhetapa, vaatetus, teknologia… Ihminen on ja pysyy samana. Hyvänä, pahana, itserakkaana, keimailevana, huikentelevaisena, juoruavana, surullisena, iloisena, ihastuneena, rakastuneena, rakastavana, teatraalisena, laskelmoivana, kiukkuisena, kipuilevana, nuorena, vanhana, kuolevana.

En lähde erittelemään jokaista novellia erikseen, olkoon tämä tällainen muistiinmerkintä tällä kertaa.

Baldassare siirrätytti vuoteensa avonaisten ikkunoiden äärelle. Lähtöä teki laiva, jota merimiehet aallonmurtajalta vetivät aavalle köysistä. Noin viidentoistakesäinen komea laivapoika kumartui laidan yli; hänen luuli joka aallossa tipahtavan veteen, mutta hän seisoi tanakasti vankoilla jaloillaan. Hän veti verkolla kaloja, ja hänen tuulen suolaamien huultensa välissä roikkui savuava piippu. Ja purjetta pullistava tuuli riensi vilvoittamaan Baldassaren poskia ja lennätti paperinpalaa huoneessa. (s. 75, Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema)

Helmet 2017 -haasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö ja kirja kertoo ajasta jota et ole elänyt.

Marcel Proust
Päivällisvieras ja muita kertomuksia
Ranskankieliset kertomukset ilmestyivät 1896 kokoelmassa Les Plaisirs et les Jours
Suomentanut Annikki Suni
Karisto, 1996
107 sivua
Omasta kirjahyllystä