Abbas Kiarostami: Matkalla tuulen kanssa

Varjoni /
kulkee kanssani /
kuutamoisena yönä.

Olin jo pitkään halunnut palata Abbas Kiarostamin (1940–2016) runojen pariin. Kun kuulin runoilijan ja elokuvantekijän kuolemasta heinäkuun alussa, mieleni valtasi alakulo. Liian aikaisin, aivan liian aikaisin!

Suomeen palattuani lainasinkin ensi töikseni Abbas Kiarostamin teoksen Matkalla tuulen kanssa, sen saman, joka vuosia sitten teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jaakko Hämeen-Anttila on tehnyt upeaa työtä runojen suomentamisessa.

Kiarostamin lyhyet runot ovat kuin pieniä kuvia, välähtäviä ohikiitäviä tuokiokuvia, jotka hän maalaa lukijan silmien eteen. Pari kolme riviä, lopussa usein yllätys. Niitä voi ahmia tai niistä voi nauttia yksi kerrallaan. Tai sivu kerrallaan: monasti sama teema toistuu useammassa runossa.

Tyytyväinen hämähäkki /
katselee työnsä tuloksia /
mulperipuun ja kirsikan välissä.

Aurinko lähettää /
ensimmäiset kultaiset säteensä /
hämähäkin silkinhienoon kudelmaan.

Minua viehättää Kiarostamin runoudessa myös sen yleismaallisuus, kuvat voisivat olla melkein mistä maankolkasta tahansa: Iranista, Ranskasta, Japanista. Ehkei kuitenkaan Suomesta, sillä niissä toistuvat nunnat, kirsikankukat ja vuoret. Hämähäkkejä on toki meilläkin, samoin naisia, miehiä ja lapsia.

En ole nähnyt koskaan Kiarostamin elokuvia, harmi kyllä. Pitäisin varmasti niistäkin.

Ehkä kuitenkin jotain pientä kritiikkiäkin: Kiarostamin runous on kaunista, mutta siitä puuttuu sittenkin se pieni särmä, se elämän ruma puoli. Toisaalta, voi elämän näinkin nähdä ja näin kuvata.

Jään kaipaamaan Abbas Kiarostamia ja hänen (sana)taidettaan. Taidan palata siihen vielä monta kertaa uudestaan. (Ja kyllä, kiinnostukseni Irania kohtaan kasvaa samalla, maassa on paljon muutakin kuin fundamentalismia, kuten upeaa runoutta ja puutarhoja.)

Kylän lapset /
tähtäävät rohkeasti /
variksenpelätintä peltipäähän.

Abbas Kiarostami
Matkalla tuulen kanssa
Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila.
WSOY, 2008
82 sivua
Lainattu kirjastosta.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtaan kirjassa on alle 150 sivua.

Marjane Satrapi: The Complete Persepolis

– Miss Satrapi, I see from your file that you have lived in Austria… Did you wear the veil there?

– No, I have always thought that if women’s hair posed so many problems, God would certainly have made us bald.

Nainen on nainen, kaavun allakin.

Myönnän heti alkuun erehdykseni. Sain Marjane Satrapin sarjakuva-albumin The Complete Persepolis lahjaksi joitakin vuosia sitten, mutta olin tuolloin niin kyllästynyt Ranskassa vellovaan muslimihuivikeskusteluun, että siirsin koko albumin sivuun. Virhe!

Nyt tartuin siihen uudestaan. Migreenin vuoksi en kyennyt katsomaan tietokoneen ruutua lainkaan, eikä kirjan pieni pränttikään tehnyt silmille hyvää. Entä sarjakuva? Sen lukeminen onnistui.

Satrapin Persepolis osoittautui aivan toiseksi kuin olin kuvitellut. Ensinnäkin pidän kovasti sen mustavalkoisesta tyylitellystä ilmeestä. Ja opinpa minä samalla paljon Iranista ja Lähi-idästä, ihan uudesta näkökulmasta.

Tarina on omaelämäkerrallinen kasvukertomus sodan ja uskonnollisten fanaatikoiden hallitsemassa Iranissa ja myös hetken aikaa pakolaisena Euroopassa. Vaikka rajoitettu ja tukahdutettu elämä Iranissa ahdistaa, ei huumeiden, rasistien ja seksiseikkailijoiden Eurooppakaan  näytä kovin ruusuiselta.

Tapahtumia katsotaan ensin lapsen, sitten teinin ja lopulta nuoren aikuisen silmin. Tai oikeastaan: pikkutytön, teinitytön ja nuoren naisen silmin. Oleelliseksi sukupuoli nousee maassa, jossa islamilaisen vallankumouksen myötä naiseuden näyttämisestä tulee ultrauskonnollisille miehille – ja naisillekin – ongelma, ja vastaavasti huulipunasta mielenosoituksellisuuden tunnus.

Kiinnostavaksi Persepolis nousee sen poliittisuuden vuoksi. Satrapi ei säästele ketään: ei itseään, ei rakasta Jumalaansa, ei maanmiehiään eikä eurooppalaisia, ei valtaa väärin käyttäviä kiihkoilijoita, mutta ei myöskään länsimaita, jotka sotkeutuvat toisten asioihin öljynhimossaan, nostamalla valtaan heille sopivia henkilöitä ja rahoittamalla sotivia osapuolia.

Marjane Satrapi on suorasanainen, älykäs ja hyvin tunteellinen kapinallinen, mikä tekee teoksesta herkullisen. Etenkin, kun teoksen läpi kulkee huumorin ja ihmisyyden sävyttämä lämmin pohjavire. Iranista Satrapi joutui lopulta muuttamaan pois ja asuu tätä nykyä Pariisissa. Persepoliksesta on tehty myös elokuva, minkä lisäksi hän on tehnyt muita sarjakuvateoksia ja kuvituksia.

Persepolis löytyy myös suomennettuna, minä luin sen englanniksi.

Marjane Satrapi
The Complete Persepolis
Alkuperäinen, ranskankielinen teos ilmestyi kahtena niteenä vuosina 2000 ja 2001.
Englanninkielinen laitos ilmestyi Pantheon Booksin kustantamana vuonna 2007.
341 sivua.
Omasta hyllystä, saatu lahjana.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin sarjakuvakirja, sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja, maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja, kirjassa juhlitaan, jossain päin maailmaa kielletty kirja (Iranissa; lisäksi Chicagossa Yhdysvalloissa kirja poistettiin valtion kouluista vuonna 2013) ja kirjassa joku kuolee.

Tässä muutama näyte:

Iranin historia pähkinänkuoressa.

Iranin öljyvaroja havittelevat britit lupaavat Reza Pahlaville ”…And even more. Anything you want in cash!”

Maastamuuttoa ajattelevan mietteitä maassa, jossa murhataan toisinajattelijoita.

Vastakkaisen sukupuolen katsomisesta.

”Once again, I arrived at my usual conclusion: one must educate oneself.”