Aihearkisto: haasteet

Uuden vuoden kirjat -tägi

Unelmien aika -blogissa oli hauska pieni tägi/haaste/miksi-näitä-kutsutaan uuden kirjavuoden aluksi, enkä voinut vastustaa kiusausta vastata kysymyksiin minäkin. Ensi vuonna tähän aikaan katsotaan sitten miten meni!

1. Kuinka monta kirjaa aiot lukea vuonna 2019?

Aion pikemminkin olla / yrittää olla laskematta lukemiani kirjoja ja keskittyä siihen, mitä todella haluan lukea. Määrä ei korvaa laatua. Kaksikymmentä hyvää kirjaa on enemmän kuin viisikymmentä ei-niin-hyvää (huonoista puhumattakaan).

2. Nimeä viisi kirjaa, joita et ehtinyt lukea viime vuonna, mutta jotka aiot lukea tänä vuonna.

Victor Hugo: Kurjat osa II – Jirô Taniguchi: Quartier lointain – Laura Lindstedt: Oneiron – Johannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria – Victor Segalen: Maalauksia

3. Minkä genren kirjoja haluaisit lukea enemmän?

Esseitä, historiaa, runoja.

4. Mitkä ovat kirjoihin liittymättömät tavoitteesi?

Olla ahkerampi + katsoa enemmän elokuvia ja dokkareita.

5. Mikä kirja, joka on ollut sinulla ikuisuuden, sinun pitäisi lukea?

Raamattu.

6. Yksi sana, joka toivottavasti kuvaa vuotta 2019?

Tapahtumarikas.

Helmet-elokuvahaasteeseen

Valkokangas verhon takaa

Olin jo ehtinyt päättää tehdä Helmet-lukuhaasteen elokuvin ja dokkarein, kun uusi Helmet-elokuvahaaste julkistettiin. Ah, mitä tehdä? Pitäytyäkö siinä alkuperäisessä listassa vai hypätä valmiin kyytiin? Leffahaaste myötäilee lukuhaasteen kohtia, mutta etenkin loppupäässä on eroja.

Olkoon. Mennään annetulla. Mielenkiintoisimpia kohtia ovat Ranskan uusi aalto, yleissivistys, tabut, aasialaisen ohjaajan ohjaama elokuva, Cannes, espanjan kieli, yhteistuotannot, mustavalkoisuus ja mykkäelokuvat. Epämielenkiintoisimpia näyttelijöiden ohjaamat elokuvat, joulu (huoh), tähditys, Hollywoodin 50-luku, Oscarit, kauhu ja 80-luvun komediat.

Toiveenani ja tavoitteenani on katsoa tänä vuonna enemmän (kuin viimevuotiset 24, sitä edelliset 25 ja sitä edelliset 10) elokuvia ja dokkareita ja toivottavasti myös löytää itselleni sopiva tapa kirjoittaa niistä. Ensimmäinen leffa on jo katsottu, eli tästä se lähtee!

[Listaa täydentelen erikseen täällä]

Helmet-elokuvahaaste 2019

1. Elokuva pohjaa klassikkoromaaniin
2. Elokuvassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Sellainen elokuva, jollaista et yleensä katso
4. Ohjaajan ainoa elokuva
5. Elokuva on ollut Jussi-ehdokkaana
6. Dokumenttielokuva
7. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat paikkaan, jossa olet käynyt
8. Elokuva, jonka katsominen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Yli 50-vuotiaan suosittelema elokuva
10. Rodullistetun ohjaajan elokuva
11. Elokuva käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Elokuva liittyy Tanskaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenelokuva
14. Elokuvan käsikirjoittajan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Elokuvassa käsitellään jotain tabua
16. Elokuvassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Elokuvassa on kaksoset
18. Aasialaisen ohjaajan elokuva
19. Et pidä elokuvan suomenkielisestä nimestä
20. Elokuva käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Tunnetun näyttelijän ohjaama elokuva
22. Mustavalkoinen elokuva
23. Sokkona hyllystä valittu elokuva
24. Elokuvassa on koira
25. Elokuvassa ollaan yksin
26. Usean ohjaajan episodielokuva
27. Riippumattomana tuotantona tehty indie-elokuva
28. Jossain päin maailmaa kielletty elokuva
29. Lyhytelokuva
30. Kirjaston henkilökunnan suosittelema elokuva
31. Mykkäelokuva
32. 1950-luvun Hollywood-elokuva
33. Supersankarielokuva
34. Yli kolme tuntia kestävä elokuva
35. Ranskan uuden aallon elokuva
36. Elokuvan julisteessa tai julkaisun kannessa on yli viisi henkilöä
37. Elokuva, joka on voittanut Oscar-palkinnon parhaasta elokuvasta
38. Elokuva, jonka IMDb-arvosana on alle 5
39. Kriitikoiden kehuma kauhuelokuva
40. Cannesin elokuvajuhlilla palkittu elokuva
41. Elokuvassa tutkitaan yliluonnollisia ilmiöitä
42. Fantasiamaailmaan sijoittuva elokuva
43. Vuonna 2019 julkaistu elokuva
44. Suosikkinäyttelijäsi tähdittämä elokuva
45. Espanjankielinen elokuva
46. 1980-luvulla tehty komedia
47. Alle 18-vuotiaan suosittelema elokuva
48. Elokuva, jossa ohjaaja näyttelee myös pääosan
49. Kahden tai useamman maan yhteistuotantoelokuva
50. Jouluelokuva

Kuukauden kieli 2018 – koostepostaus

Huh, ehdinpä vielä ennen loppiaista ja joulukauden päättymistä! On siis  Kuukauden kieli 2018 -haastekoonnin aika.

Ideana oli lukea kunkin kuukauden aikana (tai ennen tai jälkeen, vuoden aikana kumminkin) tietyillä kielillä alunperin kirjoitettua kirjallisuutta ja samalla ulottua pois tutulta suomi-ruotsi-englanti-akselilta.

Haasteen myötä kuljimme enimmäkseen Euroopassa, koukkaisimme Etelä-Afrikkaan, teimme retkiä arabiankieliseen maailmaan, loikkasimme Etelä-Amerikkaan ja kurkistimme laajalle levittäytyvään itänaapuriin. Samalla mietimme kielen ulottuvuuksia: kieli kun ei katso kansallisuutta eikä maan rajoja, ei synnyinmaatakaan. Se on väline, joka toisilla vaihtuu asuinpaikan tai tarkoituksen mukaan, mutta uusia ulottuvuuksia se tuo aina mukanaan.

Mukaan lähtivät seuraavat blogit, joiden omiin koostepostauksiin pääsee seuraavien linkkien kautta:

Kirjan pauloissa

Oksan hyllyltä

Eniten minua kiinnostaa tie

ja vielä omani:

Aukeamia

Jos oma koosteesi uupuu listasta, laitathan linkin vaikka tämän postauksen alle, niin lisään sen. Suurkiitokset osallistuneille, on ollut ilo tehdä löydöksiä kanssanne!

Matka ja haaste jatkuu myös tänä vuonna, eli jos innostut osallistumaan vuoden 2019 Kuukauden kieli -haasteeseen, löydät uudet kielet tästä postauksesta. Tervetuloa mukaan!

 

Katse taaksepäin: miten minulla meni kuukauden kielten kanssa 2018?

No niin, on aika katsoa miten omalla kohdallani meni vuoden 2018 Kuukauden kieli -haaste, lopputulos on itsellenikin yllätys.

Luin nimittäin hyvin epätasaisesti: pääosin luin teemakuukauden aikana kyseisellä kielellä kirjoitetun novellin poikineen ja kirjoja sitten muuten, mutta toisina kuukausina luinkin kirjoja ja  muuna aikana novelleja. Välillä olin kotimaan kirjastokirjojen hemmoteltavana, muuten jouduin turvautumaan oman kirjahyllyni, kirjaston e-kirjojen ja internetin tarjoamiin antimiin.

Lempikirjallisuusmaani tulee listauksessa selväksi, eniten olen lukenut ranskaksi ja japaniksi kirjoitettua kirjallisuutta, joskin japanilaisia romaaneja harvinaisen vähän (toinen romaani on yhä kesken). Portugaliksi tuli luettua yllättäen kolme kirjaa eikä yhtään novellia, kun taas afrikaansiksi oli äärimmäisen vaikea löytää edes yhtä käännösnovellia. Pari netistä löytynyttä runoa pelasti minut täydelliseltä katastrofilta. Myös vietnam oli vaikea, löysin yhden ainoan novellin, joskin erittäin hienon sellaisen. Vietnamilaista kirjallisuutta haluaisin lukea enemmänkin, kuulla heidän näkökulmansa mm. kolonialismin vuosiin ja Vietnamin sotaan.

Kirjoitin kunkin kuukauden päätteeksi pienen yhteenvedon lukemastani ja pohdinnoistani (linkit alla kuukausien kohdalla), ja niin ajattelin tehdä uuden haastevuodenkin aikana. Tuleeko uudesta vuodesta tämän selkeämpi, en tiedä, ehkä, ehkä ei, mielenkiintoinen kyllä varmasti. (Mutta nyt minua alkoi kutkuttaa jo ajatus lukea ne tästä listasta uupuvat kokonaiset kirjat, eli arabia, puola, afrikaans ja vietnam… no katsotaan! mieltä ne ovat jääneet kumminkin kaihertamaan…)

Tässä omat lukemiseni, koko yhteenvedon teen seuraavaksi.

Tammikuu: ranska
Claire Castillon: Junarutiineja (novelli)
George Sand: Markiisitar (novelli)
Nathalie Sarraute: Tropismeja (romaani)
Jacques Prévert: Sanoja (runoja)
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia (romaani)
Yasmina Khadra: Attentaatti (romaani)
Étienne Davodeau: Lulu Anew (sarjakuva)
Étienne Davodeau: The Initiates: A Comic Artist and a Wine Artisan Exchange Jobs (sarjakuva)

Helmikuu: japani
Jun’ichirō Tanizaki: The Tattooer (novelli)
Jun’ichirō Tanizaki: The Thief (novelli)
Ryūnosuke Akutagawa: A Strange Story (novelli)
Kei’ichirō Hirano: The Trapped Boy (novelli)
Yukio Mishima: Eggs (novelli)
Seirai Yūichi: Stone (novelli)
Seirai Yūichi: Insects (novelli)
Jirô Taniguchi: Le journal de mon père (sarjakuva)
Seichō Matsumoto: A Quiet Place (dekkari)

Maaliskuu: puola
Wisława Szymborska: Hetkiä (runoja)
Stanisław Jerzy Lec: Vastakarvaan (aforismeja)
(näitä kahta en tosin kumpaakaan lukenut  kokonaan)
Tadeusz Borowski: Silence (novelli)

Huhtikuu: portugali
Fernando Pessoa: Anarkistipankkiiri (romaani)
Mariana Alcoforado: Sisar Marianan rakkauskirjeet (kirjeromaani)
José Saramago: Ricardo Reisin viimeinen vuosi (romaani)

Toukokuu: turkki
Emrah Serbes: The Terrorist Upstairs (novelli)
Befçet Çelik: All the Streets of the City (novelli)
Nazim Hikmet: Puut kasvavat vielä (runoja)

Kesäkuu: italia
Luigi Pirandello: War (novelli)
Italo Calvino: The Adventure of a Skier (novelli)
Hugo Pratt: Corto Maltese etelämerellä eli Suolaisen meren balladi (sarjakuva)

Heinäkuu: afrikaans
Elisabeth Eybers: kolme runoa

Elokuu: vietnam
Đỗ Bích Thúy: Sage on the Mountain (novelli)

Syyskuu: saksa
Karl-Markus Gauß: The First thing I Saw (novelli)
Alois Hotschnig: Getting dressed, yes, and getting undressed, too (novelli)
Emine Sevgi Özdamar: My Istanbul (novelli)
Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine (romaani)

Lokakuu: espanja
Abilio Estévez: The Lagoon (novelli)
Juan Gabriel Vásquez: The Double (novelli)
Juan Pablo Roncone: The Death of a Kangaroo (novelli)
Silvina Ocampo: The Voice (novelli)
Carlos Maria Dominguez: Paperitalo (romaani)

Marraskuu: arabia
Hassan Blasim: The Green Zone Rabbit (novelli)
Adil al-Qassas: A Condition (novelli)
Charles Chahwan: After midnight (novelli)
Malika Moustadraf: Delusion (novelli)

Joulukuu: venäjä
Dmitri Novoselov: Traders (novelli)
Sergey Kuznetsov: Butterfly Skin (novelli)
Daniil Kharms: Blue Notebook no. 2 (novelli)
Svetlana Aleksijetš: Tšernobylista nousee rukous (dokumenttiromaani)

Kuukauden kieli 2019

Vuosi sitten innostuin ruotsalaisen Ugglan & Boken -kirjablogin lanseeraamasta Kuukauden kieli -lukuhaasteesta, jossa lähdettiin etsimään jollakin tietyllä kielellä alunperin kirjoitettua kirjallisuutta. Poissa olivat suomi, ruotsi ja englanti, mikä sai minut höristämään korviani. Mahtuuhan tähän maailmaan kieliä! Ja miten kiehtovaa onkaan lähteä kirjamaailmaa tarkastelemaan tästä näkökulmasta, ajattelin.

Kysyin tuolloin, lähteekö joku mukaan, ja lähtihän toki, ja niin alkoi suomalainen versio Kuukauden kieli -haasteesta vähitellen eriytymään alkuperäisestä ja minusta tuli haaste-emäntä hiukan puolivahingossa. Mutta tällainen on blogimaailma, se lainaa, elää ja kulkee omia polkujaan.

Vuoden lopulla kysyi Kirjan pauloissa -blogin Paula, josko haasteelle tulisi jatkoa, ja vastasin että olin miettinyt aivan samaa, eli joo, miksipä ei. Tein saman tien uuden listan. Kurkistin nyt tietenkin, oliko vastaavaa tehty Ruotsissa, ja olihan siellä, kielet ovat melko samat, paitsi minun listaltani puuttuu suomi. Järjestyskin on eri. Näin nämä tiet siis erkanevat ja yhdistyvät, alla tämän suomalaisen version eli minun laatimani lista.

Alkuperäisen idean mukaan ideana on lukea kunakin kuukautena tietyllä kielellä alunperin kirjoitettu kirja. Mutta tämä haaste venyy ja paukkuu, eli minun mielestäni on vallan ok lukea kirjat etukäteen, kyseisen kuukauden aikana tai myöhemmin eli silloin kun itselleen sopii. Kieliä ja kielialueita tulee pohdiskeltua joka tapauksessa kunakin kuukautena, huomasin viime vuonna.

Itse aion lukea samaan tapaan kuin viime vuonna eli kunakin kuukautena muutaman  kyseisellä kielellä alunperin kirjoitetun novellin ja kokonaisia kirjoja pitkin vuotta, mikäli niitä suinkin löydän.

Tässä vuoden 2019 kielet:

tammikuu: korea
helmikuu: norja
maaliskuu: islanti
huhtikuu: unkari
toukokuu: albania
kesäkuu: hollanti
heinäkuu: kiina
elokuu: viro
syyskuu: heprea
lokakuu: tanska
marraskuu: tšekki
joulukuu: kreikka

Lähdetkö tänä vuonna mukaan?

(Viime vuoden koontipostaukseen palaan pian, ajattelin nyt pistää tämän uuden vuoden käyntiin ensin ja katsoa sitten taaksepäin.)

Joulukuun kieli oli venäjä

Kuukauden kieli -haasteen viimeisenä eli joulukuun alkuperäiskielenä oli venäjä. Nyt mennään kielialueelle, joka ulottuu Euroopasta Aasiaan, siis valtavan suurelle alueelle. Toki venäläisiä kirjailijoita löytyy muualtakin, mutta moni heistä on  adoptoinut uuden kotimaansa kielen: esimerkiksi Zinaida Lindén kirjoittaa ruotsiksi, Andreï Makine ranskaksi ja Vladimir Nabokov kirjoitti myös englanniksi. Mutta venäjänkielistä kirjallisuutta joka tapauksessa löytyy runsain mitoin ja paljon sitä on myös käännetty. Siinä mielessä helppo rasti, siis.

Oma joulukuuni sujui pitkälti Venäjän parissa – tavallaan. Luin tosiaan Zinaida Lindénin novelleja, mutta merkintää niistä ei siis tule, ja aloittelin Mihail Bulgakovin novellikokoelmaa, mutten saanut oikein keskityttyä, joten sekin jäi. Lisäksi olin varannut kirjastosta yhden venäläisen romaanin, joka ei tähän kohtaan kuitenkaan ehtinyt, ja silmäilin Pietarin lähihistoriasta kertovaa teosta, johon en siihenkään ehtinyt paneutua.

Niinpä palasin jo tavaksi muodostuneeseen teemaani tämän haasteen suhteen ja luin kaksi englanniksi käännettyä novellia. Molemmat kirjailijat olivat minulle vieraita, valitsin novellit melko umpimähkään. Tai ei aivan: ensimmäisessä kiinnosti sosialismin jälkeisen kapitalismin ensiaskeleet ja toisessa kirjoittajan moskovalaisuus.

Nämä kaksi novellia siis luin:

Ensin luin Siperiassa, lähellä Mongolian rajaa syntyneen ja nykyisin Pietarissa asuvan Dmitri Novoselovin (s. 1965) novellin Traders. Se on nimensä mukaisesti kertomus kauppamiehistä, jotka siis kauppaavat kuka mitäkin keksivät ulkomaalaisille. Neuvostoliittolaiset tavarat ovat tehneet hyvin kauppansa mm. Puolassa. Ajankuvana kiva novelli, mutta kuten tätä kirjoittaessa huomaan, ei se jäänyt kovin voimakkaasti mieleen.

Toiseksi valikoitui Sergey Kuznetsovin (s. 1966) novelli Butterfly Skin, joka on kuulemma kulttikamaa ja käännetty useille kielille. Mitä voisi päätellä novellin nimestä? Ei mitään. Ja ehkä ihan hyvä niin, sillä muuten se olisi voinut jäädä lukematta. Kyseessä on kuvottava ja samalla niin taidokkaasti kerrottu että se on melkeinpä kaunis tarina sadistisesta naistenmurhaajasta, joka vertaa kidutusmurhiaan luonnon kiertokulkuun. Vastenmielinen, kyllä, ja outo. En vieläkään oikein tiedä mitä siitä ajattelen, toisaalta se on tarinana kaikessa kammottavuudessaan hieno, toisaalta klisenen ja kammottava. Mieleen se jäi, se on selvä.

Näihin on hyvä päättää tämänvuotinen Kuukauden kieli -lukuhaaste. Palaan vuoden vaihteessa sekä koontipostauksen että vuoden 2019 kielten kanssa – haaste saa siis jatkoa! Lisää näistä molemmista piakkoin.

Luitko sinä joulukuussa jotakin venäjän kielellä alunperin kirjoitettua?

Ensimmäisiä ajatuksiani vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteesta

Luettuja, lukemattomia

Vuoden 2019 Helmet-haaste julkistettiin eilen ja käytyäni kohdat läpi, totesin että ei tästä tällä kertaa novellihaasteetta tulekaan. Eli taidan sittenkin lähteä mukaan perinteisemmin kirjoilla ja hyväksyä jo etukäteen, että täyttä siitä omalla kohdallani tuskin tulee.

Pääosin luen mitä luen ja sovittelen ne listakohtiin miten parhaaksi näen, mutta muutama kohta kiinnosti sen verran paljon, että tulen niitä pohtimaan ja luettavaa erikseen etsimään. Niitä ovat esimerkiksi kohdat 4. Kirjailijan ainoa teos ja 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ensimmäinen on vaikeampi, toinen mainio, ei paras aina voita, se voi löytyä myös ehdolla olleista. Kohta 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
 oli ihana, toivoisin, että yleissivistyksen merkitystä alettaisiin muutenkin nostaa esiin viihteen ja brändäyksen sijaan. Kohta 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua on kiehtova. Pitäisikö tähän lukea se Heikkilän kirja, vai menisikö se sittenkin kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja? Pelottava on Suomen suunta, jossa eri mielipiteet kielletään mediamyllytyksen voimin, kauppaketjut vetävät kirjoja myynnistä ja kustantajat joutuvat selittelemään päätöksiään. Autismista ja isoista rahoistahan me emme puhu mitään, kun kyse on lääketeollisuudesta…

Kohdat 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
 ja 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja olivat nekin mielenkiintoisia, katsotaan lähemmäs, mutta oman maan rajojen ulkopuolelle. Tai sisälle. Euroopassahan mekin olemme.

Erityisesti iloitsin kohdasta 37. Pienkustantamon julkaisu
, pienkustantamoita tämä maa tarvitsee isojen rinnalle, moniäänisyyttä ja kulttuuria myyntitilastojen sijaan. Kaikki, mikä on tehtävissä sen hyväksi, on tehtävä, oli se sitten vaikka pieni haastemerkintä. Pidin kovasti myös kohdasta 47. Kirjassa on alle 100 sivua
, nykyään moni kirja paranisi suuresti, kun niitä karsittaisiin. Ei aivan kaikkien kirjojen tarvitse olla 300-400 sivuisia järkäleitä.

Ja jollen olisi lukenut haasteen esittelyä, en olisi tullut ajatelleeksi kohdan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan nousseen mukaan Brexitin vuoksi, oikeastaan aika kiinnostavaa, ja hyvä, että haastekohta noin muuten on laaja. Samoin kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä on tullut mukaan Berliinin muurin murtumisen vuosipäivän vuoksi, mikä oli aika kiehtova havainto. Kyllä, minä olen elänyt Berliinin muurin murtumisen aikakauden, se oli todella iso mullistus, ja vaikka muuria ei fyysisesti enää olekaan, on Saksa yhä jakautunut kahtia. Hmm. Tätäpä voisikin tutkiskella. Ja onhan Berliinissä paljon muutakin. Kuten toista maailmansotaa, Hitleriä, juutalaisvainoja ja vaikka mitä. Niitä olen monta kertaa ajatellut tuon kaupungin katuja tallustellessani. (Tätä kun mietin, ryhdyin jo intoilemaan, että mitä jos tekisi Helmet-elokuvahaasteen! Jos ei nyt ihan kokonaan niin vaikka osin? Hmm, katsotaan! Ei kun, juu, näin teen! Ja palaan aiheeseen seuraavassa postauksessa!)

Hankalampina koin kohdat 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan, en yleensä katsele, mitä muut lukevat, ja 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä kaikissa aikakausissa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta, ehkä luen jotakin ajalta ennen toista maailmansotaa. Ennen tätä globaalia amerikkalaistamista, joka on tuhonnut niin valtavan paljon ja pakottaa kaikki samaan muovimaiseen muottiin. Miten olisi 1700-luku? Vaikka oli rikkautta ja köyhyyttä, niin ruoka ainakin oli hyvää, prosessoimatonta ja maukasta, taivas oli puhdas, samoin vesi, ja maa. Hmm. Tältä kannalta aihetta voisikin lähestyä. Rousseau, vaikka?

Listassa oli myös sellaisia kohtia, jotka ovat minun korvissani jo mediassa ja somessa niin kulutettuja, etten oikein jaksa niistä innostua, vaikka miten tärkeitä ja tiedostavan ihmisen aiheita olisivatkin. En jaksa mennä niihin, jokainen ymmärtänee mistä kohdista puhun koko listan luettuaan. Ilmastonmuutoksen sijaan lukisin mielelläni enemmän ilmastonmuokkauksesta, joka on yksi meidän aikamme suurimmista rikoksista ja samalla tabuista, mutta eipä siitä taideta kirjallisuutta julkaista varsinkaan meidän yhden totuuden lintukodossamme, joten täytynee unohtaa. Ha! Taidan ottaa haasteekseni tutustua Linkolan ajatuksiin!