Avainsana-arkisto: Gauß

Syyskuun kieli oli saksa

Syyskuussa oli Kuukauden kieli -haasteessa saksan vuoro.

Tehtävä oli sikäli helppo, että saksankielistä kirjallisuutta on käännetty paljon suomeksi. Klassikoita eritoten, sen sijaan saksankielinen nykykirjallisuus taitaa olla vähemmän edustettuna. Ainakaan minun mieleeni ei tule kovin monta nimeä.

Toisaalta saksa ei kirjallisuuden kielenä katso maarajoja eikä liioin kansallisuutta, puhumattakaan juurista. Tämän huomasin jo toukokuussa etsiessäni turkkilaista kirjallisuutta: Saksassahan on suuri turkkilaisvähemmistö, ja uuden kotimaansa kielellä hekin pääosin kirjoittavat. Lisäksi ovat tietenkin naapurimaat Itävalta ja Sveitsi ja niiden ympärysalueet – ja kirjoittihan Kafkakin itse asiassa saksaksi, vaikka (Itävalta-Unkarin aikaisessa) Prahassa olikin syntynyt.

Valinnanvaraa siis ainakin olisi ollut. Mutta kaikesta huolimatta minulle kävin kuten muinakin kuukausina, ja luin lopulta vain kaksi yksittäistä novellia. Olin kaavaillut lukevani Bölliä ja Kafkaa, mutten jaksanutkaan niihin keskittyä, joten vasta kuun lopulla terästäydyin ja etsin jotakin ihan uutta. Todettakoon tähän väliin vielä, että minulla itselläni on pienimuotoinen ongelma saksan kielen ja saksankielisen kirjallisuuden suhteen, se kiinnostaa minua (mainittua Kafkaa ja paria muuta lukuunottamatta) lähes yhtä paljon kuin angloamerikkalainen kirjallisuus, eli ei lainkaan… Ehkä siksikin lykkäsin tehtävää eteenpäin…

No, luin siis lopulta kaksi itävaltalaista novellia. Kumpikaan ei ollut huono, ja kumpikin olivat kiinnostavia tuttavuuksia, mutta mitään suurta elämystä en kokenut. Olin tosin aika väsynytkin novelleja lukiessani…

Valitsin novellit aika umpimähkään, ja olikin aika hauska sattuma, että ensimmäinen, Karl-Markus Gaußin (s. 1954) The First thing I Saw (Das erste was Ich sah) käsitteli nimenomaan kieliä, niiden puhumista ja kuuntelemista pienen lapsen näkökulmasta. Isä heittelee kirjoja ikkunasta, alhaalla odottavat kirjojen noutajat. Eri kielet, sanat, lauseet, ääntämyserot kertovat omia tarinoitaan, joiden taustalla on moninaiset elämänpolut.

I sit under the table and listen to the way they speak, these nameless, faceless men, of whom I see only their dark trousers, their hidden, tightly tied footwear, their scratchy socks, and occasionally a section of their bony white legs. Or I lie in bed in my room and the singsong of their speech lulls me to sleep, I am rocked on their sentences which are almost always about places they have lost, legendary cities they were forced to leave or fabulous cities they longed to settle in, about Werschetz, Eger, Bruntál, or about Toronto, Philadelphia, Buenos Aires.

Gauß onkin nimi, jonka aion laittaa korvan taakse. Wikipedia tietää hänen käsittelevän yleensäkin tuotannossaan vähemmistöjä ja kieliasioita, ja ainakin tämän novellin perusteella hän tekee sen inhimillisistä lähtökohdista.

What was it you thought, take your time, tell me what it was you thought, we’ve surely got long enough for that.

That I was next, I thought. Or you. One of us. Me first and then you. I thought.

Of all the people here, look around you, where do you get the nerve to think you’re next. I don’t get it.

Toinen novelli oli aivan toisen tyyppinen. Alois Hotschnigin (s. 1959) Getting dressed, yes, and getting dressed, too on absurdi kertomus lääkärin vastaantotolta. Ensi alkuun hykertelin: juu, voin hyvin kuvitella tällaiset täysin irrationaaliset keskustelut lääkärikäynneillä, yksi kysyy yhtä ja toinen vastaa toista, ja lopulta etsitään vaikka sitten takkia. Mutta en tiedä olinko tosiaan vain liian väsynyt, mutta lopulta novelli tuntui vain toistavan itseään ja venyvän. Puolet pois ja hyvä olisi ollut. Enemmänkin kuin puolet. Välillä myös mietin, jäikö jotakin käännöksessä minulta ymmärtämättä, olisiko tällainen kummallinen teksti toiminut sittenkin paremmin omalla äidinkielelläni. Ehkä. En tiedä.

Tällainen oli siis laihahko saaliini saksankielisestä kirjallisuudesta. Lokakuussa on espanjan vuoro, ja silloin mennään emämaa Espanjan lisäksi Amerikoihin, kaikkialle sinne, missä espanjaa nykyään puhutaan ja sillä kielellä kirjoitetaan. Luulen, että etsin jälleen jotakin uutta ja lyhyttä.

Luitko sinä syyskuussa jotakin alunperin saksan kielellä kirjoitettua?