Aihearkisto: sarjakuvat

Edginton&D’Israeli: H.G. Wells’ War of the worlds (sarjakuva)

The Martians act without morality or mercy, discharging enourmous clouds of black, toxic vapour by means of rockets. It is the beginning of the rout of the civilisation… The massacre of mankind.

Toisin kuin kuvittelin, pääsin aloittamaan Le Monden vuosisadan 100 kirjaa -haastetta pikemmin kuin arvasinkaan. Käydessäni nimittäin kirjalistaa läpi, huomasin että yksi kirjoista, H.G. Wellsin War of the worlds on saatavilla ilmaisena sarjakuvana. Eihän se ei tietenkään ole sama asia kuin koko kirjan lukeminen, mutta ainakin sillä pääsi tarinaan ja haasteeseen sisään.

Ian Edgintonin lyhentämä ja sovittama ja D’Israelin kuvittama e-sarjakuva H.G. Wells’ War of the worlds on ilmestynyt vuonna 2006. Pidin kovasti sen visuaalisesta ilmeestä, johon eittämättä on vaikuttanut japanilaisten sarjakuvien muotokieli – sanon tämän nyt ihan lonkalta, sillä en ole mikään sarjakuva-asiantuntija, mutta olen minä kuitenkin Asterixini ja Tinttini lukenut ja japanilaista sarjakuvaa pintapuolisesti silmäillyt. Tarkoitan vaikutteilla siis ihan jo pelkästään ruutujen muotoa.

Sarjakuva seuraa ilmeisen uskollisesti H.G. Wellsin tarinaa, jossa siis marsilaiset laskeutuvat maanpinnalle, mutta eivät saavu hyväntahtoisesti. Heidän – tai niiden – on määrä alistaa ihmiset orjikseen ja ottaa maapallo valtaansa. Keinona on väkivalta ja aseet. Ihmiset eli tässä kohtaa britit vastaavat tuleen omilla kanuunoillaan ja vaikka saavatkin muutaman marsilaisten tripodeista tuhottua, on se lopulta erilainen bakteerikanta, joka koituu marsilaisten tuhoksi.

Minkä verran Edginton on sitten pistänyt omiaan ja onko hän siirtänyt tarinaa meidän päiviimme, en tiedä. Siellä täällä se joka tapauksessa kuulostaa tutulta, kuten tuossa postauksen alussa olevasta stripistä voi lukea, ja tuntuu hämmästyttävältä, jos H.G. Wells on tulevaisuuden näin tarkkaan kuvitellut jo vuonna 1898 eli reippaasti ennen molempia maailmansotia.

Alkuperäinen tarina ja sen sovitus ovat joka tapauksessa brittiläisiä, ja vaikken tämän entisen maailmanmahdin ihailija olekaan, niin nautin sarjakuvan kielestä. Sekä siitä vanhasta kunnon hienostoenglannista että tavallisen kadunmiehen puheenparrestakin. Amerikanenglannista en sen sijaan ole koskaan pitänyt…

– George, please, don’t be vulgar, you’re quite putting me off my kedgeree.
– Sorry darling, I don’t want any more meals to go waste on my account. (s. 14)

– Look there, it’s a-movin’, unscrewin’, I don’t like it, I’m goin’ ’ome, I am! (s. 19)

–  Pssofff… S’mine! Geddattavit! Smash yeh bluddy fac’in… uph.. (s. 102)

Jos pientä kritiikkiä voi esittää, niin sarjakuvan loppuosa tuntui etenevän vähän turhankin vauhdilla ja tarina tuli töksähtäen päätökseensä.

Samainen tarina on esitetty myös radiokuunnelmana, ja kerrotaan, että Yhdysvalloissa se aiheutti suuren paniikin kun ihmiset luulivat että marsilaiset ovat todella hyökänneet maahan. Jälkikäteen on kyllä toppuuteltu, että väite oli vain mainostemppu, joka tekikin ohjelman tekijästä ja esittäjästä Orson Wellesistä kuuluisan, ja voi olla että asia on näinkin. Ja yhtä lailla voi olla totta se toinenkin puoli, tuossa ihmeellisessä markkinoinnin, liioittelun, suoranaisen valehtelun ja joukkohysterian luvatussa maassa on kaikki mahdollista. Kuunnelma löytyy joka tapauksessa YouTubesta, ja sen voisikin tässä jonakin päivänä vaikka kuunnella.

 

Ian Edginton & D’Israeli: H.G. Wells’ War of the worlds
alkuperäinen kirja ilmestyi vuonna 1898
ilmestynyt sarjakuvana 2006
126 sivua
luettu ilmaisena e-sarjakuvana

HelMet 2017 -lukuhaasteeseen tästä saa merkinnän kohtaan toisen taideteoksen inspiroima kirja.

Kesän saldona kolme Asterixia

Minä olen päättänyt pakottaa heidät sivistykseen. Metsä hävitetään ja tilalle rakennetaan luonnonpuisto.

– Julius Caesar Jumaltenrannan nousussa ja tuhossa

asterixit_kolmeSuomessa vietetty kesä antoi tilaisuuden lukea Asterixeja suomeksi, edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo vuosia. Nyt, asuttuani pitkään Ranskassa, luen Asterixinikin hiukan toisesta näkökulmasta ja löydän uusia pikku vitsejä, joihin en aikaisemmin olisi kiinnittänyt huomiota. Ja voi olla että luen näitä tarinoita muutenkin eri näkökulmasta kuin lapsena.

Koska aika on (aina) kortilla, valikoin kolme minulle tällä hetkellä tärkeintä Asterixia: Jumaltenrannan nousu ja tuho, Riidankylväjä ja Asterix olympialaisissa. Kaksi ensimmäistä kuvaa hyvin nyky-yhteiskuntaamme, kun taas olympialaiset valitsin ihan vain Helmet 2016 -haasteen vuoksi – todetakseni tosin että meidän ajastamme doping-skandaaleineen sekin kertoo.

Kiinnitin huomiota myös albumien painojälkeen. Vanhemmat, kaiketi 1970-luvulla painetut Asterixit ovat edelleen hyvälaatuisia, ne on painettu hyvälle paperille ja kunnon musteella. 1980-luvulla paperi on vaihdettu halvempaan ja kiiltävämpään, värit ovat haaleita ja välillä ihan puhkipalaneita. Halvalla ja omaa voittoa tavoitellessa tuotetaan sontaa. Häpeäksi ovat nämä höppäiset albumit Sanomalle.

Jumaltenrannan nousu ja tuho on suosikki-Asterixini. Se teki minuun mielettömän vaikutuksen jo lapsena. Miten huvittava onkaan nykyihminen (roomalaiset), miten se on valmis tuhoamaan luontoa oman etunsa vuoksi, miten hieno toisaalta onkaan Jumaltenranta kerran ollut, miten katoavaista on kauneus ja kunnia, ja kuinka lopulta luonto ottaa jumalaksi pyrkivän ihmisen rakennelmista vallan.

asterixit_jumaltenranta_ote001 asterixit_jumaltenranta_ote002

Riidankylväjä on näitä kiiltävälle ohuelle paperille painettuja läpysköitä, mutta jos sen ei anna haitata, päästään lukemaan tarinaa, joka on kuin tästä päivästä. Yhteisöön eli voittamattomaan gallialaiskylään solutetaan riidankylväjä, joka myrkyttää ilmapiirin puheillaan ja saa asukkaat toisiaan vastaan – keino, jolla harmoninen ja vahva yhteisö saadaan hajotettua sisältä päin ja joka on sitten helppo ottaa haltuun.

Kertomus on kuin suora allegoria nykyajasta, vaikka albumi ilmestyikin vuonna 1970. Juuri näin kertoivat Nokian entiset työntekijät tapahtuneen sen jälkeen kun Microsoftin Stephen Elop tuli taloon, ja mikä johtikin sitten Nokian alasajoon ja myyntiin – Microsoftille. Aihe nousi esiin sen jälkeen kun CIA:n käsioppaan ilmapiirinmyrkytysohjeet vuotivat julkisuuteen (ja jotka on sittemmin autuaasti unohdettu). Ei ole myöskään vaikea nähdä, että  Yhdysvallat toimii juuri tällä tavalla eri puolilla maailmaa. Esiintyy ystävänä oikealla ja vasemmalla ja samalla levittää ilkeitä huhupuheita kummastakin osapuolesta, luo uhkakuvia ja saa siten naapurimaat toistensa kimppuun. Ja esiintyy siinä sivussa sitten vielä pelastajana. Tätä näytelmää seurataan Suomessa parhaillaan aitiopaikalta

Asterixin tarinassa riidankylväjälle käy kuitenkin huonosti, sillä vanhat ystävät löytävät toisensa, toteavat toimineensa hölmösti ja rauha palaa kylään. Riidankylväjälle sitä vastoin käy köpelösti. Ehkäpä maailmallakin on siis toivoa.

asterixit_riidankylvaja_ote001 asterixit_riidankylvaja_ote002

Asterix olympialaisissa -albumin valitsin luettavakseni ihan puhtaasti Helmet 2016 -lukuhaasteen vuoksi, siellä kun oli rastitettavana kohta ”kirja kertoo olympialaisista”. Roomalaiset ovat osallistumassa olympialaisiin ja niin päättää gallialaisetkin tehdä. Mielenkiintoiseksi tarinan tekee taikajuoma, joka tässä onkin dopingin vertauskuva. Ensin Asterix on voittava taikajuomalla, mutta kun käy ilmi että se kuuluu kiellettyjen aineiden listalle, päättävät gallialaiset urheilla ilman. Roomalaisille voitonhimo (ja valmentajille niiden myötä tulevat rikkaudet) nousee kuitenkin niin vastustamattomaksi, että he varastavat taikajuomapadan omaan käyttöönsä. Köpelöstihän siinä käy.

asterixit_olympialaiset_ote002

asterixit_olympialaiset_ote001 En tiedä luenko jo liikaa rivien välistä, mutta lukiessani Asterixeja uudestaan nyt aikuisena, minusta on alkanut tuntua että Goscinny kritisoi Amerikkaa hyvinkin paljon huumorinsa kautta. Lukaisin pikaisesti hänen taustoistaan: Goscinny oli puolanjuutalainen, joka asui Ranskassa, Argentiinassa ja New Yorkissa, ja pakeni yhdysvaltain armeijaan joutumista Pariisiin, missä hänestä tulikin kuuluisa kirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja. Erikoiselta kuulostaa myös hänen kuolemansa vain 51-vuotiaana, sydänkohtaukseen lääkärin vastaanotolla.

Oli niin tai näin, en voinut olla nauramatta, kun järkälemäinen tyhjäpääurheilija Okeibos pamautteli vastustajaansa höröttäen samalla… Sitä en tosin tiedä, onko Okeibos suomentajan keksimä nimi vai alkuperäinen.asterixit_okeibos

René Goscinny & Alberto Uderzo
Jumaltenrannan nousu ja tuho (ransk. Le domaine des Dieux, 1970)
Riidankylväjä (ransk. La Zizanie, 1971)
Asterix olympialaisissa (Astérix aux Jeux olympiques, 1967)
Lainattu perheenjäsenen kirjahyllystä.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin sarjakuvakirja, kirjassa juhlitaan, olympialaisista kertova kirja, viihteellinen kirja, kirjassa on alle 150 sivua.

Asterix lyö vetoa eli Gallian kierros ranskaksi

Obélix: C’est joli, Tolosa… Et la saucisse, c’est bon ?

Astérix: Un régal, Obélix, un régal !

asterix_tourdegaulle_kartta

Hankin ensimmäisen ranskankielisen Asterixini vuosia sitten opetellakseni kieltä tutulla materiaalilla. No, en ymmärtänyt juuri mitään. Nyt tartuin albumiin uudestaan ja heti ensimmäisellä sivulla purskahdin nauruun: yksi gallialaisten kylää vartioivista varuskunnista on Babaorum, mikä on tietenkin sanaleikki: sehän on baba-au-rhum, yksi lempijälkiruoistani!

Albumin suomenkielinen nimi on Asterix lyö vetoa, mikä kertoo kyllä tarinan idean, mutta ohittaa toisen sanaleikin: Le tour de Gaule kun viittaa tietenkin Ranskan ympäriajoon, le tour de France’en.

Roomalaiset ovat saartaneet gallialaisten kylän, ja näyttääkseen heille että mitkään muurit eivät heitä pitele, lähtevät Asterix ja Obelix Gallian kierrokselle ja tuovat matkastaan todisteena kunkin etapin erikoisherkun. Siinäpä tulevat nekin tutuksi: šamppanja, bouillabaisse, makkarat ja muut.

Olen lukenut albumin lukuisia kertoja suomeksi, joten ranskankielinen versio oli tuttu ja samalla uusi. Se on täynnä sanaleikkejä ja muita pikku anekdootteja, ja luulen, että vähitellen opin lukemaan niitä paremmin. Oli joka tapauksessa hauska tunnistaa paikat uudella tavalla: Lugdunumin (Lyon) sokkelot, Nicaen (Nizza) snobbailijat, Massilian (Marseille) machot, etelän aurinkoon suuntaavien lutecialaisten (pariisilaisten) aiheuttamat kilometrien pituiset karavaanijonot… Kuten Obelix sen sanoi:

Ils sont fous ces lutéciens !

eli hulluja nuo pariisilaiset.

Täytyypä hankkia lisää Asterixeja! Kyllä sen kielen voi näinkin ottaa haltuunsa.

Tässä muutama esimerkki:

asterix_tourdegaulle_alku
Se on se Gallian kierroksen keltainen kartta!
asterix_tourdegaulle_viini
Mainittu pirskahteleva viini on epäilemättä šamppanjaa. Durocortorumin eli Reimsin erikoisuus.
asterix_tourdegaulle_marseille
Lopulta se on Massilian etappi, josta olen aina pitänyt kaikkein eniten!

René Goscinny & Albert Uderzo
Le Tour de Gaule d’Astérix
Alkuperäinen teos ilmestynyt 1965, tämä 12. painos on vuodelta 2011, Hachette.
48 sivua.
Ostettu nettikaupasta.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin sarjakuvakirja, sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja, ruuasta kertova kirja, kirjassa juhlitaan, viihteellinen kirja ja kirjassa on alle 150 sivua.

Marjane Satrapi: The Complete Persepolis

– Miss Satrapi, I see from your file that you have lived in Austria… Did you wear the veil there?

– No, I have always thought that if women’s hair posed so many problems, God would certainly have made us bald.

satrapi_persepolis_nainen
Nainen on nainen, kaavun allakin.

Myönnän heti alkuun erehdykseni. Sain Marjane Satrapin sarjakuva-albumin The Complete Persepolis lahjaksi joitakin vuosia sitten, mutta olin tuolloin niin kyllästynyt Ranskassa vellovaan muslimihuivikeskusteluun, että siirsin koko albumin sivuun. Virhe!

Nyt tartuin siihen uudestaan. Migreenin vuoksi en kyennyt katsomaan tietokoneen ruutua lainkaan, eikä kirjan pieni pränttikään tehnyt silmille hyvää. Entä sarjakuva? Sen lukeminen onnistui.

Satrapin Persepolis osoittautui aivan toiseksi kuin olin kuvitellut. Ensinnäkin pidän kovasti sen mustavalkoisesta tyylitellystä ilmeestä. Ja opinpa minä samalla paljon Iranista ja Lähi-idästä, ihan uudesta näkökulmasta.

Tarina on omaelämäkerrallinen kasvukertomus sodan ja uskonnollisten fanaatikoiden hallitsemassa Iranissa ja myös hetken aikaa pakolaisena Euroopassa. Vaikka rajoitettu ja tukahdutettu elämä Iranissa ahdistaa, ei huumeiden, rasistien ja seksiseikkailijoiden Eurooppakaan  näytä kovin ruusuiselta.

Tapahtumia katsotaan ensin lapsen, sitten teinin ja lopulta nuoren aikuisen silmin. Tai oikeastaan: pikkutytön, teinitytön ja nuoren naisen silmin. Oleelliseksi sukupuoli nousee maassa, jossa islamilaisen vallankumouksen myötä naiseuden näyttämisestä tulee ultrauskonnollisille miehille – ja naisillekin – ongelma, ja vastaavasti huulipunasta mielenosoituksellisuuden tunnus.

Kiinnostavaksi Persepolis nousee sen poliittisuuden vuoksi. Satrapi ei säästele ketään: ei itseään, ei rakasta Jumalaansa, ei maanmiehiään eikä eurooppalaisia, ei valtaa väärin käyttäviä kiihkoilijoita, mutta ei myöskään länsimaita, jotka sotkeutuvat toisten asioihin öljynhimossaan, nostamalla valtaan heille sopivia henkilöitä ja rahoittamalla sotivia osapuolia.

Marjane Satrapi on suorasanainen, älykäs ja hyvin tunteellinen kapinallinen, mikä tekee teoksesta herkullisen. Etenkin, kun teoksen läpi kulkee huumorin ja ihmisyyden sävyttämä lämmin pohjavire. Iranista Satrapi joutui lopulta muuttamaan pois ja asuu tätä nykyä Pariisissa. Persepoliksesta on tehty myös elokuva, minkä lisäksi hän on tehnyt muita sarjakuvateoksia ja kuvituksia.

Persepolis löytyy myös suomennettuna, minä luin sen englanniksi.

Marjane Satrapi
The Complete Persepolis
Alkuperäinen, ranskankielinen teos ilmestyi kahtena niteenä vuosina 2000 ja 2001.
Englanninkielinen laitos ilmestyi Pantheon Booksin kustantamana vuonna 2007.
341 sivua.
Omasta hyllystä, saatu lahjana.

HelMet 2016 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin sarjakuvakirja, sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja, maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja, kirjassa juhlitaan, jossain päin maailmaa kielletty kirja (Iranissa; lisäksi Chicagossa Yhdysvalloissa kirja poistettiin valtion kouluista vuonna 2013) ja kirjassa joku kuolee.

Tässä muutama näyte:

satrapi_persepolis_historia
Iranin historia pähkinänkuoressa.
satrapi_persepolis_britit
Iranin öljyvaroja havittelevat britit lupaavat Reza Pahlaville ”…And even more. Anything you want in cash!”
satrapi_persepolis_murha
Maastamuuttoa ajattelevan mietteitä maassa, jossa murhataan toisinajattelijoita.
satrapi_persepolis_katse
Vastakkaisen sukupuolen katsomisesta.
satrapi_persepolis_lukemista
”Once again, I arrived at my usual conclusion: one must educate oneself.”