Tästä tulee lyhyt merkintä, sillä kuuntelin Anton Montin kirjan Minne menet, Italia? hyllyjä siivotessani ja ruokaa laittaessani, enkä siis tehnyt muistiinpanoja.
Vaan miten mielenkiintoisen katsauksen nyky-Italiaan Monti tekeekään! Hän aloittaa kertomuksensa Genovan moottoritiesillan romahduksesta ja siihen hän myös tarinansa päättää, ja väliin mahtuu ruokakulttuuria, oliiviöljyn merkitystä ja oliivipuiden kohtaloa, ihmiskohtaloista nyt puhumattakaan, politiikkaa, someaikaa, mafiaa ja luonnon monimuotoisuutta. Oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen matka, niin mielenkiintoinen, että taidan jossain vaiheessa etsiä paperikirjan käsiini ja vaikka lukea uudestaan. (Oletan, että kirjassa on myös kuvia?)
Minulle Italia on tuttu lähinnä matkoilta, Italiassa asuvien suomalaisten arkisista blogeista, kirjallisuudesta, elokuvista ja taiteesta. Siksi kaikki, tai melkein kaikki, siitä mitä Monti kertoi, oli minulle uutta. Ranskaa paremmin tuntevana minua tietenkin kiinnosti kovasti näiden kahden maan yhteentörmäykset, nokittelut ja myöskin yhteiselo. Ranskaanhan on myös muuttanut valtavasti italialaisia, kulttuurivaikutukset näkyvät etenkin maan eteläosissa. Ja kyllä minua nauratti, kun Monti kertoi, ettei Italiassa juurikaan välitetä Asterixista, missä roomalaiset näytetään ylimielisinä tomppeleina, eivätkä Asterixin seikkailut ole siellä koskaan saavuttaneet suurta suosiota. Omalla kohdallani Asterix on taas ollut yksi suuri vaikuttaja, miksi olen Ranskaan ja toki kyllä Italiaankin aikoinaan niin palavasti rakastunut.
Italian ja Ranskan välisistä yhteyksistä ja samalla kiistoista kohdistuu myös Leonardo da Vinciin ja Mona Lisaan eli ranskalaisittan La Jocondeen sekä maalauksen kohtaloon. Sehän on esillä Pariissa Louvren taidemuseossa, mutta eräänkin kerran se varastettiin ja vietiin takaisin Italiaan, mistä se palautettiin Louvreen (tai, kun niitä muistiinpanoja ei nyt ole, niin ainakin se varastettiin ja tarkoitus oli palauttaa Italiaan, mutta Louvressa se kumminkin yhä on). Leonardo ei tosin suinkaan maalaustaan Ranskalle myynyt, kuten Monti sanoo, vaan hän otti tärkeimmät maalauksensa mukaan muuttaessaan Ranskan kuninkaan kutsumana Amboisen linnaan Loiren jokilaaksoon, missä hän työskenteli kuninkaan piikkiin kuolemaansa asti. Hänet on siis haudattu Ranskaan, ja näin La Joconde päätyi Ranskan haltuun. Toki, jos olen väärässä, saa oikaista.
Kirja on julkaistu viime vuonna, ja itse asiassa se tuntuu entistä ajankohtaisemmalta nyt koronakriisin sekä tulevan talouskriisin ja Euroopan unionin kohtalonhetkien vuoksi. Monti itse on puoliksi suomalainen ja puoliksi italialainen, mikä tuo kirjaan ihan toisella tavalla näkökulman syvyyttä, kun maata katsoo omana kotimaana ja samalla hiukan sivusta.
Anton Monti: Minne menet, Italia?
S&S, 2019
190 sivua
kuunneltu kirjaston äänikirjana
Aukeamia 