Avainsana-arkisto: kirjankannet

Kansikuvahaaste: Isabel Allenden Henkien talo

Kirjablogisurffaaminen kannattaa: olin kokonaan unohtanut Sivutiellä-blogissa lanseeratun kansikuvahaasteen, mutta Hurjan Hassu Lukija -blogin kansijuttu vinkkasi haasteen olevan lopuillaan. Tämä sattui sopivasti, sillä olen pohtinut asiaa paljon vastikään lukemani Isabel Allenden kirjan Henkien talo kohdalla ja jopa tutkaillut, minkälaisilla kansilla sitä on eri maissa ja eri aikoina myyty. Sitä paitsi kirjojen kannet on mielenkiintoinen aihe, vaikka haasteen feminististä alkuasetelmaa karsastankin.

Sirrin haasteessa kehotetaan analysoimaan, vertailemaan ja pohtimaan. Myös naisnäkökulmasta, ja kun kerran luin naisen kirjoittaman kirjan, niin kirjaan ylös mitä aiheesta olin ajatellut. Sillä tällä kertaa olin todellakin miettinyt kirjan kannessa naisnäkökulman painottamista ja sitä, missä määrin se on perusteltua.

Lukemani Henkien talo on kolmas painos ja pokkariversio vuodelta 2007. Kirja on ilmestynyt ensimmäistä kertaa Chilessä vuonna 1982, ja siitä saatiin ensimmäinen suomennos jo 1985. Suomessa kirjaa on myyty kolmilla eri kansilla, jotka poikkeavat toisistaan hyvin paljon: yhdessä on eteläamerikkalaista tunnelmaa ja toisiinsa kietoutunut mustatukkainen nuoripari, tässä minun kirjassani taiteilija on inspiroitunut tarinasta ja kolmannessa on seinä, johon heijastuu varjoja. Pidin eniten viimeisen ideasta, kun sen vihdoin tajusin, mutta toteutus on vähän valju.

Tämän kolmannen painoksen kannen on suunnitellut Leena Wallikivi. Sävyiltään se on pastellimaisen vihreä ja kuvaa (Andien) vuorista nousevaa jättimaista hurttaa,  tarinan Barabbasta, jonka selässä istuvan naishahmon päästä kumpuaa mielikuvitusmaailma lintuineen, taloineen ja siipineen. Kannen maalaus kuvaa itse asiassa erinomaisesti tarinaa ja etenkin sen yhtä päähenkilöä, Claraa. Vaalean vihreä sävy tullee Rosan ja Alban hiusten väristä. Sama sävy on otettu kansiteksteihin, ja pidän siitä, että kirjan nimi on kirjoitettu suuremmalla kuin kirjailijan nimi.

Mutta se, mitä olen kirjan kansia katsellessa miettinyt, on se, kuinka monta mahdollista lukijaa se on kääntänyt pois. Herkkänä ja hailakkana se tuntuu kutsuvan romanttista, ehkä hiukan haihattelevaa naislukijaa, joka viehättyy henkimaailman asioista. Vaikka romantiikkaa ja henkimaailman juttuja tarinassa toki onkin, ei se jää vain siihen: se on valtavan monikerroksinen sukukronikka, jossa erilaiset ihmiskohtalot yhdistyvät aikakausien hierarkioihin ja lopulta vallankumouksen melskeisiin. Se on myös politiikkaa, ihmisten kautta kerrottuna. En ole voinut välttyä miettimästä, kuinka monen mieslukijan kansi on karkottanut. Ja vaikka tarina ja aihe kiinnostaisi, tekisikö miehen kenties kääräistä kirjan ylle suojapaperit, ettei syntyisi vääriä mielikuvia? Kun minunkin hetkittäin teki mieleni tehdä. Kirja on ollut hyllyssäni kymmenen vuotta, eivätkä sen kannet ole ainakaan houkutelleet kirjaa avaamaan.

Asiaa pohtiessani tutkailin millaisia kansia kirja oli eri puolilla maailmaa saanut. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on vaikuttanut myöhempiin kansiin. Mutta siellä ne ovat samat teemat: nainen, yleensä piirretty, yhdessä valokuva vanhasta miehestä ja pikkutytöstä, eli Truebasta ja Albasta. Väreinä eteläamerikkalaista tunnelmaa tuomassa keltaista, punaista ja oranssia. Yhdessä ranskalaisversiossa on puolestaan lainattu hyvin suoraan ideaa Frida Kahlolta. Ihan kiva, mutta Kahlo on Meksikosta. Kirjasta on tehty myös elokuva, ja niinpä Meryl Streep on päässyt joidenkin kansien kuviin. Tätä vierastan suuresti, enkä ole muutenkaan esittävien valokuvien ylin ystävä kirjan kansissa. Omaksi kansisuosikikseni nousi lopulta espanjankielisen laitoksen 60-lukulainen naishahmo hulmuavine vihreine hiuksineen. Se ottaa kantaa, eikä ota kuitenkaan, nainen on siinä vahva, ei vain herkkä, ja se voi olla yhtä hyvin Rosa kuin Albakin. Ja toisaalta ranskalainen kansi, jossa on vino keltainen talo ja sen parvekkeella ihmishahmo, ja toinen varjommassa sisäpuolella. Italialaisetkin olivat jänniä; siinä punaisessa parvekkeessa on varjomaisia hahmoja sisällä, ne huomaa kun tarkemmin katsoo.

Tässä vielä kuvakaappauksia kirjan erilaisista kansista eri maissa:

Espanjaksi: La casa de los espiritus
Ranskaksi: La maison aux esprits
Englanniksi: The House of the Sprits
Italiaksi: La casa degli spiriti