Avainsana-arkisto: Teos

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Kummallista. Olen yrittänyt kirjoittaa Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta blogipostausta, mutta en saa siitä kiinni. En saa omista ajatuksistani kiinni, vaikka kirjassa oli paljon mielenkiintoista (kartta, historiankirjoitus, Hämärän vuosisata, vesivarantojen siirtyminen poliisivaltion omistukseen, muovi, teknologian katoaminen, jne.). Mutta jokin hankaa vastaan. Jokin, josta en saa otetta. Mikä se on se jokin? Paikoin kompasteleva tarina? Kaunis mutta sittenkin liian etäinen kieli? Hyttyset, jotka sikiävät vaikka ei ole vettä? Tee, joka kasvaa Kemin alueella? Se selittyy, kyllä se selittyy, mutta siitä huolimatta se hankaa vastaan. Vai olenko se vain minä, joka hankaan vastaan? En tiedä. En todellakaan tiedä.

Toisaalta se, että kirja jää häiritsemään, on hyvä merkki. Se on pannut ajattelemaan. Siinä kaikki, tällä kertaa.

Me olemme veden lapsia, ja kuolema on veden liittolainen. Niitä ei voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Ne kulkevat aina yhdessä, maailmassa ja meissä, ja tulee aika, jolloin veressämme virtaava vesi juoksee kuiviin. (s. 145)

Muutamaa päivää myöhemmin. Olen miettinyt tätä hankausta aika paljon. Olin tosiaan kirjoittanut pitkän postauksen kirjasta, mutta jätin sen luonnokseksi. Miksi kirja ei sittenkään nostanut minussa sen kummempia tuntoja? Luin sen ensin puoleen väliin, sitten pidin taukoa ja luin toisen kirjan välissä, ja palattuani tämän pariin odottelin vain että päästäisiin loppuun. Voi olla, että en vain kuulu kirjan kohderyhmään, en välitä scifistä, mutta… niin, dystopiat kiinnostavat kyllä. Joten ei, ei se ole vain sitä. Minua kiinnosti tässä tarinassa moni asia, kuten juomaveden alistaminen poliisivaltion hallintaan. Näitä yksitäistämishankkeitahan on parhaillaankin meneillä useita. Mikä se sitten oli? Oliko se lopulta se teemestarius, joka tuntui vaan niin päälle liimatulta. Jos se olisi jätetty pois, jos aihetta olisi lähestytty toisesta kulmasta, olisi koko tarina ollut mielenkiintoisempi.  Kolahtanut. Tämä on toki vain minun mielipiteeni, ja taidan olla sen kanssa aika yksin, mutta mikäs siinä, hyväksyn sen. Ehkä se kuitenkin on se seikka, miksi tarina alkaa jo häipyä mielestä, vaikka kirjan kyllä ihan mielelläni luin. Luin ja suljin kirjan, siinä kaikki.

(Täytyy sanoa vielä että kirjan kansi on todella luotaantyöntävä ja kliseinen, sininen rinkula olisi riittänyt mainiosti, tuo uitetun ja jäätyneen näköinen tyttö ei yhdisty edes tarinaan, Noriahan oli tummatukkainen…)

Lisäys 15.10. Kuten uumoilin, kirjan teemat ovat jääneet pyörimään mielessäni. Palaan niihin varmasti vielä uudestaan.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos, 2012
330 sivua
ostettu nettikirjakaupasta