Avainsana-arkisto: Helmet 2019

Helmet 2019 ja ensimmäinen vuosineljännes

Ajattelin tänä vuonna jakaa Helmet-koosteen neljään osaan ja samalla kirjoittaa muutaman rivin kustakin kirjasta ja miksi ne osuivat valittuun haastekohtaan.

Tammi-maaliskuussa sain luettua kokonaan viisitoista kirjaa (joista yksi kuunneltu); suurimmasta osasta olen blogannutkin, mutten kaikista. Eli nämä kohdat on nyt täytetty:

Helmet 2019 15/50

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh – Museokauppahankintojani. Käy Van Goghin elämän ja taiteen läpi lyhyin, mutta kattavin tekstein, joita kuvat täydentävät. Kannessa on Van Goghin omakuva.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäAnja Snellman: Lähestyminen Ensimmäinen Snellmanini vuosiin, ihastuin. Kirjassa etsitään ajatuksen tasolla huumeriippuvaisen ja moniongelmaisen nuorukaisen isää ja samalla syitä siihen, mikä on suistanut hänen elämänsä raiteiltaan.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lueMila Teräs: Jäljet – romaani Helene SchjerfbeckistäVierastan minä-muotoisia elämäkertaromaaneja. Kirja piirsi kuitenkin selkeän kaaren Schjerfbeckin elämästä, mikä sinänsä kiinnosti.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytHannu Mäkelä: Muistan – Vapaus Niitä oli todella monta, mistä ilahduin! Oli mielenkiintoista kulkea samoissa maisemissa Mäkelän kanssa ja nähdä ne toisin silmin. Helsinki, Pariisi, Bretagne, Venetsia, Liguria, Theresienstadt, Tallinna, Pietari… olen jo unohtanut, mitkä kaikki.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga – Vuosisadan rakkaustarina on nykyklassikko, eikä pelkästään feministisessä mielessä. Kuuntelin kirjan Märtan itsensä lukemana, ruotsiksi, mikä antoi runoihin aivan oman painonsa. Kirjoittanen tästä myöhemmin erikseen. Teki suuren vaikutuksen.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassaAnnastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaaKirja, josta en pitänyt. Käsittelee pariisittaren ja ranskalaisen naisen asemaa Ranskassa feministisestä näkökulmasta mediakuplan sisältä. Väsyttävä yksisilmäisyydessään.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirjaMarkus Majaluoma: Haikaroiden vauva – Ainoa kirja toistaitseksi, jonka olen lukenut nimenomaan haastetta varten. Majaluoman kuvituksista pidän, ja ne toimivat myös tässä, mutta teksti olisi hyvä olla jonkun toisen kirjoittama. Luin e-kirjana, testasin samalla kuvakirjoja tässä muodossa.

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietääMäkelin mainitsee useamman kerran surun olevan nykyään tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös kuolemasta on tulossa tabu, kun se halutaan (amerikkalaiseen tapaan) pyyhkiä näkymättömiin. Ei hyvä suunta, mitä kirjakin painottaa.

29. Kirjassa nähdään uniaNatsume Sōseki: BotchanShikokun saarelta opettajan pestin saanut Botchan näkee unia oppilaiden kiusattua häntä. Ei oikein osunut muihin kohtiin.

36. Kirjassa ollaan yksinKyllikki Villa: PakomatkallaVilla matkustaa yksin ja pohtii paljon yksinoloa, joka ei ole sama kuin yksinäisyys. Vaikka kyllähän hän yksinäisyyttäkin pohtii, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Hän on kuitenkin sen verran sosiaalinen luonne, että ystävystyy helposti, ainakin hetkittäin, kuten matkalla on tapana tehdä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Laura Manninen: Kaikki anteeksiMielenterveysongelmista romaanissa puhutaan ihan tätä sanaa käyttäenkin, jopa niin, että nainen kysyy mieheltä että onko sulla ollut mielenterveysongelmia. Jos oikeassa elämässä tuoreelle rakastetulle näin päräytettäisiin, voisi tulla ongelmia, luulen.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua L. Onerva: Mies ja nainenOi kyllä viehättää! Missä ovat nykyään kirjailijoiden taiteilijanimet, näin ytimekkään runolliset?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksiNaja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja.Jos 25-vuotiasta pidetään aikuisena, niin sitten kyllä. Äiti käy läpi kuolleen poikansa elämää ihan alusta loppuun asti ja suree samalla.

45. Kirjan nimessä on kieltosanaJohannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria – Toisen maailmansodan aikaisiin tositapahtumiin ainakin joltain osin perustuva vakoojaseikkailukertomus, jossa ruoalla on suuri merkitys. Ei sen aina kaviaaria tarvitse olla! Tiiliskiviromaani, johon palannen myöhemmin.

47. Kirjassa on alle 100 sivua Claes Andersson: Mörkrets klarhet – Runoteokset ovat usein alle satasivuisia, niin tämäkin. Kaunis pieni teos, jolla aloitin ruotsinkieliseen kirjallisuuteen tutustumiseni, alkukielellä siis.

Ensimmäisiä ajatuksiani vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteesta

Luettuja, lukemattomia

Vuoden 2019 Helmet-haaste julkistettiin eilen ja käytyäni kohdat läpi, totesin että ei tästä tällä kertaa novellihaasteetta tulekaan. Eli taidan sittenkin lähteä mukaan perinteisemmin kirjoilla ja hyväksyä jo etukäteen, että täyttä siitä omalla kohdallani tuskin tulee.

Pääosin luen mitä luen ja sovittelen ne listakohtiin miten parhaaksi näen, mutta muutama kohta kiinnosti sen verran paljon, että tulen niitä pohtimaan ja luettavaa erikseen etsimään. Niitä ovat esimerkiksi kohdat 4. Kirjailijan ainoa teos ja 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ensimmäinen on vaikeampi, toinen mainio, ei paras aina voita, se voi löytyä myös ehdolla olleista. Kohta 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
 oli ihana, toivoisin, että yleissivistyksen merkitystä alettaisiin muutenkin nostaa esiin viihteen ja brändäyksen sijaan. Kohta 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua on kiehtova. Pitäisikö tähän lukea se Heikkilän kirja, vai menisikö se sittenkin kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja? Pelottava on Suomen suunta, jossa eri mielipiteet kielletään mediamyllytyksen voimin, kauppaketjut vetävät kirjoja myynnistä ja kustantajat joutuvat selittelemään päätöksiään. Autismista ja isoista rahoistahan me emme puhu mitään, kun kyse on lääketeollisuudesta…

Kohdat 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
 ja 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja olivat nekin mielenkiintoisia, katsotaan lähemmäs, mutta oman maan rajojen ulkopuolelle. Tai sisälle. Euroopassahan mekin olemme.

Erityisesti iloitsin kohdasta 37. Pienkustantamon julkaisu
, pienkustantamoita tämä maa tarvitsee isojen rinnalle, moniäänisyyttä ja kulttuuria myyntitilastojen sijaan. Kaikki, mikä on tehtävissä sen hyväksi, on tehtävä, oli se sitten vaikka pieni haastemerkintä. Pidin kovasti myös kohdasta 47. Kirjassa on alle 100 sivua
, nykyään moni kirja paranisi suuresti, kun niitä karsittaisiin. Ei aivan kaikkien kirjojen tarvitse olla 300-400 sivuisia järkäleitä.

Ja jollen olisi lukenut haasteen esittelyä, en olisi tullut ajatelleeksi kohdan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan nousseen mukaan Brexitin vuoksi, oikeastaan aika kiinnostavaa, ja hyvä, että haastekohta noin muuten on laaja. Samoin kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä on tullut mukaan Berliinin muurin murtumisen vuosipäivän vuoksi, mikä oli aika kiehtova havainto. Kyllä, minä olen elänyt Berliinin muurin murtumisen aikakauden, se oli todella iso mullistus, ja vaikka muuria ei fyysisesti enää olekaan, on Saksa yhä jakautunut kahtia. Hmm. Tätäpä voisikin tutkiskella. Ja onhan Berliinissä paljon muutakin. Kuten toista maailmansotaa, Hitleriä, juutalaisvainoja ja vaikka mitä. Niitä olen monta kertaa ajatellut tuon kaupungin katuja tallustellessani. (Tätä kun mietin, ryhdyin jo intoilemaan, että mitä jos tekisi Helmet-elokuvahaasteen! Jos ei nyt ihan kokonaan niin vaikka osin? Hmm, katsotaan! Ei kun, juu, näin teen! Ja palaan aiheeseen seuraavassa postauksessa!)

Hankalampina koin kohdat 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan, en yleensä katsele, mitä muut lukevat, ja 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä kaikissa aikakausissa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta, ehkä luen jotakin ajalta ennen toista maailmansotaa. Ennen tätä globaalia amerikkalaistamista, joka on tuhonnut niin valtavan paljon ja pakottaa kaikki samaan muovimaiseen muottiin. Miten olisi 1700-luku? Vaikka oli rikkautta ja köyhyyttä, niin ruoka ainakin oli hyvää, prosessoimatonta ja maukasta, taivas oli puhdas, samoin vesi, ja maa. Hmm. Tältä kannalta aihetta voisikin lähestyä. Rousseau, vaikka?

Listassa oli myös sellaisia kohtia, jotka ovat minun korvissani jo mediassa ja somessa niin kulutettuja, etten oikein jaksa niistä innostua, vaikka miten tärkeitä ja tiedostavan ihmisen aiheita olisivatkin. En jaksa mennä niihin, jokainen ymmärtänee mistä kohdista puhun koko listan luettuaan. Ilmastonmuutoksen sijaan lukisin mielelläni enemmän ilmastonmuokkauksesta, joka on yksi meidän aikamme suurimmista rikoksista ja samalla tabuista, mutta eipä siitä taideta kirjallisuutta julkaista varsinkaan meidän yhden totuuden lintukodossamme, joten täytynee unohtaa. Ha! Taidan ottaa haasteekseni tutustua Linkolan ajatuksiin!