Avainsana-arkisto: Helmet 2019

Helmet-haasteen 2019 lopputulos: 49/50

Vuotta on jäljellä enää muutama päivä, joten voin todeta Helmet-lukuhaasteen päättyneeksi omalla kohdallani. Yllätyksekseni sain sen melkein kokonaan suoritettua – tosin loppuvaiheessa sijoittelin kirjoja haastekohtiin aika rennolla kädellä…

Syksyisen blogihiljaisuuteni aikana kirjoittelin merkintöjä lukuhaasteen edistymisestä välipostaukseen tänne, samalla kun venkslailin kirjojen sijoittelua haastelistaan saadakseni loputkin kohdat täytettyä. Lopulta vain yksi kohta jäi täyttämättä, se hankalana pitämäni rodullistaminen. Yritin lukea siihen Chimamanda Ngozi Adichien feministipamflettia, mutten jaksanut edes puoliväliin vaikka miten yritin. Mutta muuten palaset löysivät paikoilleen ja lopputulokseksi kirjasin 49/50, ei hullummin minun lukemisillani!

Tässä koko lista lyhyine kommentteineen:

Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot – Claes Andersson: Maanalainen näkötorni. Tähän haastekohtaan oli tunkua, hyvin monen kirjan kannessa on ihmiskasvot!

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäAnja Snellman: Lähestyminen. Hieno pieni kirja, jossa etsitään omassa elämässään pahasti eksyneen nuoren miehen isää ja minuutta.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lueMila Teräs: Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä. En erityisesti ole innostunut minä-muotoisista fiktiivisistä elämäkerroista. Mutta Schjerfbeck kiinnosti enemmän kuin teoksen muotoseikat.

4. Kirjailijan ainoa teos Roman Polanski: Roman par Polanski. Ja millainen kirja! Tämän soisin monen lukevan, harvinaislaatuinen elämä ja ura. Bloggaan tästä myöhemmin erikseen.

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksiMari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Oli ehdolla ja voittikin Tieto-Finlandian 2016. Monipuolinen katsaus nyky-Kiinaan ja yhden lapsen politiikan seurauksiin.

6. RakkausromaaniBo Carpelan: Alkutuuli. Rakkausromaani laajemmin käsitettynä, sanojen ja lauseiden sekaan on punottuna miehen rakkaus vaimoonsa ja läheisiinsä, eläviin ja kuolleisiin.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytHannu Mäkelä: Muistan – Vapaus. Niitä oli yllättävän monia, maita, kaupunkeja, historiallisia paikkoja, Ranskasta Italiaan, Saksaan, Venäjälle, Suomeen ja minne kaikkialle. Oli oikeastaan aika kiehtovaa lukea vierailemistaan paikoista Mäkelän näkeminä ja kokemina.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga. Pieni suuri kirja, joka Suomessa kuuluu ehdottomasti kirjalliseen yleissivistykseen.

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirjaTimo Parvela: Paten aikakirjat. Oletan ainakin, että joku lapsi tätä suosittelisi. Sen tiedän, etten itse olisi tällaisesta kirjallisuudesta lapsenakaan innostunut, vaikka näin aikuisena oli kuitenkin kiva panna merkille, että tämähän olikin rakkaustarina. Lapset rakastavat rakkaustarinoita, aikuisten rakkaustarinoita.

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassaAnnastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaa. Käsittelee, juu, mutta tiukasti mediatrendien sisältä. En pitänyt.

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan Gilles Privard & Arthur Shelton: La Tapisserie de Bayeux en bande dessinée.  Sarjakuva, joka kertoo 1000-luvulta peräisin olevan 80-metrisestä seinävaatteen tarinan Vilhelm Valloittajan sotaretkestä Britanniaan (iso ei Britannia tuolloin tosin vielä ollut).

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirjaMarkus Majaluoma: Haikaroiden vauva. Pidän Majaluoman kuvituksista, mutta tarina jäi vähän uupumaan.

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi David Porter:  Äiti Teresa – Varhaiset vuodet. P niin kuin la plume!

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Kirjassa tuodaan esiin monta kertaa se, miten surun näyttämisestä ja suremisesta on tullut Suomessa tabu. Kyyneliä ja tunteita turrutetaan lääkkeillä (!!!) jopa hautajaisissa. Tämä oli minulle yllätys ja järkytys.

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla Jirô Taniguchi: Quartier Lointain. Sarjakuva, josta en ole vielä blogannut. Kirjan päähenkilö matkustaa junalla teinivuosiensa kotikaupunkiin, missä hän sujahtaa takaisin nuorukaiseksi vaikka onkin tietoisesti yhä keski-ikäinen mies. Hieno, hieno teos, joka saa katsomaan elämää uudesta näkökulmasta, ymmärtämään asioita aikuisen elämänkokemuksen kautta.

17. Kirjassa on kaksosetYasmina Khadra: Bagdadin kutsu. Khadran kirjat valottavat niitä syitä, miksi ihmisestä tulee terroristi ja mitkä ovat epäoikeudenmukaisuuden tuomat seuraukset. Kirjan päähenkilö on toinen kaksosista, veljen ja sisaren elämät kietoutuvat toisiinsa ja menevät eri suuntiin. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Nikolai Gogol: Nevskin valtakatu. 1800-luvun Pietari oli kiehtovan eurooppalainen kaupunki monine kansalaisuuksineen, mikä tulee hyvin esille Gogolin pienoisromaanissa. Niin, eurooppalaisiahan ne venäläisetkin ovat, mitä suurimmassa määrin!

19. Et pidä kirjan nimestäAnneli Auer: Murhalesken muistelmat. Erikoinen luku- tai pikemminkin kuuntelukokemus. Teoksen nimi on mauton, mutta kertoo kirjasta yllättävän paljon.

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä – Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta. Näistä kulttuureista minulle vierain on Kambodža. Mielenkiintoinen mutta näkökulmaltaan turhan anglosaksinen katsaus kolmeen Aasian maahan.

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirjaMarko Annala: Paasto. Annala on minulle tosin julkisuuden henkilönä vieras (jonkinlainen hevimuusikko), mutta kirjan teema kiinnosti. En ihan hirveästi innostunut, mutta kuuntelihan tuon.

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirjaKai Myrberg & Matti Leppäranta: Itämeri ja ihminen. Kiinnostava katsaus Itämeren ja sen rannoilla asuvien ihmisten historiaan ja nykyhetkeen. Ilmastonmuutosta on tässä teoksessa ihan (esi)historiallisestikin, mikä oli minusta valtavan mielenkiintoista.

23. Kirjan nimessä on jokin maaGuy Delisle: Merkintöjä Burmasta. Päiväkirjamainen sarjis koti-isän vuodesta Burmasta. Pidin kovasti Delislen suorasta katseesta ja avoimesta näkökulmasta. Aion palata vastakin hänen teoksiinsa.

24. Sokkona hyllystä valittu kirja – Katariina Hakaniemi: Tahdo(i)n. Nappasin e-kirjahyllystä. Haastattelukirja, jossa ääneen pääsevät eronneet naiset (enemmistö) ja miehet (vähemmistö). Erikoinen lukukokemus. Minusta tuntuu, että suomalaiset naiset ovat jotenkin hiukan hukassa.

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemminSam Weller: Ray Bradbury – The Last Interview and Other Conversations. Luin viime vuonna Bradburylta pari novellia, minkä innoittamana tartuin Wellerin haastattelukirjaan. Braduryn novellit ovat kiinnostavampia kuin hänen oma, periamerikkalainen ajatusmaailmansa, joka paikoin nosti ihokarvani pystyyn ärtymyksestä. Mutta aikansa lapsi hänkin, kulttuurinsa tuote. Sinänsä mielenkiintoinen lukukokemus.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh. Museokaupassa monikin silmäili tätä kirjaa. Tämän lähemmäksi en haastekohtaa päässyt.

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja Pekka Piri: Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin. Eipä tämä mytologiasta sen enempää ammenna kuin nimensä verran. Menköön! Mielenkiintoinen kertomus venematkasta avomerellä ja samalla kurkistus sodan jälkeen syntyneen suomalaismiehen sielunmaisemaan.

28. Kirjan kannessa on kuuRenaud Dillies: Abelard. Sarjakuva-albumi, jossa tavoitellaan kuuta taivaalta. Kirjan toisen osan kannessa on kuu ja sillä alkaa myös lukemani e-kirja.

29. Kirjassa nähdään uniaNatsume Sōseki: Botchan. Nuori opettaja näkee unia, joita kiusanhenkioppilaat häiritsevät. Japanilainen klassikko, jonka englanninkielinen käännös oli harmillisen kömpelö.

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisemaPhoto Poche: Robert Doisneau. Entretien de Robert Doisneau avec Sylvain Roumette. Valokuvakirjan kannessa on kuva kolmesta ranskalaislapsesta kadunkulmassa vuonna 1957. Hieno pieni teos, jonka kiteyttää Doisneun sanat: ”Valokuva on merkinnyt minulle hetkien onnellisuutta.” (oma epätarkka suomennokseni)

31. Kirjassa kuljetaan metrollaKyung-sook Shin: Pidä äidistä huolta. Kirjan päähenkilö, äiti, katoaa metromatkalla. Mieleenpainuva teos.

32. Kirjan nimessä on ammattiChristophe Bonin: Postman Cheval’s Palace. Spirit of place. Jälleen museokauppaostos. Posteljooni Chevalin omin käsin rakentama ja Angkor Watista inspiraation saama linna on yksi kiehtovimmista näkemistäni ranskalaista monumenteista.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan Émile Zola: J’accuse. Luin tämän ennen kuin menin katsomaan Roman Polanskin elokuvan J’accuse. Itse asiassa elokuva pohjaa Robert Harrisin kirjaan Upseeri ja vakooja, mutta sen taustalla on tietenkin, ainakin osaltaan, tämä Zolan avoin kirje, joka laittoi rattaat pyörimään. (Muokkasin tekstiä sen verran jälkikäteen, että J’accuse oli siis se teksti, joka pani rattaat pyörimään. Sen lisäksi luin Zolan toisen avoimen kirjeen, Juutalaisten puolustukseksi.)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia Jyri Hänninen & Jarno Liski: Keskustan valtakunta – kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta. No, kaksi kirjoittajaa… Silmiä avaava katsaus suomalaiseen korruptioon ja hyvä veli -järjestelmään. Odotan jatkoa, keskustan jälkeen kokoomus, kiitos…

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjäLu Wenfu: Herkkusuu. Yritys on ravintola, jonka kautta nähdään kiinalainen yhteiskunta ennen ja jälkeen kulttuurivallankumouksen.

36. Kirjassa ollaan yksinKyllikki Villa: Pakomatkalla. Toisessa lokikirjassaan, jonka matkat tosin edeltävät sitä kuuluisinta lokikirjaa, Villa kirjoittaa paljon yksinolosta, joka ei ole välttämättä sama asia kuin yksinäisyys.

37. Pienkustantamon julkaisuSatu Rommi: Loskalauluja – Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille. Rommin kirjat on kustantanut pienkustantamo Basam Books, josta sittemmin on tullut Viisas elämä (aiempi nimi oli huomattavasti parempi…)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja Henrik Ibsen: Nora (Nukkekoti). Ibsenin näytelmä oli liikaa konservatiivisille briteille, joiden mielestä oli kertakaikkinen skandaali, että nainen jättäisi miehensä ja lapsensa, ja niinpä he vaativat näytelmälle uuden lopun!

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin. Hieno kirja, jossa Ohtonen kertoo avoimesti isänsä väkivaltaisuudesta ja siitä, miten hän pikkupoikana pakeni metsään, jonka hän koki paljon oikeudenmukaisempana kuin ihmisten maailman. Metsässä hän kohtasi karhun, josta tuli hänen voimaeläimensä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Laura Manninen: Kaikki anteeksi. Autofiktio epäsuhtaisesta parisuhteesta, jossa miehellä on mielenterveyden ongelmia. En pitänyt kirjasta osittain siksikin, että näkökulma on hyvin yksipuolinen, olkoonkin, että naisen kokemukset ovat järkyttäviä. Silti kertomus jää minusta ohueksi.

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elääMichel Hoog: Cézanne: The first modern painter. Totta puhuen elän oikein mielelläni juuri tätä hetkeä, vaikka tässä aikakaudessa moni asia minua etookin. Mutta 1800-luku kiehtoo minua nimenomaan taiteen aikakautena, sekä maalaustaiteen että kirjallisuuden suhteen, ja paikkana Ranska. Siksi tartuin hyllyssäni olevaan, Cézannen elämästä ja taiteesta kertovaan kirjaan.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua L. Onerva: Mies ja nainen. L. Onervan nimihän on kertakaikkisen ihana! Missä ovat nykyään kirjailijoiden kirjailijanimet? Miksi muka pitäisi kirjoittaa aina passiin merkityllä nimellä?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksiNaja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja. Grönlantilainen, New Yorkissa asuva tanskalaiskirjailija ja äiti kirjoittaa huumekuoleman kokeneen poikansa tarinan. En ihan hirveästi innostunut, vaikka se kuolema ja sen jälkeinen järkytys hajonneen perheen keskuudessa kuvattiinkin autenttisesti.

44. Kirja kertoo BerliinistäEmma Puikkonen: Eurooppalaiset unet. Yksi kirjan tarinoista kertoo Berliinin muurin kahden puolen jääneestä perheestä. Ehdottomasti kirjan parhainta antia.

45. Kirjan nimessä on kieltosanaJohannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria. Toiseen maailmansotaan sijoittuva vakoilutarina (joka ainakin osittain pohjaa todellisiin tapahtumiin), jossa kaikille vakoileva päähenkilö on myös taitava kokki. Ei aina kaviaaria, vaan vaikkapa ranskalaista sipulikeittoa. Reseptit voi ottaa talteen ja kokeilla.

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilöPetri Pietiläinen, Zoe Foster, Juha Metso: Peilissä näin naisen. Selja Ahavan entisen miehen tarina sukupuolen korjauksesta, kostotarinakin. Ajatuksia herättävä, monella tapaa. Kirjoittanen tästä myöhemmin enemmän.

47. Kirjassa on alle 100 sivua Claes Andersson: Mörkrets klarhet. Runokirjoissa on usein alle 100 sivua, niin tässäkin. Ei liian vaikea luettavaksi ruotsiksi, vaikka toinen kotimainen olisi vähän ruosteessa. Tack och adjö, Claes Andersson.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstäJacques Tardi: Kirottu sota! 1914–1919. Ei tämä sarjakuva-albumi nyt ensisijaisesti kuulo- tai näkövammaisista kertonut, mutta menetti sodassa moni myös kuulonsa ja näkönsäkin. Silmäpuolia ja muita pahasti runneltuja sotilaita kirjassa kyllä kuvataan.

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. Eeva Kilven viisauksia lukee mielellään. Nämä muistiinpanot vanhenemisesta julkaistiin tänä vuonna.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirjaMia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kankimäen esikoisteos voitti vuonna 2013 ensimmäisen HelMet-kirjallisuuspalkinnon, joten eiköhän kirjaston henkilökunta sitä suosittele! Oma lukukokemukseni oli kahtalainen: Sei Shōnagonin etsinnästä luin suurella mielenkiinnolla, mutta nykyelämä gaijin housessa oli lähinnä tympäisevää. Vertailukohteet olivat niin valtavan kaukana toisistaan.

Helmet-haasteen 17 puuttuvaa kohtaa ja ajatuksia niistä

Tämän kirjan kannessa olisi itse asiassa ollut kuu…

Olen todennut Helmet-lukuhaasteen monella tapaa antoisaksi. Vaikka pääosin luen mitä luen ja sijoittelen niitä haastekohtiin, huomaan myös etsiskeleväni sopivia kirjoja jäljellä oleviin kohtiin  niin kirjastohausta, Kirjasammosta kuin netistäkin. Samoin lueskelen mielenkiinnolla, miten muut ovat listaa täyttäneet. Yllättävän harvoin osuu samat kohdalle.

Syyskuun loppua kohti mennään, mikä tarkoittaa, että jäljellä on enää noin kolme kuukautta saada lista jotakuinkin täyteen. Tiedän jo nyt, ettei se onnistu, mutta siitä huolimatta olen selaillut ja pohtinut, mitä vielä täyttämättä oleviin kohtiin voisi lukea. Jos ei tänä vuonna, niin joskus myöhemmin, sillä näinhän (tai näinkin) tämä toimii: sitä löytää luettavaa, josta ei ole osannut uneksiakaan, tai siis, joiden olemassa olosta ei ole ollut edes tietoinen.

Muutama kirja on lukupinossa, muuten pohdiskelen vaan. Eli nämä 17 odottavat yhä:

(Lisäys 18.12. Olen lisäillyt kohtien alle kursiivilla lukemiani kirjoja ja niistä mietteitä. Välillä jo ajattelin, ettei tämä haaste täyty kokonaan, mutta yhtäkkiä olenkin alkanut tehdä loppuspurttia. Saa nähdä, miten käy!)

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi – Luen parhaillaan Laura Lindstedtin Oneironia, joka sopisi tietenkin tähän, oli ehdolla ja voitti Finlandian. Toisaalta olisi kiva laittaa jotakin, joka ei voittanut, vaan oli vain ehdolla. Yllättäen sellaista kirjaa ei ole tänä vuonna lukupinostani löytynyt.
Tähän siirsin Mari Mannisen Tieto-Finlandialla palkitun kirjan Yhden lapsen kansa, joka oli ensin kohdassa ”kirjassa on kaksoset”, johon puolestaan tuli Yasmina Khadran Bagdadin kutsu. Sitä sovittelin ensin tuohon ongelmalliseen rodullistamiskohtaan, mutten edelleenkään halua täyttää sitä. (Oneiron jäi ja näyttää jäävänkin kesken, siinä on hyviä pointteja, mutta se on kirjana jotenkin liian ihastunut itseensä.)

6. Rakkausromaani – Ihan puhdasta viihdettä en jaksa lukea, mutta silti olen yllättynyt, ettei tähän ole vieläkään tullut mitään. Kyllä rakkaudesta mielellään lukee, sehän tekee meistä vähän hulluja ja samalla ihania (joskus pelottaviakin).
Rakkausromaanin käsitettä hiukan lavennettaessa tähän sopiikin itse asiassa Bo Carpelanin Alkutuuli, joka on rakkaudentunnustus muistoille ja muistojen ihmisille, miksei myös miehen rakkaudentunnustus naiselle, jolle hän kirjeitään kirjoittelee.

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja – Koska lähipiirissäni ei ole yhtään alle 18-vuotiasta, olen yrittänyt paitsi selata nettivinkkejä (ei kiitos Harry Potteria eikä fantasiaa), muistella mitä itse luin alle 18-vuotiaana. Siis silloin joskus 16–17-vuotiaana. Ne ovat tärkeitä vuosia, ja silti en osaa sanoa mitä juuri tuolloin luin. Nancyn ja Huumeasema Zoon, juu, mitä muuta? Luultavasti Mika Waltarin Suuren Illusionin. Huomaan, että muistan ikävuosien sijaan paremmin sen, missä olen kirjaa lukenut.
Lopulta luin tähän jotakin, mitä en normaalisti ikinä lukisi: Timo Parvelan lastenkirjan Paten aikakirjat. Parvela on jäänyt nimenä mieleeni kun häntä niin kovasti kehutaan, mutta en minä tällaista kyllä lapsena olisi lukenut. Sinänsä kyllä oli ihan kiva huomata, että kyseessä on lopulta rakkauskertomus. Lapsethan rakastavat rakkauskertomuksia, se on ihan totta.

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja – Tämä on hankala kohta, Yhdysvalloista lainattu uudissana. En pysty enkä halua käyttää sitä. Jos laitan tähän minkä tahansa nimen, minähän silloin ”rodullistan” hänet eli näen hänet hänen rotunsa (inhoan tätä sanaa) kautta. Toisaalta, silloinhan tähän menisi ihan kuka tahansa, kaikki me kuulumme johonkin nk. rotuun ja meillä on ihonväri. Voisin myös laittaa tähän jonkun sellaisen kirjailijan, joka kokee olevansa rodullistettu. Siihen tulee suomalaisista mieleeni yksi, mutta en halua hänenkään nimeänsä tähän laittaa, sillä enkö silloin katsoisi häntä hänen nk. rotunsa kautta enkä kirjailijana, kiinnostuneena siitä, mitä hän sanoo ja kirjoittaa? Kun jälkimmäinen minua kiinnostaa, ei hänen ihonvärinsä tai hiusten mahdollinen kiharallisuus tai kiharattomuus. Eli ei. Jätän tämän kohdan suosiolla täyttämättä.
Lisäys 22.10. Olin väärässä! Rodullistamien (racisation) on itse asiassa ranskalaisen sosiologin vuonna 1972 lanseeraama termi (kertoo ranskankielinen Wikipedia), ja suomalaisessa Wikipediassa sanotaan, että ”Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.”  Toisaalta termin uudelleen käyttöön ottaminen on jakanut mielipiteitä, joten… ei, jätän sittenkin tämän kohdan täyttämättä.
— Yritin lopulta lukea tähän Chimamanda Ngozi Adchien kirjasta Meidän kaikkien pitäisi olla fenimistejä, mutta se oli a) niin typerä, b) niin huonosti kirjoitettu ja/tai c) suomennettu, että en puskemallakaan päässyt varmaan edes puoliväliin. Heräsi kyllä kysymys miksi tämä on jaettu koululaisille, kuka on kirjat maksanut ja mikä on agendan nimi. Ei tällainen propagandatemppu ainakaan tasa-arvoa lisää eikä vähennä rasismiakaan, puhumattakaan lukuinnon lisäämisestä, pelkään pahoin että kaikkien kohtien kohdalla päinvastoin.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja – Tähän halusin laittaa jotakin muuta kuin suomalaista, ja yllättävästi kohta on jäänyt täyttämättä. Eilen löysin sopivan, tähän tullee saksalainen esseisti Silvia Bovenschen, jos vain suinkin saan kirjan luettua (luultavasti, se on aika lyhyt ja fragmentaarinen).
Olen listaa näin vuoden lopulla venkslannut useampaan kertaan, ja niinpä tähän tulikin Aukje Vergeestin Van Gogh -kirja ykköskohdasta, eli kirjan kannessa on ihmiskasvot, johon puolestaan tuli Claes Anderssonin Maanalainen näkötorni, ja nyt on sitten kohta 49: vuonna 2019 ilmestynyt kirja avoinna. Siihenkin kyllä tullee joku, ellen taas venkslaa näitä. – Juu, venkslasin. Tähän tulee Nikolai Gogolin Nevan valtakatu.

19. Et pidä kirjan nimestä – Kohtaan sopii mainiosti kaksi kirjaa, joista toinen on minulla kesken ja toista alan luultavasti piakkoin kuunnella. Ensimmäinen on Surun istukka, joka on minusta nimenä kammottava, toinen on Murhalesken muistelmat, joka on niin ikään aika hyytävän mauton nimi kirjalle.
Anneli Auerin Murhalesken muistelmat tuli tähän kohtaan.

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja – Tähän yritin kuunnella Emma Puikkosen romaania Lupaus, mutta puolivälissä ärtymiseni sekä tarinaan että lukijaan olivat nousseet niin suuriksi, että jätin kesken. En tiedä, jaksanko tähän kohtaan enää mitään muutakaan etsiä, alan olla väsynyt koko kohkaamiseen.
Vaan niinpä tähänkin löytyi jotakin. Kuuntelin Kai Myrbergin ja Matti Leppärannan uutuusteoksen Itämeri ja ihminen, joka käsittelee kuin käsitteleekin ilmastonmuutosta, sekä historiallisena tapahtumana kuin siinäkin, miten muuttuva ilmasto vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa Itämereen. Mielenkiintoinen kirja, kaiken kaikkiaan! (Ja ilman kohkaamista.)

23. Kirjan nimessä on jokin maa – Tässä kohtaa oli ensin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta, mutta siirsin sen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joka muuten olisi jäänyt täyttämättä, Burma-merkinnöissä kun parissa lauseessa mainitaan ladyboy, jolle käy huonosti. Burmaa tähän todennäköisesti silti tulee, jos vain saan luettua sen lukupinossani jo pitkään olleen George Orwellin kirjan Burmese Days.
Lista elää! Luin Petri Pietiläisen kirjoittaman tietokirjan Peilissä näin naisen, joka itseoikeutetusti tuli tietenkin kohtaan 46, kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joten palautin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta takaisin tähän kohtaan.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan – Yksi mielenkiintoisimmista ja vaikeimmista kohdista, ihan siksikin, että harva pitelee lukiessaan kirjaa niin, että sen nimestä tai tekijästä saisi edes jotain vihiä. (Silti on ihana nähdä ihmisiä kirja kädessään, julkisissa liikennevälineissä, puiston penkillä, kahvilassa…! Sydämeni hypähtää aina, lajitoveri!) Saaliini on toistaiseksi laiha: lentokoneen odotusjonossa kahdella britillä (äiti ja tytär) oli Jojo Moyesit kainalossa (vilkaisin kirjastosta, mutta naah, ei kiitos) ja takanani seisseellä jättimäisellä ranskalaismiehellä J.R. Santosin Codex 632. Le secret de Christophe Colomb, joka teemaltaan kiinnostaisi kyllä, mutta kirja on paksu (eikä sitä tietääkseni ole suomennettu). Joten täyttämättä tämäkin kohta jää(nee). Lisäys 6.11. Ranskalaistorilla näin nuoren naisen kantavan kainalossaan Art Spiegelmanin sarjakuvaklassikko Mausia, tähän olisi mahtava tarttua. No, muistiinmerinkintä ainakin, jos ei haastemerkintää.
Uusi lisäys: Venkslasin listaa uudestaan ja sijoitan tähän sen Van Gogh -kirjan, koska sitä moni museokaupassa ainakin selaili, kenties luki lauseen sieltä täältä. Sinänsä ainoa lukemistani kirjoista, joka tähän kohtaan edes jotenkuten solahtaa.

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja – E-kirjastossa tuli vastaan suuresti ihailemani Kai Niemisen kirja Kalevala. Nyt, jota aloin innoissani lukea, mutta kesken jäi sekin. Ei lähtenyt lentoon, vaikka idea, Kalevalan tarinoitten kirjoittaminen tarinoiksi, olikin hyvä. Niemisen kunnioitus kansalliseeposta ja sen runomittaa kohtaan on kuitenkin niin syvää, että se estää häntä irroittelemasta. Harmi sinänsä, kirja olisi voinut olla vaikka kuinka mielenkiintoinen.
Tämä menee rimaa hipoen, sillä itse kirja ei ammenna mytologiasta, vain sen nimi. Mutta menköön! Kirjaan kohtaan Pekka Pirin kirjoittaman (ja lukeman) kirjan Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin.

28. Kirjan kannessa on kuu – Tämä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ei löydy omasta hyllystä kirjaa (jota en olisi lukenut ja) jonka kannessa olisi kuu. Mökkikirjastossani olisi ollut, mielenkiintoinenkin vielä (nimen unohdin), mutten kerinnyt lukea. Mahtaako tulla vielä jotakin vastaan?
Tulipa hyvinkin. Kirjaston e-sarjakuvavalikoimaan on nimittäin vihdoin tullut uusi eurooppalainen sarjakuva, ja eikös sen eli Renaud Dilliesin Abelardin kannessa komeillutkin kuu.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan – Hankala. Minua kiinnostaisivat Robert Harrisin kirjat, joiden pohjalta on tehty Roman Polanskin elokuvat The Ghost Writer ja tämä uusin, J’Accuse.  Samoin Tessin pohjalla ollut Thomas Hardyn Tess d’Urberville kiinnostaisi, ja Pianistin taustalta löytyvät Władysław Szpilmanin muistelmat, jotka jopa suomennettiin tuolloin nimellä Pianisti. Pitelin kerran tätä kirjaa käsissäni, se oli alelaarissa ja olisi maksanut vain 3 euroa, mutten ostanut. Olen katunut ultratyperää päätöstäni siitä lähtien! (Ei, kaikkea ei saa kirjastosta.)
Kirja tai ei, miten sen nyt ottaa, mutta tähän kohtaan sujahtaa Emile Zolan J’accuse eli Juutalaisten puolustukseksi, jonka luin ennen kuin menin katsomaan Roman Polanskin elokuvan J’accuse (Upseeri ja vakooja)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia – Tämän ajattelin olevan helppo, mutta tässä sitä ollaan, eikä ole mitään luettu eikä ole mitään tulossakaan. Olen hämmentynyt.
Kaksikin on useampi kuin yksi, joten kirjaan tähän kohtaan Jyri Hännisen ja Jarno Liski mielenkiintoisen kirjan Keskustan valtakunta – kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta.

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja – Olin ajatellut lukea tähän Nabokovin Lolitan, mutta muut kirjat ovat menneet edelle, vaikka nide löytyisi jopa hyllystäni. Ehkä myöhemmin sitten.
Tähän tuleekin Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti, jonka ensiesitys vuonna 1879 oli niin shokeeraava, että se oli briteille liikaa. Näytelmää voitiin esittää Isossa-Britanniassa vasta, kun siihen kirjoitettiin uusi loppu!

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja – Aihe, joka ei hirveästi kiinnosta, vaikka eläimistä toki pidänkin. En ole keksinyt tähän mitään, eikä yksikään lukemistani kirjoista ole solahtanut kohtaan.
Solahtaapa sittenkin, nimittäin Eeva Kilven Naisen päiväkirja, missä Kilpi mm. kaipaa koiraa seurakseen maalle. Kukapa muu kirjoittaisi yhtä luontevasti ja kauniisti ihmisen ja eläimen suhteesta kuin Kilpi! – Paitsi että enpä kirjaakaan sitä tähän, on vielä kesken, vaan Kimmo Ohtosen teoksen Karhu – voimaeläin.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä – Tämä olisi kiinnostanut, muttei ole tullut mitään kohdalle.
Noh, liippaa, liippaa: siirrän tähän kohdasta 12 (kirja liittyy Iso-Britanniaan) Jacques Tardin sarjiksen Kirottu sota! jossa kuvataan ensimmäisessä maailmansodassa pahoin haavoittuneita miehiä, keneltä puuttui nenä, keneltä leuka, keneltä silmä tai kaksi… Moni sotilas menettää näkökykynsä (tai kuulonsa) sodassa, sinänsä ihan aiheellinen muistutus. Kohtaan 12 tuli niin ikään sarjakuva, joka kertoo 1000-luvulta peräisin olevan seinävaatteen tarinan Vilhelm Valloittajan sotaretkestä Britanniaan (isohan Britannia ei tosin tuolloin vielä ollut…)

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja – Lähikirjastoni muisti Claes Anderssonin kuolemaa nostamalla hänen tuotantoaan esittelyhyllylle. Miksen tuolloin napannut jotakin? Koska sylissäni oli jo runsaasti muuta luettavaa. Äh, sinne meni sekin mahdollisuus. Olen toki yrittänyt vilkuilla netin kirjastonhoitaja suosittelee -suosituksia, mutta en innostu mistään, eikä mikään lukemani löydy näiltä listoilta (en ole ainakaan huomannut). Yllättävän vaikea kohta lopulta.
Tähän tuleekin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka oli Helmet-palkinnon ehdokkaana ja sitten vielä nappasi sen.

Tällaisia. Saa nähdä, mitä tapahtuu kolmen kuukauden aikana, tuleeko jotain uutta ja ihmeellistä, osuvatko lukupinossani olevat kirjat haastekohtiin, ja kuinka moni kohdista täyttyy tai jää täyttämättä. Elämä on täynnä yllätyksiä, hehe.

Helmet 2019 ja ensimmäinen vuosineljännes

Ajattelin tänä vuonna jakaa Helmet-koosteen neljään osaan ja samalla kirjoittaa muutaman rivin kustakin kirjasta ja miksi ne osuivat valittuun haastekohtaan.

Tammi-maaliskuussa sain luettua kokonaan viisitoista kirjaa (joista yksi kuunneltu); suurimmasta osasta olen blogannutkin, mutten kaikista. Eli nämä kohdat on nyt täytetty:

Helmet 2019 15/50

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh – Museokauppahankintojani. Käy Van Goghin elämän ja taiteen läpi lyhyin, mutta kattavin tekstein, joita kuvat täydentävät. Kannessa on Van Goghin omakuva.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäAnja Snellman: Lähestyminen Ensimmäinen Snellmanini vuosiin, ihastuin. Kirjassa etsitään ajatuksen tasolla huumeriippuvaisen ja moniongelmaisen nuorukaisen isää ja samalla syitä siihen, mikä on suistanut hänen elämänsä raiteiltaan.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lueMila Teräs: Jäljet – romaani Helene SchjerfbeckistäVierastan minä-muotoisia elämäkertaromaaneja. Kirja piirsi kuitenkin selkeän kaaren Schjerfbeckin elämästä, mikä sinänsä kiinnosti.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytHannu Mäkelä: Muistan – Vapaus Niitä oli todella monta, mistä ilahduin! Oli mielenkiintoista kulkea samoissa maisemissa Mäkelän kanssa ja nähdä ne toisin silmin. Helsinki, Pariisi, Bretagne, Venetsia, Liguria, Theresienstadt, Tallinna, Pietari… olen jo unohtanut, mitkä kaikki.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga – Vuosisadan rakkaustarina on nykyklassikko, eikä pelkästään feministisessä mielessä. Kuuntelin kirjan Märtan itsensä lukemana, ruotsiksi, mikä antoi runoihin aivan oman painonsa. Kirjoittanen tästä myöhemmin erikseen. Teki suuren vaikutuksen.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassaAnnastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaaKirja, josta en pitänyt. Käsittelee pariisittaren ja ranskalaisen naisen asemaa Ranskassa feministisestä näkökulmasta mediakuplan sisältä. Väsyttävä yksisilmäisyydessään.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirjaMarkus Majaluoma: Haikaroiden vauva – Ainoa kirja toistaitseksi, jonka olen lukenut nimenomaan haastetta varten. Majaluoman kuvituksista pidän, ja ne toimivat myös tässä, mutta teksti olisi hyvä olla jonkun toisen kirjoittama. Luin e-kirjana, testasin samalla kuvakirjoja tässä muodossa.

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietääMäkelin mainitsee useamman kerran surun olevan nykyään tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös kuolemasta on tulossa tabu, kun se halutaan (amerikkalaiseen tapaan) pyyhkiä näkymättömiin. Ei hyvä suunta, mitä kirjakin painottaa.

29. Kirjassa nähdään uniaNatsume Sōseki: BotchanShikokun saarelta opettajan pestin saanut Botchan näkee unia oppilaiden kiusattua häntä. Ei oikein osunut muihin kohtiin.

36. Kirjassa ollaan yksinKyllikki Villa: PakomatkallaVilla matkustaa yksin ja pohtii paljon yksinoloa, joka ei ole sama kuin yksinäisyys. Vaikka kyllähän hän yksinäisyyttäkin pohtii, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Hän on kuitenkin sen verran sosiaalinen luonne, että ystävystyy helposti, ainakin hetkittäin, kuten matkalla on tapana tehdä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Laura Manninen: Kaikki anteeksiMielenterveysongelmista romaanissa puhutaan ihan tätä sanaa käyttäenkin, jopa niin, että nainen kysyy mieheltä että onko sulla ollut mielenterveysongelmia. Jos oikeassa elämässä tuoreelle rakastetulle näin päräytettäisiin, voisi tulla ongelmia, luulen.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua L. Onerva: Mies ja nainenOi kyllä viehättää! Missä ovat nykyään kirjailijoiden taiteilijanimet, näin ytimekkään runolliset?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksiNaja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja.Jos 25-vuotiasta pidetään aikuisena, niin sitten kyllä. Äiti käy läpi kuolleen poikansa elämää ihan alusta loppuun asti ja suree samalla.

45. Kirjan nimessä on kieltosanaJohannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria – Toisen maailmansodan aikaisiin tositapahtumiin ainakin joltain osin perustuva vakoojaseikkailukertomus, jossa ruoalla on suuri merkitys. Ei sen aina kaviaaria tarvitse olla! Tiiliskiviromaani, johon palannen myöhemmin.

47. Kirjassa on alle 100 sivua Claes Andersson: Mörkrets klarhet – Runoteokset ovat usein alle satasivuisia, niin tämäkin. Kaunis pieni teos, jolla aloitin ruotsinkieliseen kirjallisuuteen tutustumiseni, alkukielellä siis.

Ensimmäisiä ajatuksiani vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteesta

Luettuja, lukemattomia

Vuoden 2019 Helmet-haaste julkistettiin eilen ja käytyäni kohdat läpi, totesin että ei tästä tällä kertaa novellihaasteetta tulekaan. Eli taidan sittenkin lähteä mukaan perinteisemmin kirjoilla ja hyväksyä jo etukäteen, että täyttä siitä omalla kohdallani tuskin tulee.

Pääosin luen mitä luen ja sovittelen ne listakohtiin miten parhaaksi näen, mutta muutama kohta kiinnosti sen verran paljon, että tulen niitä pohtimaan ja luettavaa erikseen etsimään. Niitä ovat esimerkiksi kohdat 4. Kirjailijan ainoa teos ja 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ensimmäinen on vaikeampi, toinen mainio, ei paras aina voita, se voi löytyä myös ehdolla olleista. Kohta 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
 oli ihana, toivoisin, että yleissivistyksen merkitystä alettaisiin muutenkin nostaa esiin viihteen ja brändäyksen sijaan. Kohta 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua on kiehtova. Pitäisikö tähän lukea se Heikkilän kirja, vai menisikö se sittenkin kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja? Pelottava on Suomen suunta, jossa eri mielipiteet kielletään mediamyllytyksen voimin, kauppaketjut vetävät kirjoja myynnistä ja kustantajat joutuvat selittelemään päätöksiään. Autismista ja isoista rahoistahan me emme puhu mitään, kun kyse on lääketeollisuudesta…

Kohdat 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
 ja 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja olivat nekin mielenkiintoisia, katsotaan lähemmäs, mutta oman maan rajojen ulkopuolelle. Tai sisälle. Euroopassahan mekin olemme.

Erityisesti iloitsin kohdasta 37. Pienkustantamon julkaisu
, pienkustantamoita tämä maa tarvitsee isojen rinnalle, moniäänisyyttä ja kulttuuria myyntitilastojen sijaan. Kaikki, mikä on tehtävissä sen hyväksi, on tehtävä, oli se sitten vaikka pieni haastemerkintä. Pidin kovasti myös kohdasta 47. Kirjassa on alle 100 sivua
, nykyään moni kirja paranisi suuresti, kun niitä karsittaisiin. Ei aivan kaikkien kirjojen tarvitse olla 300-400 sivuisia järkäleitä.

Ja jollen olisi lukenut haasteen esittelyä, en olisi tullut ajatelleeksi kohdan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan nousseen mukaan Brexitin vuoksi, oikeastaan aika kiinnostavaa, ja hyvä, että haastekohta noin muuten on laaja. Samoin kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä on tullut mukaan Berliinin muurin murtumisen vuosipäivän vuoksi, mikä oli aika kiehtova havainto. Kyllä, minä olen elänyt Berliinin muurin murtumisen aikakauden, se oli todella iso mullistus, ja vaikka muuria ei fyysisesti enää olekaan, on Saksa yhä jakautunut kahtia. Hmm. Tätäpä voisikin tutkiskella. Ja onhan Berliinissä paljon muutakin. Kuten toista maailmansotaa, Hitleriä, juutalaisvainoja ja vaikka mitä. Niitä olen monta kertaa ajatellut tuon kaupungin katuja tallustellessani. (Tätä kun mietin, ryhdyin jo intoilemaan, että mitä jos tekisi Helmet-elokuvahaasteen! Jos ei nyt ihan kokonaan niin vaikka osin? Hmm, katsotaan! Ei kun, juu, näin teen! Ja palaan aiheeseen seuraavassa postauksessa!)

Hankalampina koin kohdat 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan, en yleensä katsele, mitä muut lukevat, ja 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä kaikissa aikakausissa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta, ehkä luen jotakin ajalta ennen toista maailmansotaa. Ennen tätä globaalia amerikkalaistamista, joka on tuhonnut niin valtavan paljon ja pakottaa kaikki samaan muovimaiseen muottiin. Miten olisi 1700-luku? Vaikka oli rikkautta ja köyhyyttä, niin ruoka ainakin oli hyvää, prosessoimatonta ja maukasta, taivas oli puhdas, samoin vesi, ja maa. Hmm. Tältä kannalta aihetta voisikin lähestyä. Rousseau, vaikka?

Listassa oli myös sellaisia kohtia, jotka ovat minun korvissani jo mediassa ja somessa niin kulutettuja, etten oikein jaksa niistä innostua, vaikka miten tärkeitä ja tiedostavan ihmisen aiheita olisivatkin. En jaksa mennä niihin, jokainen ymmärtänee mistä kohdista puhun koko listan luettuaan. Ilmastonmuutoksen sijaan lukisin mielelläni enemmän ilmastonmuokkauksesta, joka on yksi meidän aikamme suurimmista rikoksista ja samalla tabuista, mutta eipä siitä taideta kirjallisuutta julkaista varsinkaan meidän yhden totuuden lintukodossamme, joten täytynee unohtaa. Ha! Taidan ottaa haasteekseni tutustua Linkolan ajatuksiin!