Avainsana-arkisto: Helmet 2019

Helmet-haasteen 17 puuttuvaa kohtaa ja ajatuksia niistä

Tämän kirjan kannessa olisi itse asiassa ollut kuu…

Olen todennut Helmet-lukuhaasteen monella tapaa antoisaksi. Vaikka pääosin luen mitä luen ja sijoittelen niitä haastekohtiin, huomaan myös etsiskeleväni sopivia kirjoja jäljellä oleviin kohtiin  niin kirjastohausta, Kirjasammosta kuin netistäkin. Samoin lueskelen mielenkiinnolla, miten muut ovat listaa täyttäneet. Yllättävän harvoin osuu samat kohdalle.

Syyskuun loppua kohti mennään, mikä tarkoittaa, että jäljellä on enää noin kolme kuukautta saada lista jotakuinkin täyteen. Tiedän jo nyt, ettei se onnistu, mutta siitä huolimatta olen selaillut ja pohtinut, mitä vielä täyttämättä oleviin kohtiin voisi lukea. Jos ei tänä vuonna, niin joskus myöhemmin, sillä näinhän (tai näinkin) tämä toimii: sitä löytää luettavaa, josta ei ole osannut uneksiakaan, tai siis, joiden olemassa olosta ei ole ollut edes tietoinen.

Muutama kirja on lukupinossa, muuten pohdiskelen vaan. Eli nämä 17 odottavat yhä:

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi – Luen parhaillaan Laura Lindstedtin Oneironia, joka sopisi tietenkin tähän, oli ehdolla ja voitti Finlandian. Toisaalta olisi kiva laittaa jotakin, joka ei voittanut, vaan oli vain ehdolla. Yllättäen sellaista kirjaa ei ole tänä vuonna lukupinostani löytynyt.
Tähän siirsin Mari Mannisen Tieto-Finlandialla palkitun kirjan Yhden lapsen kansa, joka oli ensin kohdassa ”kirjassa on kaksoset”, johon puolestaan tuli Yasmina Khadran Bagdadin kutsu. Sitä sovittelin ensin tuohon ongelmalliseen rodullistamiskohtaan, mutten edelleenkään halua täyttää sitä. (Oneiron jäi ja näyttää jäävänkin kesken, siinä on hyviä pointteja, mutta se on kirjana jotenkin liian ihastunut itseensä.)

6. Rakkausromaani – Ihan puhdasta viihdettä en jaksa lukea, mutta silti olen yllättynyt, ettei tähän ole vieläkään tullut mitään. Kyllä rakkaudesta mielellään lukee, sehän tekee meistä vähän hulluja ja samalla ihania (joskus pelottaviakin).
Rakkausromaanin käsitettä hiukan lavennettaessa tähän sopiikin itse asiassa Bo Carpelanin Alkutuuli, joka on rakkaudentunnustus muistoille ja muistojen ihmisille, miksei myös miehen rakkaudentunnustus naiselle, jolle hän kirjeitään kirjoittelee.

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja – Koska lähipiirissäni ei ole yhtään alle 18-vuotiasta, olen yrittänyt paitsi selata nettivinkkejä (ei kiitos Harry Potteria eikä fantasiaa), muistella mitä itse luin alle 18-vuotiaana. Siis silloin joskus 16–17-vuotiaana. Ne ovat tärkeitä vuosia, ja silti en osaa sanoa mitä juuri tuolloin luin. Nancyn ja Huumeasema Zoon, juu, mitä muuta? Luultavasti Mika Waltarin Suuren Illusionin. Huomaan, että muistan ikävuosien sijaan paremmin sen, missä olen kirjaa lukenut.

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja – Tämä on hankala kohta, Yhdysvalloista lainattu uudissana. En pysty enkä halua käyttää sitä. Jos laitan tähän minkä tahansa nimen, minähän silloin ”rodullistan” hänet eli näen hänet hänen rotunsa (inhoan tätä sanaa) kautta. Toisaalta, silloinhan tähän menisi ihan kuka tahansa, kaikki me kuulumme johonkin nk. rotuun ja meillä on ihonväri. Voisin myös laittaa tähän jonkun sellaisen kirjailijan, joka kokee olevansa rodullistettu. Siihen tulee suomalaisista mieleeni yksi, mutta en halua hänenkään nimeänsä tähän laittaa, sillä enkö silloin katsoisi häntä hänen nk. rotunsa kautta enkä kirjailijana, kiinnostuneena siitä, mitä hän sanoo ja kirjoittaa? Kun jälkimmäinen minua kiinnostaa, ei hänen ihonvärinsä tai hiusten mahdollinen kiharallisuus tai kiharattomuus. Eli ei. Jätän tämän kohdan suosiolla täyttämättä.
Lisäys 22.10. Olin väärässä! Rodullistamien (racisation) on itse asiassa ranskalaisen sosiologin vuonna 1972 lanseeraama termi (kertoo ranskankielinen Wikipedia), ja suomalaisessa Wikipediassa sanotaan, että ”Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.”  Toisaalta termin uudelleen käyttöön ottaminen on jakanut mielipiteitä, joten… ei, jätän sittenkin tämän kohdan täyttämättä.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja – Tähän halusin laittaa jotakin muuta kuin suomalaista, ja yllättävästi kohta on jäänyt täyttämättä. Eilen löysin sopivan, tähän tullee saksalainen esseisti Silvia Bovenschen, jos vain suinkin saan kirjan luettua (luultavasti, se on aika lyhyt ja fragmentaarinen).
Olen listaa näin vuoden lopulla venkslannut useampaan kertaan, ja niinpä tähän tulikin Aukje Vergeestin Van Gogh -kirja ykköskohdasta, eli kirjan kannessa on ihmiskasvot, johon puolestaan tuli Claes Anderssonin Maanalainen näkötorni, ja nyt on sitten kohta 49: vuonna 2019 ilmestynyt kirja avoinna. Siihenkin kyllä tullee joku, ellen taas venkslaa näitä.

19. Et pidä kirjan nimestä – Kohtaan sopii mainiosti kaksi kirjaa, joista toinen on minulla kesken ja toista alan luultavasti piakkoin kuunnella. Ensimmäinen on Surun istukka, joka on minusta nimenä kammottava, toinen on Murhalesken muistelmat, joka on niin ikään aika hyytävän mauton nimi kirjalle.
Anneli Auerin Murhalesken muistelmat tuli tähän kohtaan.

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja – Tähän yritin kuunnella Emma Puikkosen romaania Lupaus, mutta puolivälissä ärtymiseni sekä tarinaan että lukijaan olivat nousseet niin suuriksi, että jätin kesken. En tiedä, jaksanko tähän kohtaan enää mitään muutakaan etsiä, alan olla väsynyt koko kohkaamiseen.
Vaan niinpä tähänkin löytyi jotakin. Kuuntelin Kai Myrbergin ja Matti Leppärannan uutuusteoksen Itämeri ja ihminen, joka käsittelee kuin käsitteleekin ilmastonmuutosta, sekä historiallisena tapahtumana kuin siinäkin, miten muuttuva ilmasto vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa Itämereen. Mielenkiintoinen kirja, kaiken kaikkiaan! (Ja ilman kohkaamista.)

23. Kirjan nimessä on jokin maa – Tässä kohtaa oli ensin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta, mutta siirsin sen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joka muuten olisi jäänyt täyttämättä, Burma-merkinnöissä kun parissa lauseessa mainitaan ladyboy, jolle käy huonosti. Burmaa tähän todennäköisesti silti tulee, jos vain saan luettua sen lukupinossani jo pitkään olleen George Orwellin kirjan Burmese Days.
Lista elää! Luin Petri Pietiläisen kirjoittaman tietokirjan Peilissä näin naisen, joka itseoikeutetusti tuli tietenkin kohtaan 46, kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joten palautin Guy Delislen Merkintöjä Burmasta takaisin tähän kohtaan.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan – Yksi mielenkiintoisimmista ja vaikeimmista kohdista, ihan siksikin, että harva pitelee lukiessaan kirjaa niin, että sen nimestä tai tekijästä saisi edes jotain vihiä. (Silti on ihana nähdä ihmisiä kirja kädessään, julkisissa liikennevälineissä, puiston penkillä, kahvilassa…! Sydämeni hypähtää aina, lajitoveri!) Saaliini on toistaiseksi laiha: lentokoneen odotusjonossa kahdella britillä (äiti ja tytär) oli Jojo Moyesit kainalossa (vilkaisin kirjastosta, mutta naah, ei kiitos) ja takanani seisseellä jättimäisellä ranskalaismiehellä J.R. Santosin Codex 632. Le secret de Christophe Colomb, joka teemaltaan kiinnostaisi kyllä, mutta kirja on paksu (eikä sitä tietääkseni ole suomennettu). Joten täyttämättä tämäkin kohta jää(nee). Lisäys 6.11. Ranskalaistorilla näin nuoren naisen kantavan kainalossaan Art Spiegelmanin sarjakuvaklassikko Mausia, tähän olisi mahtava tarttua. No, muistiinmerinkintä ainakin, jos ei haastemerkintää.

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja – E-kirjastossa tuli vastaan suuresti ihailemani Kai Niemisen kirja Kalevala. Nyt, jota aloin innoissani lukea, mutta kesken jäi sekin. Ei lähtenyt lentoon, vaikka idea, Kalevalan tarinoitten kirjoittaminen tarinoiksi, olikin hyvä. Niemisen kunnioitus kansalliseeposta ja sen runomittaa kohtaan on kuitenkin niin syvää, että se estää häntä irroittelemasta. Harmi sinänsä, kirja olisi voinut olla vaikka kuinka mielenkiintoinen.

28. Kirjan kannessa on kuu – Tämä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ei löydy omasta hyllystä kirjaa (jota en olisi lukenut ja) jonka kannessa olisi kuu. Mökkikirjastossani olisi ollut, mielenkiintoinenkin vielä (nimen unohdin), mutten kerinnyt lukea. Mahtaako tulla vielä jotakin vastaan?
Tulipa hyvinkin. Kirjaston e-sarjakuvavalikoimaan on nimittäin vihdoin tullut uusi eurooppalainen sarjakuva, ja eikös sen eli Renaud Dilliesin Abelardin kannessa komeillutkin kuu.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan – Hankala. Minua kiinnostaisivat Robert Harrisin kirjat, joiden pohjalta on tehty Roman Polanskin elokuvat The Ghost Writer ja tämä uusin, J’Accuse.  Samoin Tessin pohjalla ollut Thomas Hardyn Tess d’Urberville kiinnostaisi, ja Pianistin taustalta löytyvät Władysław Szpilmanin muistelmat, jotka jopa suomennettiin tuolloin nimellä Pianisti. Pitelin kerran tätä kirjaa käsissäni, se oli alelaarissa ja olisi maksanut vain 3 euroa, mutten ostanut. Olen katunut ultratyperää päätöstäni siitä lähtien! (Ei, kaikkea ei saa kirjastosta.)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia – Tämän ajattelin olevan helppo, mutta tässä sitä ollaan, eikä ole mitään luettu eikä ole mitään tulossakaan. Olen hämmentynyt.
Kaksikin on useampi kuin yksi, joten kirjaan tähän kohtaan Jyri Hännisen ja Jarno Liski mielenkiintoisen kirjan Keskustan valtakunta – kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta.

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja – Olin ajatellut lukea tähän Nabokovin Lolitan, mutta muut kirjat ovat menneet edelle, vaikka nide löytyisi jopa hyllystäni. Ehkä myöhemmin sitten.
Tähän tuleekin Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti, jonka ensiesitys vuonna 1879 oli niin shokeeraava, että se oli briteille liikaa. Näytelmää voitiin esittää Isossa-Britanniassa vasta, kun siihen kirjoitettiin uusi loppu!

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja – Aihe, joka ei hirveästi kiinnosta, vaikka eläimistä toki pidänkin. En ole keksinyt tähän mitään, eikä yksikään lukemistani kirjoista ole solahtanut kohtaan.
Solahtaapa sittenkin, nimittäin Eeva Kilven Naisen päiväkirja, missä Kilpi mm. kaipaa koiraa seurakseen maalle. Kukapa muu kirjoittaisi yhtä luontevasti ja kauniisti ihmisen ja eläimen suhteesta kuin Kilpi! – Paitsi että enpä kirjaakaan sitä tähän, vaan Kimmo Ohtosen teoksen Karhu – voimaeläin.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä – Tämä olisi kiinnostanut, muttei ole tullut mitään kohdalle.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja – Lähikirjastoni muisti Claes Anderssonin kuolemaa nostamalla hänen tuotantoaan esittelyhyllylle. Miksen tuolloin napannut jotakin? Koska sylissäni oli jo runsaasti muuta luettavaa. Äh, sinne meni sekin mahdollisuus. Olen toki yrittänyt vilkuilla netin kirjastonhoitaja suosittelee -suosituksia, mutta en innostu mistään, eikä mikään lukemani löydy näiltä listoilta (en ole ainakaan huomannut). Yllättävän vaikea kohta lopulta.
Tähän tuleekin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka oli Helmet-palkinnon ehdokkaana ja sitten vielä nappasi sen.

Tällaisia. Saa nähdä, mitä tapahtuu kolmen kuukauden aikana, tuleeko jotain uutta ja ihmeellistä, osuvatko lukupinossani olevat kirjat haastekohtiin, ja kuinka moni kohdista täyttyy tai jää täyttämättä. Elämä on täynnä yllätyksiä, hehe.

Helmet 2019 ja ensimmäinen vuosineljännes

Ajattelin tänä vuonna jakaa Helmet-koosteen neljään osaan ja samalla kirjoittaa muutaman rivin kustakin kirjasta ja miksi ne osuivat valittuun haastekohtaan.

Tammi-maaliskuussa sain luettua kokonaan viisitoista kirjaa (joista yksi kuunneltu); suurimmasta osasta olen blogannutkin, mutten kaikista. Eli nämä kohdat on nyt täytetty:

Helmet 2019 15/50

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh – Museokauppahankintojani. Käy Van Goghin elämän ja taiteen läpi lyhyin, mutta kattavin tekstein, joita kuvat täydentävät. Kannessa on Van Goghin omakuva.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäAnja Snellman: Lähestyminen Ensimmäinen Snellmanini vuosiin, ihastuin. Kirjassa etsitään ajatuksen tasolla huumeriippuvaisen ja moniongelmaisen nuorukaisen isää ja samalla syitä siihen, mikä on suistanut hänen elämänsä raiteiltaan.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lueMila Teräs: Jäljet – romaani Helene SchjerfbeckistäVierastan minä-muotoisia elämäkertaromaaneja. Kirja piirsi kuitenkin selkeän kaaren Schjerfbeckin elämästä, mikä sinänsä kiinnosti.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytHannu Mäkelä: Muistan – Vapaus Niitä oli todella monta, mistä ilahduin! Oli mielenkiintoista kulkea samoissa maisemissa Mäkelän kanssa ja nähdä ne toisin silmin. Helsinki, Pariisi, Bretagne, Venetsia, Liguria, Theresienstadt, Tallinna, Pietari… olen jo unohtanut, mitkä kaikki.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga – Vuosisadan rakkaustarina on nykyklassikko, eikä pelkästään feministisessä mielessä. Kuuntelin kirjan Märtan itsensä lukemana, ruotsiksi, mikä antoi runoihin aivan oman painonsa. Kirjoittanen tästä myöhemmin erikseen. Teki suuren vaikutuksen.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassaAnnastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaaKirja, josta en pitänyt. Käsittelee pariisittaren ja ranskalaisen naisen asemaa Ranskassa feministisestä näkökulmasta mediakuplan sisältä. Väsyttävä yksisilmäisyydessään.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirjaMarkus Majaluoma: Haikaroiden vauva – Ainoa kirja toistaitseksi, jonka olen lukenut nimenomaan haastetta varten. Majaluoman kuvituksista pidän, ja ne toimivat myös tässä, mutta teksti olisi hyvä olla jonkun toisen kirjoittama. Luin e-kirjana, testasin samalla kuvakirjoja tässä muodossa.

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietääMäkelin mainitsee useamman kerran surun olevan nykyään tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös kuolemasta on tulossa tabu, kun se halutaan (amerikkalaiseen tapaan) pyyhkiä näkymättömiin. Ei hyvä suunta, mitä kirjakin painottaa.

29. Kirjassa nähdään uniaNatsume Sōseki: BotchanShikokun saarelta opettajan pestin saanut Botchan näkee unia oppilaiden kiusattua häntä. Ei oikein osunut muihin kohtiin.

36. Kirjassa ollaan yksinKyllikki Villa: PakomatkallaVilla matkustaa yksin ja pohtii paljon yksinoloa, joka ei ole sama kuin yksinäisyys. Vaikka kyllähän hän yksinäisyyttäkin pohtii, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Hän on kuitenkin sen verran sosiaalinen luonne, että ystävystyy helposti, ainakin hetkittäin, kuten matkalla on tapana tehdä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Laura Manninen: Kaikki anteeksiMielenterveysongelmista romaanissa puhutaan ihan tätä sanaa käyttäenkin, jopa niin, että nainen kysyy mieheltä että onko sulla ollut mielenterveysongelmia. Jos oikeassa elämässä tuoreelle rakastetulle näin päräytettäisiin, voisi tulla ongelmia, luulen.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua L. Onerva: Mies ja nainenOi kyllä viehättää! Missä ovat nykyään kirjailijoiden taiteilijanimet, näin ytimekkään runolliset?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksiNaja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja.Jos 25-vuotiasta pidetään aikuisena, niin sitten kyllä. Äiti käy läpi kuolleen poikansa elämää ihan alusta loppuun asti ja suree samalla.

45. Kirjan nimessä on kieltosanaJohannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria – Toisen maailmansodan aikaisiin tositapahtumiin ainakin joltain osin perustuva vakoojaseikkailukertomus, jossa ruoalla on suuri merkitys. Ei sen aina kaviaaria tarvitse olla! Tiiliskiviromaani, johon palannen myöhemmin.

47. Kirjassa on alle 100 sivua Claes Andersson: Mörkrets klarhet – Runoteokset ovat usein alle satasivuisia, niin tämäkin. Kaunis pieni teos, jolla aloitin ruotsinkieliseen kirjallisuuteen tutustumiseni, alkukielellä siis.

Ensimmäisiä ajatuksiani vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteesta

Luettuja, lukemattomia

Vuoden 2019 Helmet-haaste julkistettiin eilen ja käytyäni kohdat läpi, totesin että ei tästä tällä kertaa novellihaasteetta tulekaan. Eli taidan sittenkin lähteä mukaan perinteisemmin kirjoilla ja hyväksyä jo etukäteen, että täyttä siitä omalla kohdallani tuskin tulee.

Pääosin luen mitä luen ja sovittelen ne listakohtiin miten parhaaksi näen, mutta muutama kohta kiinnosti sen verran paljon, että tulen niitä pohtimaan ja luettavaa erikseen etsimään. Niitä ovat esimerkiksi kohdat 4. Kirjailijan ainoa teos ja 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ensimmäinen on vaikeampi, toinen mainio, ei paras aina voita, se voi löytyä myös ehdolla olleista. Kohta 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
 oli ihana, toivoisin, että yleissivistyksen merkitystä alettaisiin muutenkin nostaa esiin viihteen ja brändäyksen sijaan. Kohta 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua on kiehtova. Pitäisikö tähän lukea se Heikkilän kirja, vai menisikö se sittenkin kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja? Pelottava on Suomen suunta, jossa eri mielipiteet kielletään mediamyllytyksen voimin, kauppaketjut vetävät kirjoja myynnistä ja kustantajat joutuvat selittelemään päätöksiään. Autismista ja isoista rahoistahan me emme puhu mitään, kun kyse on lääketeollisuudesta…

Kohdat 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
 ja 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja olivat nekin mielenkiintoisia, katsotaan lähemmäs, mutta oman maan rajojen ulkopuolelle. Tai sisälle. Euroopassahan mekin olemme.

Erityisesti iloitsin kohdasta 37. Pienkustantamon julkaisu
, pienkustantamoita tämä maa tarvitsee isojen rinnalle, moniäänisyyttä ja kulttuuria myyntitilastojen sijaan. Kaikki, mikä on tehtävissä sen hyväksi, on tehtävä, oli se sitten vaikka pieni haastemerkintä. Pidin kovasti myös kohdasta 47. Kirjassa on alle 100 sivua
, nykyään moni kirja paranisi suuresti, kun niitä karsittaisiin. Ei aivan kaikkien kirjojen tarvitse olla 300-400 sivuisia järkäleitä.

Ja jollen olisi lukenut haasteen esittelyä, en olisi tullut ajatelleeksi kohdan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan nousseen mukaan Brexitin vuoksi, oikeastaan aika kiinnostavaa, ja hyvä, että haastekohta noin muuten on laaja. Samoin kohta 44. Kirja kertoo Berliinistä on tullut mukaan Berliinin muurin murtumisen vuosipäivän vuoksi, mikä oli aika kiehtova havainto. Kyllä, minä olen elänyt Berliinin muurin murtumisen aikakauden, se oli todella iso mullistus, ja vaikka muuria ei fyysisesti enää olekaan, on Saksa yhä jakautunut kahtia. Hmm. Tätäpä voisikin tutkiskella. Ja onhan Berliinissä paljon muutakin. Kuten toista maailmansotaa, Hitleriä, juutalaisvainoja ja vaikka mitä. Niitä olen monta kertaa ajatellut tuon kaupungin katuja tallustellessani. (Tätä kun mietin, ryhdyin jo intoilemaan, että mitä jos tekisi Helmet-elokuvahaasteen! Jos ei nyt ihan kokonaan niin vaikka osin? Hmm, katsotaan! Ei kun, juu, näin teen! Ja palaan aiheeseen seuraavassa postauksessa!)

Hankalampina koin kohdat 26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan, en yleensä katsele, mitä muut lukevat, ja 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää, sillä kaikissa aikakausissa on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta, ehkä luen jotakin ajalta ennen toista maailmansotaa. Ennen tätä globaalia amerikkalaistamista, joka on tuhonnut niin valtavan paljon ja pakottaa kaikki samaan muovimaiseen muottiin. Miten olisi 1700-luku? Vaikka oli rikkautta ja köyhyyttä, niin ruoka ainakin oli hyvää, prosessoimatonta ja maukasta, taivas oli puhdas, samoin vesi, ja maa. Hmm. Tältä kannalta aihetta voisikin lähestyä. Rousseau, vaikka?

Listassa oli myös sellaisia kohtia, jotka ovat minun korvissani jo mediassa ja somessa niin kulutettuja, etten oikein jaksa niistä innostua, vaikka miten tärkeitä ja tiedostavan ihmisen aiheita olisivatkin. En jaksa mennä niihin, jokainen ymmärtänee mistä kohdista puhun koko listan luettuaan. Ilmastonmuutoksen sijaan lukisin mielelläni enemmän ilmastonmuokkauksesta, joka on yksi meidän aikamme suurimmista rikoksista ja samalla tabuista, mutta eipä siitä taideta kirjallisuutta julkaista varsinkaan meidän yhden totuuden lintukodossamme, joten täytynee unohtaa. Ha! Taidan ottaa haasteekseni tutustua Linkolan ajatuksiin!