Juhani Aho: Helsinkiin

Kuopio – Leppävirta – Savonlinna – Lappeenranta – Riihimäki – Helsinki.

Tämä on reitti, jonka ylioppilas Anders ”Antti” Ljundberg kulkee Juhani Ahon pienoisromaanissa Helsinkiin. Eletään 1800-luvun loppua, lentokoneet eivät vielä lennä eivätkä pitkänmatkan bussit kulje, sen sijaan matka taittuu ensin laivalla ja sitten junalla. Aikaa menee pari päivää: laivalla ollaan yötä ja vasta seuraavana aamuna saavutaan Lappeenrantaan, missä hypätään junaan.

Tämä oli kiehtovin huomio, jonka tein kuunnellessani Ahon pienoisromaania Ylen Areenasta vaatteita silittäessäni. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että Helsinkiin kuljettaisiin vesiteitse muualtakin kuin rannikolta. Vaan niinpä tietenkin. Eivätkä ne junaradatkaan ole aina itsestäänselvyyksiä olleet!

Noin muuten tarina kertoo siis Antti Ljundbergistä, kuopiolaisesta ylempään keskiluokkaan kuuluvasta nuoresta, varsin hemmotellusta ja samalla itsestään vielä epävarmasta ylioppilaasta, joka lähtee opiskelemaan Helsinkiin. On esitettävä aikamiestä, joka tietää kyllä kaiken, ei häntä tarvitse neuvoa, jotkin sivuseikat ovat vain jääneet epäselviksi ja vaativat toisinaan tarkennusta. Antin seurana matkustaa alempisäätyinen, teologiaa opiskeleva Pekka, joka yrittää pitää Antin kaidalla tiellä, mutta Antilla on taipumusta juopotteluun ja maallisiin iloihin. Ja kun seura vetää, niin…

Ahon kuvaama 1800-luvun lopun Suomi on toisaalta kovin erilainen kuin nyky-Suomi ja toisaalta niin samanlainen; kielikiistoja käydään, ruotsinkieliset eivät haluaisi antaa suomenkielisille mielellään mitään muita virkoja kuin jotain vähäpätöisten pikkukaupunkien pappisvirkoja ja vastaavia, mutta luokkayhteiskunta on murtumassa, etenkin kun ne torpparin perhanat aikovat kouluttautua. Ja ottavat sen vielä vakavasti, toisin kuin ne, joiden lukukausimaksut pappa betalar ja jotka tietävät etenevänsä joka tapauksessa suhteilla. Hetkittäin tuntuu, että nykykokoomuslaiset hallituskumppaneineen ovat lukeneet Ahoa enemmänkin ja näkevät itsensä mieluusti sinä korkea-arvoisempana älymystönä, sen verran kiinnostava on laivan salongissa käyty keskustelu yliopistojen toivotusta maksullisuudesta ja siitä, että opinnot ja samalla korkeapaikkaiset virat kuuluvat niille, joilla on rahaa…

On oikeastaan hämmentävä myöntää, että tämä oli toinen Juhani Ahoni. Aiemmin olen lukenut Rautatien, äitini koulukirjan, mutta esimerkiksi niitä kuuluisia lastuja en muista lukeneeni ensimmäistäkään. Ja kyllä nämä kaksi teosta vakuuttavat sen verran, että lisää on saatava.

Vielä muutama sana äänikirjasta: ensinnäkin oli todella hauska löytää tämä Areenasta ja vieläpä niin, että sen saattoi maan rajojen ulkopuolellakin kuunnella. Juha Kandolinin ääntäkin kuunteli mielellään. Pientä moitetta saa toteutuksessa se, että siellä täällä tarina hyppäsi taaksepäin eli sama teksti tuli kahteen otteeseen. Ja tämä tapahtui useammin kuin kerran. Pituudeltaan pienoisromaani oli omiaan tällaiseksi silityskirjaksi, kuuntelin koko tarinan kahtena eri päivänä (kun tuli taas silitettävää).

Toisaalta lukukokemus on tietenkin aivan toinen kun lukee itse tai kun joku muu lukee ääneen. Painotukset, äänensävyt… Ehkä täytyy tarttua tähän toisen kerran kirjana, voi olla että sitä lukisikin ihan eri tavalla ja kiinnittäisi eri asioihin huomiota. Hah, kuten kirjaisi ylös sitaatteja!

Juhani Aho
Helsinkiin
SKS, 1889
96 sivua
Kuuntelin äänikirjana Areenasta

HelMet 2017 -lukuhaasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin suomalainen klassikkokirja, kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja ja kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Ulkoasumuutos

Kevätkö se tätä teettää, vai mikä, mutta vaihdoin blogini ulkoasuteemaa.

Tällä WordPressin ilmaisversiolla ei kauheasti omia muokkauksia tehdä, joten otetaan vastaan se, mitä on tarjolla. Se, mitä oikeastaan kaipasin, oli sellainen tägipilvi, jossa näkyisi kertavilkaisulla mistä aiheesta on enemmän juttua ja mistä vähemmän. Merkintöjen määrä näkyy erikseen, kun vie hiiren tägin päälle.

Omalla kohdallani pääpaino on selvästi Japanissa ja Euroopassa (Ranska ja Suomi erityisesti), mutta – ehkä omaksi yllätyksekseni – Yhdysvallat tulee heti niiden perässä. Yllätys se on siksi, että en ole suuri anglosaksisen kirjallisuuden ystävä, mutta onpa noita kuitenkin tullut muutama luettua. Tai katsottua elokuvia? Hmm. Mielenkiintoista.

Senkin huomaan, että viime vuoden Helmet-haasteeseen tuli paljon enemmän merkintöjä kuin tälle vuodelle. Syy on yksinkertainen: viime kesänä nautin koko sydämestäni suomalaisen kirjaston annista, luin runoja, esseitä ja lyhyitäkin romaaneja. Ja kamalasti puutarhakirjoja, matkakirjoja ja muita sellaisia, selailin sieltä täältä ja ees taas, vaikken niitä loppuun saanutkaan, enkä siten merkintöjä listoihin. Ah, kirjasto. Ihana, ihana kirjasto. Miten sitä kaipaankaan.

Nyt luen omaa kirjastoani eli kirjahyllyäni tyhjäksi, hyvä sekin.

Mutta tällaisella vaalealla pohjalla mennään siihen asti, kunnes taas löytyy jotakin uutta ja vielä parempaa.

Kirjojen selailemisen autuus…

Koppi 101 kirjaa -haasteesta

naantali

Aiheeseen häthätää liittyvä kuvituskuva

Juuri kun pääsin sanomasta, että Helmet-kirjahaaste on ainoa mistä olen kiinnostunut, törmäsin (lukuisissa) kirjablogeissa Ylen 101 kirjaa -hankkeeseen. Jokaiselta maamme itsenäisyyden vuodelta on valittu yksi kirja. Ja mikä tällaiselle maan rajojen toisella puolella olevalle suomalaiselle oli mieluista, nämä kirjat on ladattavissa omalle koneelle. Että kun kirjastoon ei pääse, tulee kirjasto luokse. Tämähän on hienoa, kiitos kovasti.

Vaikka edelleen luen kirjani mieluummin kansien välistä ja paperilta, aion tällä kertaa kokeilla. Lueskelin kirjalistaa ja laskin lukeneeni niistä vain kymmenisen. Joiltain kirjailijoilta olin tosin lukenut jonkun muun teoksen, mutta silti. Eihän se paljon ole.

Listalla huomioni kiinnittyi pääosin naiskirjailijoihin. Tämä on aika hauska huomio, sillä olen viime vuosina lukenut vähemmän naisten kirjoittamia kirjoja. Se ei ole ollut mikään sen kummempi valinta, on vain mennyt niin.

Kirjailijoista minua kiinnostavat ainakin Rosa Liksom (2010-luku), Leena Krohn (2000-luku), Anja Kauranen (1990-luku), Arto Paasilinna (1970-luku), Pentti Saarikoski (1960-luku), Elvi Sinervo (1940-luku), Olavi Paasilinna, Saima Harmaja, Katri Vala ja Pentti Haanpää (1930-luku) sekä Aino Kallas ja Edith Södergran (1920-luku).

Ei yllätyksiä siis, paitsi naispainotteisuuden lisäksi se, että minua näyttää kiinnostavan eniten 1930-luku. Södergranin ja Saarikosken pariin puolestaan palan halusta palata. Krohin kirjan olen muistaakseni kertaalleen lukenut ja Kaurasen Sonja O. taitaa todella olla vielä lukematta. Sally Salmisen Katriina minulla on ranskaksi kirjahyllyssä.

Mutta lupaan tutkiskella muitakin. Mietin jo hetken että kun tällainen tilaisuus kerran on, pitäisikö sitä lukea Jari Tervoa… Hmm. Ajatus ei totta puhuen kauheasti innosta, vaikka miten yritän itseäni piiskata. Vaan ehkä pitäisi päästä ennakkoluulojensa yli?

Helmet lukuhaaste 2017 napattu

aukeama

Helmet-haaste on oikeastaan ainoa kirjahaaste, josta olen innostunut, joten odotin suurella kiinnostuksella vuodelle 2017 laadittua listaa. En tiedä ollenkaan, millainen kirjavuosi tästä omalla kohdallani tulee, mutta kutkuttelen itseäni lueskelemalla haastelistan kohtia.

On oikeastaan hyvä, Suomen 100-vuotisjuhla kuitataan vain muutamalla kohdalla (suomalainen klassikkokirja, Suomen historiasta kertova kirja, kirjan kannessa on sinistä ja valkoista, suomalaisesta naisesta kertova kirja), luulen että suomalaisuutta saadaan tänä vuonna riittävä annos muualtakin. Tosin kirjastot olisi voinut ottaa ehkä voimakkaammin mukaan, sillä onhan se meidän nuoren kansakuntamme ehdottomasti tärkein saavutus, se pitäisi takoa näiden uusliberalististen rahapoliitikkojen kalloon. Että kaikkea ei pidä myydä. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Että sivistys ei ole kansakunnalle pahaksi, päinvastoin. Ehkä olikin siis hyvä, että listasta löytyy kohta politiikasta tai poliitikosta kertova kirja. Toivottavasti moni tarttuu siihen!

Minua kiehtoivat myös sellaisten asioiden huomioiminen kuin kirjassa mennään naimisiin, kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta ja ikääntymisestä kertova kirja. Kaikkia niitä voi käsitellä monella eri tavalla, mutta ne voivat antaa myös runsaasti ajattelemisen aihetta.

Mutta voi olla että luen jotain ihan muuta. Kuten kirjan kirjailijalta, jolta olen lukenut vasta yhden kirjan tai kirjan aiheesta, josta tiedän hyvin vähän. Tai kirjan jossa kukaan ei kuole!

En ole tehnyt tänä vuonna yhtään uudenvuodenlupausta, mutta uudenvuodentoiveenani olisi, että ehtisin lukea kaikessa rauhassa… Sohvan nurkassa, kahvilassa, bussissa, sängyssä ennen nukahtamista… Miten sitä toivonkaan, lukuaikaa ja lukurauhaa.

Mutta siihen lukuhaasteeseen. Tällaisiin kohtiin sitä ryhdytään taas lisäilemään luettuja kirjoja:

Helmet-lukuhaaste 2017

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis –> Jun’ichirō Tanizaki: Some prefer nettles
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja –> Juhani Aho: Helsinkiin
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa –> Eeva Kilpi: Animalia
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja –> Tapio Koivukari: Luodetuulen maa
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja ”kertoo sinusta” –> Göran Tunström: Kimmellys
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja –> Robert Barry: Le sapin de monsieur Jabobi
23. Käännöskirja –> Alessandro Baricco: Soie (Silkki)
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt –> Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos –> Monique Rauzy: Georges-Eugéne Haussmann
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin –> Anna Gavalda: L’échappée belle
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin –> Haruki Murakami: Dance, dance, dance
42. Esikoisteos –> Timur Vermes: Täällä taas
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään –> Honoré de Balzac: Ukko Goriot
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta –> François-René de Chateaubriand: René
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Uusi vuosi, uudet nimet

Uusi vuosi alkaa puhtaalta pöydältä, joten mikä sen parempi hetki vaihtaa blogin nimi uuteen? Edellinen, Sanoja, lauseita on tuntunut koko ajan väliaikaiselta ja onpa melkein saman niminen blogikin olemassa… Tänään sen sitten oivalsin. Olkoon blogini nimi Aukeamia. Kuten kirjassa on aukeamia ja kuten kirjan merkitys joskus avautuu kuin olisi yhtäkkiä avannut sen juuri oikeasta kohdasta. Että siinähän se oli! Siinähän se sanottiin enkä ollenkaan huomannut.
(Ja onhan siinä sananakin aika hauska kaiku.)

Kirjoittajanimenkin vaihdoin. Puutarhablogi on jäänyt ja keskityn tähän kirjablogiin. Olkoon nimeni siis La plume, kuten nom de plume, pseudonyymi. Koitin gravatartakin vaihtaa, mutta se ei vielä onnistunut.

Blogin luetuimmat postaukset 2016 – ja mistä itse pidin

alusvaatteet

Aiheeseen mitenkään liittymätön pyykkilanka.

Vuoden lopussa on hauska katsoa taaksepäin. Kirjasin jo Helmet-lukuhaasteen yhteenvedon ja nyt tarkastelin tilastoja. Blogini on vajaan vuoden vanha, enkä ole sitä erityisemmin mainostanut, joten mitään huippulukuja eivät tilastot näyttäneet. Se ei haittaa, se ei ole kirjoitteluni tarkoituskaan.

Mutta mitkä ovat siis kymmenen luetuinta postausta tänä vuonna? Kas nämä:

  1. Emilia Kukkala & Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat (Pontus näytti lukeneen postaukseni, pisti Facebookiin, mistä se meni Twitteriin ja sitä kautta postauksen luki yllättävän moni muukin. Ja hyvä niin, kirja on tässä ajassa enemmän kuin paikallaan)
  2. Konmari kirjahyllyssä (Samasta aiheesta näytti olevan jossain kirjakin, ehkä se on saanut ihmiset etsimään aihetta googlesta?)
  3. Kari Hotakainen: Finnhits (Harmi, etten ollut itse niin innostunut)
  4. Mika Waltari: Leikkaus (Yllätyin että tätä haettiin; ostin kirjan vuosia sitten alehyllystä, mutta se todella on mainio!)
  5. Marjane Satrapi: Persepolis (Tätä luettiin varsinkin Yhdysvalloista, mutta hakipa sitä joku sieltä suunnalta suomeksikin)
  6. Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas (Tykkäsin itsekin kovasti ja suosittelen lämpimästi)
  7. Kirja, joka oli jäädä kesken: Bo Carpelanin Alkutuuli (Edelleen harmittaa, etten päässyt sen mukaan. Ehkä joskus toiste…)
  8. Jaan Kaplinski: Titanic (Tätä ihan etsittiin, eikä varmasti turhaan. Hieno kirja, antaa paljon ajateltavaa)
  9. Miksen oikeastaan lukisi myös ruotsiksi? (Niin, miksen. En kuitenkaan lukenut tänäkään vuonna)
  10. Asterix lyö vetoa eli Gallian kierros ranskaksi (En lukenut ehkä ruotsiksi, mutta tämän luin ranskaksi. Hauska!)

Mitä siis opin? Sen, että hakusanoilla löydetään eri postauksia kuin joita olisin ehkä toivonut löydettävän. Yllätyin myös, etteivät Haruki Murakamit nousseet kymmenen luetuimman postauksen joukkoon, luinhan häneltä sentään neljä teosta.

Vaikuttavimmaksi lukukokemukseksi itselleni nousi Shūsaku Endōn The Sea and Poison. Se oli todella ravisteleva, ajatuksia herättävä ja samalla kauniisti kirjoitettu. Vaikka sen englanniksi luinkin. Marjane Satrapin Persepolis oli huikeampi kuin osasin arvatakaan (ihan turhaan säilöin sitä koskemattomana kirjahyllyssä…), katsoin myöhemmin siitä tehdyn animaatioleffankin, ei ollenkaan hullumpi. Ja kyllä Murakamin 1Q84 oli sekin todella mielenkiintoinen. Luin jälkeenpäin siitä kirjoitettuja arvosteluja ja blogipostauksia ja jäin ihmettelemään, miksi juuri kukaan ei pohtinut sen yhteyksiä Orwellin teokseen 1984. Eihän se nyt hyvänen aika mikään pelkkä eriskummallinen rakkaustarina ole.

Entä suurin pettymys? Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Liikaa kaikkea eikä mistään tarpeeksi.

Helmet 2016 -lukuhaasteen yhteenveto

helmet2016Sanoja, lauseita -kirjablogini sai alkunsa, kun löysin tammikuussa HelMet-lukuhaasteen ja aloin sen innostamana kirjata mietteitäni lukemistani kirjoista.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (olympialaiset, lastenkirja) en lähtenyt etsimään lukemista täytelläkseni listaa vaan sijoitin lukemani kirjat haasteen eri kohtiin. Joihinkin kohtiin oli tunkua, kuten kirjassa rakastutaan, joku kuolee, kirjassa juhlitaan ja kirjassa on myrsky. Tänä vuonna moni osui myös kohtaan kirjassa on yli 500 sivua ja toisaalta kirjassa on alle 150 sivua. Rumiin kirjankansiinkin tuli lopulta kolme merkintää (luulin pitkään, ettei tule yhtään). Ihan kaikista en ole ehtinyt bloggaamaan.

Suureen osaan ei osunut yhtään kirjaa. Afrikkalainen ja eteläamerikkalainen kirjallisuus jäi tänä(kin) vuonna kokonaan paitsioon, ja matkakirjoja luen todella harvoin vaikka matkustan itse paljon. Yksi kirja ei taas osunut oikeastaan mihinkään kohtaan.

Kaikkiaan luin 25 kirjaa, joista viisi sarjakuvakirjaa, yksi runokirja, yksi sitaattikirja, yksi kuunnelma, yksi keskustelukirja, yksi reportaasi, yksi satu, kaksi tietokirjaa ja loput romaaneja. Yhtä luen parhaillaan, kaksi jäi kesken ja kaksi siirsin kokonaan sivuun. Aloittelin myös muutamaa muuta, mutta pääsin niissä niin vähän eteenpäin, etten merkinnyt niitä kirjalistaan ollenkaan. Niiden vuoro tulee kyllä. Epätavallista sitä vastoin on, että luin kolme Murakamin kirjaa ja yhden, missä hän oli toinen keskustelijoista.

Tein samalla muutakin tilastointia, kuten miten tänä vuonna lukemani kirjat sijoittuvat kartalle. Ensin alueittain: Eurooppa 12, Aasia 6, Pohjois-Amerikka 2, Lähi-itä 2. Ja maittain: Suomi 6, Japani 6, Ranska 5, Iran 2, Yhdysvallat 2, Kreikka 2, Viro 1, Tanska 1, Saksa 1. Lukukielijakauma puolestaan oli seuraava: suomeksi luin 17 kirjaa, englanniksi 8 ja ranskaksi yhden.

Ensi vuodeksi on kuulemma uusi haaste tulossa, taidanpa tarttua siihenkin!

Helmet-lukuhaaste 2016:

  1. Ruuasta kertova kirja. Juha Tanttu (toim.): Pieniä sanoja sinulle, joka pidät hyvästä ruoasta
  2. Matkakertomus
  3. Kirjassa rakastutaan. Haruki Murakami: 1Q84; F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby ; Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät; Voltaire: Candide
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät; Voltaire: Candide
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
  6. Kirjastosta kertova kirja
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin ”Minun maisemani – maalla ja kaupungissa” sopiva kirja. (Näitä lueskelin paljonkin, mutten tainnut lukea yhtään ihan kannesta kanteen)
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Keigo Higashino: Journey under the midnight sun; F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby ; Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät; Marjane Satrapi: The Complete Persepolis; Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas 
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja. Goscinny & Uderzo: Le tour de Gaule; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun; F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby ; Haruki Murakami: After the quake; Haruki Murakami: Hear the wind sing;
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Haruki Murakami: After the quake;  Haruki Murakami: 1Q84; Haruki Murakami: Hear the wind sing; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun; Shūsaku Endō: The Sea and Poison
  11. Sarjakuvakirja. Goscinny & Uderzo: Asterix ja riidankylväjä; Goscinny & Uderzo: Jumaltenrannan nousu ja tuho; Goscinny & Uderzo: Asterix olympialaisissa; Goscinny & Uderzo: Le tour de Gaule; Marjane Satrapi: The Complete Persepolis
  12. Näytelmä. Mika Waltari: Leikkaus
  13. Kirjan nimi on kysymys
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja. Pekka Mykkänen: Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma. Haruki Murakami: Hear the wind sing; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun; Hayao Kawai & Haruki Murakami: Haruki Murakami goes to meet Hayao Kawai
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta. Hayao Kawai & Haruki Murakami: Haruki Murakami goes to meet Hayao Kawai; Shūsaku Endō: The Sea and Poison
  17. Kirjassa juhlitaan. F. Scott Fitzgerald: The Great Gatsby 
  18. Lastenkirja. Grimmin veljekset: Bremenin soittoniekat
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja. Voltaire: Candide
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
  25. Kirjassa on yli 500 sivua. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun; Haruki Murakami: 1Q84 
  26. Elämäkerta tai muistelmateos
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja. Otollinen tilaisuus – antiikin faabeleita (toimittaneet ja kääntäneet Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen; Hayao Kawai & Haruki Murakami: Haruki Murakami goes to meet Hayao Kawai;
  30. Viihteellinen kirja. Goscinny & Uderzo: Jumaltenrannan nousu ja tuho; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun;
  31. Olympialaisista kertova kirja. Goscinny & Uderzo: Asterix olympialaisissa
  32. Kirjassa on myrsky. Haruki Murakami: 1Q84, Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas , Voltaire: Candide
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
  34. Keskustelua herättänyt kirja. Voltaire: Candide; Marjane Satrapi: The Complete Persepolis
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja. Jaan Kaplinski: Titanic
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Marjane Satrapi: The Complete Persepolis (kielletty Iranissa ja Yhdysvalloissa, jälkimmäisessä tosin yhdessä koulussa); Voltaire: Candide (kielletty Ranskassa ja Yhdysvalloissa)
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja. Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä. Niko Kazantzakis: Kerro minulle Zorbas 
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja. Pekka Mykkänen: Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
  44. Kirjassa joku kuolee. Shūsaku Endō: The Sea and Poison; Haruki Murakami: 1Q84 ; Keigo Higashino: Journey under the midnight sun, Pekka Mykkänen: Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja. Kari Hotakainen: Finnhits
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  48. Kirjassa on alle 150 sivua. Abbas Kiarostami: Matkalla tuulen kanssa; Kari Hotakainen: Finnhits
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja. Emilia Kukkala & Pontus Purokuru: Luokkavallan vahtikoirat – miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja