Kort sagt: Ju fler tester som genomförs, desto fler ”coronasmittade” blir det. Kanske skulle vi kunna kalla det hela för en ”laboratoriepandemi”? (s. 18)
Den som tycker inte at detta inte påminner om en diktatur har sovit under historielektionerna. (s. 123)
Det enda positiva med den här krisen är att väldigt många människor har börjat vakna. (s. 124)
Lyhyesti sanoen: mitä enemmän testejä, sitä enemmän ”koronatartuntoja”. Ehkä pitäisikin puhua ”laboratoriopandemiasta”? / Jos jonkun mielestä tämä ei muistuta diktatuuria, on hän nukkunut historian tunneilla. / Ainoa positiivinen asia tässä kriisissä on, että varsin moni on alkanut herätä.
Nämä ovat ne kolme asiaa, jotka jäivät voimakkaimmin mieleeni saksalaislääkäreiden Sucharit Bhakdi ja Karina Reissin kirjasta Falskalarm om corona? Coronaviruspandemin 2020 – fakta och analyser. Suomeksi se voisi olla Korona on väärä hälytys? Koronaviruspandemia 2020 – faktaa ja analyysiä. Vielä ei näy kustantajien katalogeissa mainintaa tulevasta suomennoksesta, vaikka tarvetta todella olisi, väitän että jopa moraalinen välttämättömyys, saada tämä kirja myös suomalaisten luettavaksi. Ei se vaadi kuin sen yhden rohkean kustantamon, saa ilmoittautua heti!
No, toisella kotimaisella tai kolmannella eli englanniksi löytyy. Ei ole liian vaikeaa tekstiä, paljon nyt jo myös tuttua juttua. Teos ilmestyi kesäkuussa ja nousi Saksassa samantien bestselleriksi, eikä liene liioiteltua sanoa, että sillä on ollut suuri vaikutus myös niihin valtaviin mielenosoituksiin, joita Saksassa on nähty. Miljoonat ihmiset ovat olleet kaduilla koronarajoituksia, totalitarismia ja rokotussuunnitelmia vastaan!
Bhakdi ja Reiss käyvät kirjassaan läpi koronapandemiaa niin lääketieteellisestä kuin yhteiskunnallisestakin näkökulmasta. He ovat perusteellisia (128 sivuun mahtuu 230 viitettä, kaikki netistä tarkistettavia), hyvinkin tieteellisiä, selkeitä sekä inhimillisiä. He nostavat esiin kaavoja ja tilastoja, mutta yhtä lailla he ravistelevat tavallista kansalaista ajattelemaan omilla aivoillaan. Poliitikot, heidän neuvonantajansa, terveysviranomaiset ja myös media saavat selkäänsä niin että roikaa.
Koska kirjan ilmestymisestä on jo monta kuukautta, monet siinä esiintyvät asiat löytyvät jo netistä. Ei valtamediasta niinkään, mutta koronapandemia on osaltaan kiihdyttänyt myös kansalaisjournalismin laajentumista, mikä on ainoastaan hyvä asia. Toki valtamedia yrittää pitää omasta valta-asemastaan kynsin ja hampain kiinni mitätöimällä ja halventamalla muita tiedonlähteitä, mutta se on sen oma ongelma. Kun ihminen alkaa kyseenalaistaa hänelle valmiiksi pureksittuna tarjottua tietoa, kun hän ryhtyy selvittämään itse asioita, voi tapahtua suuriakin muutoksia paitsi yksilötasolla, myös yleisesti.
Kirjasin tämän postauksen loppuun aika pitkiäkin sitaatteja teoksesta, enkä ryhdy niitä sen kummemmin suomentamaan tai käymään läpi. Kehotan vain lukemaan kirjan itse, se voi avata silmiä. Yhden asian haluan kuitenkin nostaa esiin.
Nimittäin sen itsestäänselvyyden, että jos meillä on influenssa tai nuhakuume, niin ainahan me olemme pidättäytyneet silloin menemästä mummolaan tai vanhainkotiin, ei ole koskaan aiemminkaan ollut tarkoitus sairastuttaa vanhoja ja usein aika heikossa kunnossa olevia ihmisiä. Moni vanhus kun kuolee influenssaan tai sen aiheuttamiin jälkitauteihin, jokainen tietää tämän. Se, mitä korona”pandemian” kohdalla on nähty, on paitsi uskomatonta tekopyhyyttä myös härskiä välinpitämättömyyttä vanhoja ihmisiä kohtaan, jota meille ylhäältä tuputetaan – ja sen seurauksena toisinaan myös vilpitöntä ajattelemattomuutta, kun viranomaismääräyksiä noudatetaan sellaisenaan. Mutta mitä on sellainen välittäminen, että vanhat ihmiset suljetaan koteihinsa tai hoivakodeissa huoneisiinsa, niin, etteivät he saa tavata läheisiään, käydä ulkona kävelyllä tai uimahallissa uimassa ja saunassa? Että heitä kohdellaan kuin spitaalisina, jätetään ruoat oven taakse, vilkutetaan ikkunan takaa ja kielletään lastenlapsia halaamasta mummia ja vaaria? Kuka voi antaa näin epäinhimillisiä määräyksiä, ja miksi ihmeessä tällaisia määräyksiä kukaan noudattaa? Tätä en pysty ymmärtämään. Kuten Bhakdi ja Reiss kirjoittavat, monelle vanhukselle esimerkiksi juuri uimahallissa käyminen on päivän paras hetki, samoin juttutuokio muiden kanssa, kävely puistossa. Se juttu, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Jokaisen pitäisi hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, millaisen vanhuuden itse haluaisi. Onko elämä vain hengissä pysymistä, vai olisiko siinä kenties jotain muutakin?
Bhakdi ja Reiss nostavatkin esiin koronarajoitusten aiheuttamat kuolemat ja ahdingon. Itsemurhat, sairaudet joihin ei haeta tai saada hoitoa, sairaalat joita pidetään tyhjillään koronatapauksia varten joita ei tulekaan, taloudellisen ahdingon: sen, miten pienet yritykset kaatuvat ja isot ja röyhkeät porskuttavat yhteiskunnan tuella eli veronmaksajien varoilla. On meneillään talouden uusjako, se ei liene kenellekään yllätys. Ja on meneillään myös diktatuurin nousu, se pitäisi kaikkien ajoissa tajuta.
(Lisäys seuraavana aamuna: Löysin kirjan Olli Tammilehdon oivallisesta kirja-arviosta Kansan Uutisissa, kirjoitin sen herättämistä ajatuksista tuolloin elokuussa näin.)
Tässä vielä niitä lainauksia på svenska:
Korona on influenssa ja sen kanssa pitäisi toimia kuin influenssan kanssa:
Däremot har det att göra med en speciell situation där äldre människor inte längre lämnar hemmet, antigen för att de är rädda och oroliga eller för att de lyder RKI:s [eli Robert Koch-instituutti] säkerhetsdirektiv: ”Håll er om möjligt hemma!” Med andra ord, ett stillasittande som är planlagt. Kanske gäller det även trombosen? Det är tanckeväckande att den svenske epidemiologen Johan Giesecke tvärtom rekommenderade sina landsmän att se till att få så mycket frisk luft och rörelse som möjligt. Han vet vad han talar om. (s. 20–21)
Vi glömmer ofta att 2,6 miljoner människor i världen dör varje år på grund av luftvägsinfektioner (undtantagandes tbc). […] Den som har förkylningssymtom bör generellt avstå från att besöka sina äldre släktingar, särskilt om dessa reda har hjärt- och/eller lungsjukdomar. Om man har influensa ska man i vilket fall som helst stanna hemma. (s. 29)
Italian ruumisarkkukuvista ja mistä ne johtuivat:
Med 22,8 procent invånare som är över 65 år har Italien den högsta medelåldern i världen. Det finns dessutom en stor andel patienter med kroniska lungsjukdomar och hjärtsjukdomar. […] Vice ordföranden i de tyska begravningsentrepernörernas riksorganisation, Ralf Michael, förklarade bilden på följande sätt i en intervju: Kremering är ovanlig i Italien, och därför ”blev de italienska begrvningsbyråerna överbelastade när myndigheterna beordrade kremeringar under coronapandemin”. De var inte förberedda. Krematorier saknades och det fanns ingen infrastrukturen för urnbegravningar. ”Därför måste militären hjälpa till. Det är förklaringen till bilderna från Bergamo.” Det var inte bara infrastrukturen som saknades, det var också ont om begravningsentreprenörer, eftersom många av dem satt i karantän. (s. 34–35)
Saksan koronapandemiatiimistä (tuttuja nimiä jo!):
Vill man göra något så behöver man antingen mod och kunskap eller ett kompetent rådgivarteam. Till synes saknades bådadera. Istället såg vi varenda gång samma bild: herrarna Christian Drosten, Lothar Wieler, Jens Spahn – och så förstås Markus Söder. Vilka är de egentligen? En är virolog (expert på virus, men inta på deras utbredning, det vill säga epidemiologi), en annan veterinär (chef för folksäsoinstitut) och den tredje banktjänsteman (sjukvårdministern). Hmmm – är det särskilt lyckat? (s. 37)
Saksan ensimmäisestä koronakuolemasta (sama mediainnostushan nähtiin ensimmäisen suomalaiskoronakuoleman kohdalla, vaikka lääkärit painottivat että hän oli vanha ja sairas, ei kuolema ollut mikään yllätys, oli vain kysymys milloin se tapahtuu!):
Den 9 mars sprids nyheten: En 78-årig man i Heinsberg och en 89-årig kvinna i Essen har avlivit! Mannen hade et antal bakomliggande sjukdomar, bland annat diabetes och hjärtproblem som till sist tog livet av honom, och kvinnan dog av lunginflammation. (s. 39)
Tyvärr lysnar våra politiker och deras rådgivare inte på förnuftiga röster. Istället släpper de i alla medier igenom ett uttalande från epidemiologen Neil Ferguson vid Imperial College – bland annat i tv-nyheterna – som är betydligt mer sensationellt: Om ingenting görs och viruset tillåts sprida sig ohejdat skulle enligt Fergusons prognos över 500 000 människor i Storbritannien och 2,2 miljoner i USA dö. Det sätter inte bara punkt för diskussionen, det sätter även skräck i befolkningen. […] Rent ut sagt har Ferguson haft fel varenda gång. Har journalistern verkligen ett samvete, och om de har det, varför kontrollerar de inte de uppgifter som de sprider? (s. 43)
Geenirokotteista (rokotteista on kirjassa paljon enemmänkin):
Om insättningen sker i fortplantningssystemets celler kan den förändrade genetiska informationen överföras från mor till barn.
Valeuutisista, salaliittoteoreetikoista ja mediasta:
Begreppet ”fejkade nyheter” har på senare tid fått en ny definition i Tyskland:
Fejkade nyheter = allt som den tyska regeringen inte vill höra talas om.
Även ”konspirationsteoretiker”, ett ord som det har gått inflation i under coronatiden, tolkas på ett nytt sätt.
Konspirationsteoretiker = någon som påstår någonting som inte passar Tysklands regering. (s. 114)
[Virologi ja professori John Oxford:] Vi lider av en medieepidemi! (s. 116)
Helmut Schmid, en av våra sista politiker som var värd respekt, sade en gång: Regeringars dumhet ska aldrig underskattas. Visst, han hade rätt. Men att sådana dumheter som vi nu bevittnat skulle inträffa, det han och vill man inte tro. Då återstår bara alternativ två. Och sedan undrar politikerna varför ”konspirationsteorierna” skjuter upp som svampar ur jorden. (s. 119)
Talouden uudelleenjakamisesta ja korruptiosta:
Storföretagen räddas i slutänden, men många små och medelstora företag och enskilda näringsidkare blir ruinerade. Ekonomiprofessorn Stefan Homburg talar om ”det största omfördelningsprogram som har genomförts i fredstid”. De som förlorar är skattebetalarna. (s. 120)
Man ska inte vara naiv. Vetenskapen är lika korrumperad som politiken. (s. 120)
Sucharit Bhakdi ja Karina Reissin kirjan Falskalarm om corona? Coronaviruspandemin 2020 – fakta och analyser
saksasta ruotsiksi kääntänyt Ulrika Junker Miranda
Karneval förlag, 2020
139 sivua
Aukeamia 