Se, mikä eilen oli salaliittoteoriaa, on tänään todellisuutta: Moltsfeldessä Saksan Schleswig-Holsteinissa avataan helmikuussa pidätyskeskus karanteenirikkureille. Kyse ei siis ole mistään karanteenihotellista, vaan ihan kunnon vankilasta, jossa on pienet 12 m² sellit, kalterit ikkunoissa, tarkkailukamerat ja piikkilanka-aidat ympärillä. Että jos et tee niin ku käsketään, niin tänne sitten.
…tästä se alkaa… Saksallahan on kokemusta keskitysleireistä, tänne keskitetään ensin karanteenirikkureita, seuraavaksi varmaankin koronankieltäjät ja muut poliittiset vangit ja sitten… niin, mitä sitten? mihin tämä kaikki johtaa? ei toisen maailmansodan tuhoamisleireihinkään ensimmäisenä uuneja rakennettu…
Yllä olevassa video on saksankielinen ja siinä on ranskankieliset tekstit, alkuperäinen Bildin juttu löytyy täältä. Samasta aiheesta myös RTL:ltä (videota) ja Kieler Nachricheteristä (kuvina). (Jostain syystä HS ja Yle ei uutisoi tästä, miksiköhän?)
Lisäys seuraavana aamuna: En voinut uskoa silmiäni avatessani Hesarin tänä aamuna. Otsikko kuuluu: ”Karanteenimääräysten rikkomisesta voi olla seurauksena jopa vankeutta” ja ingressi sen perään: ”Virallisen karanteenin määräysten rikkomisessa on kyse terveydensuojelurikkomuksesta, josta voidaan tuomita sakkoja tai enintään kolme kuukautta vankeutta. Jos covid-19-tautia puolestaan levittää tietoisesti, rikosnimike voi olla toinen.” Tämä siis Suomessa, rauhan aikana. Tai no, rauhan ja rauhan…
Näiden uutisten ja tapahtumien samanaikaisuus ei voi olla sattumaa. Se vaan ei voi olla sattumaa.
”Tässä uusi saksalainen pidätyskeskus koronarikkureille.”Vain takorautakyltti puuttuu…
”Edessäni seisova mies oli murtunut, pelokas olento.” Josef Mengele vapisi jännityksestä. Hänellä oli kyyneleet silmissä.
Minua on viime aikoina mietityttänyt ajatus rikoksesta ja rangaistuksesta. Lienee selvää, miksi tämä ajatus on juuri nyt niin ajankohtainen. Ja varmaan sekin, miksi tartuin juuri Josef Mengelen elämäkertaan. Mies ei esittelyä kaipaa, kaikki tietävät kuka oli Auschwitzin kuolemanenkeli, natsilääkäri, joka kevyellä kädenliikkeellä jaotteli ihmiset elämään ja kuolemaan sekä omien sadististen ja pseudotieteellisten kokeittensa käyttömateriaaliksi.
Muutama vuosi sitten suomennettu teos Josef Mengele – elämä ja teot käy läpi Mengelen perhehistorian, lapsuuden, lääkäriopinnot, Auschwitzin ajan sekä paon Etelä-Amerikkaan, missä hän vietti lopun elämänsä peläten kiinnijäämistä. Syytä toki olikin, Mengelen jahdista muodostui varsinainen mediaspektaakkeli, jossa natsilääkäri tuntui saavan yliluonnollisia voimia päästessään aina nipin napin pakoon metsästäjiltään. Hyvä muistutus siitä, että kaikki mitä lehdissä kerrotaan ei ole totta.
Kirja ei syväluotsaa Mengelen mielenmaisemaa, ainoita selityksiä hänen rikoksiinsa vaikuttaa olevan rikkaan lapsuudenperheen kylmyys ja välinpitämättömyys toisiaan kohtaan sekä Mengelen luonteenlaatu, jossa narsismi, kunnianhimo ja älykkyys yhdistyi ailahtelevaisuuteen: hän oli pikkutarkka ja saattoi räjähtää raivoon koska tahansa, jos asiat eivät menneet kuten hän halusi. Naisia tällä keikarimaisella miehellä kuitenkin riitti, ehkä hänessä oli annos tohtori Jekylliä ja tohtori Hydeä, mene ja tiedä. Sota-aikaa ja Auschwitzin mielipuolisuutta ei pidä sitäkään unohtaa, se mahdollisti sen kaiken.
Mutta siitä rangaistuksesta. Kirja keskittyy oikeastaan enemmän hänen loppuelämäänsä Etelä-Amerikassa, jonka hän viettää jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa: hermostuneena, masentuneena, hetkittäin toki onnellisenakin, hän menee uudelleen naimisiin ja kasvattaa vaimonsa poikaa kuin omaansa, mutta vaipuen sitten jälleen syvään masennukseen ja itsemurhan partaalle. Hän joutuu elämään väärällä nimellä, kieltämään taustansa ja lääkärin ammattinsa, työskentelemään fyysisessä työssä maatilalla ja pukeutuman rääsyihin, hän joutuu yksinkertaisesti laskeutumaan siltä kultapallilta jolle hän on asettanut itsensä muiden yläpuolelle. Hän on nyt muiden hyväntahtoisuuden armoilla, sekä omien liittolaistensa että niiden ihmisten, jotka ovat hänen mielestään rodullisesti ala-arvoisempia. Kaikesta tästä muodostuu Mengelen rangaistus, joka on kovempi kuin hirttosilmukka olisi koskaan ollut.
Pahinta hänelle on kuitenkin ero perheestään ja suvustaan, ennen kaikkea omasta pojastaan Rolfista. Kun tämä tulee tapaamaan isäänsä, isää jota hänellä ei ole ollut ja jonka tekoja hän karsastaa, ei Mengele pysty katsomaan poikaansa silmiin. Pojan kysyessä Auschwitzin tapahtumista Mengele valehtelee, kiertelee, raivoilee, selittelee, teeskentelee ja uhmakkaasti toteaa että hän ei kadu mitään. Noinkohan, kysyn mielessäni, eikä minulla ole siihen vastausta, ihmismieli on monimutkainen, enkä ole Mengele.
Isä ja poika eivät koskaan enää tavanneet, Mengele, nyt jo sairas ja yksinäisyydessään miltei mielipuolinen ukko, hukkui saatuaan aivoinfarktin uintiretkellä Brasiliassa.
Mielenkiintoinen teos kaikkinensa. Olin viime vuoden puolella kuunnellut Mengelen patologin Miklos Nyiszlin muistelmat, ja nämä kaksi teosta täydensivät toisinaan. Täytyy sanoa, että vaikka tämä aikakausi on tietenkin kiinnostanut aina, ketäpä ei olisi, niin vasta nyt korona-aikana ja uuden fasismin noustessa siitä kaikesta lukee uudella tavalla. Niin. Mengelen rangaistukseen kuuluivat eristäminen, perheestä erottaminen, yksinäisyys. Mistä me tällä hetkellä jatkuvasti kuulemme jollemme juuri näistä?
Tämä on juuri se, miksi me tarvitsemme taidetta. Ei mulla muuta. Katsokaa.
Ko. palkitun lyhytelokuvan on ohjannut iranilainen Babak Anvari ja se ilmestyi jo vuonna 2011, mutta kuten tiedämme, sen sanoma on mitä ajankohtaisin juuri nyt. Ja mielenkiintoista sekin, että lyhärin nosti esiin OffGuardian, joka on ottanut The Guardianin tyhjilleen jättämän journalistisen paikan – ei voisi nykyisestä The Guardianista uskoa, että se on se sama lehti, joka vuonna 2013 järisytti maailmaa raportoimalla Snowdeninpaljastuksista ja Obaman hallituksen väärinkäytöksistä. Kuka muistaa? Yes We Scan? Sekin on mitä ajankohtaisin jälleen tänään…
Ja kun jatketaan näitä linkkejä ja yhteyksiä, niin juuri tuo sama 2+2=5 -laskuoppi on mukana George Orwellin tieteisromaanissa Vuonna 1984. Ei liene kenellekään yllätys, että korona-aikaa kutsutaan myös nimellä Covid-1984… Hyvä tilaisuus lukea nyt, jos on jäänyt väliin.
”Mutta opettaja, kyllähän kaksi plus kaksi on varmasti neljä?” Terveisiä myös Suomen hallitukselle…
Ihmisten täytyy tietää RNA-rokotteesta se, että kun sinut on rokotettu, sinulla tulee olemaan loppuelämäsi ajan korkeampi riski sairastua vakavasti rokottamistesta johtuen. Ihmiset eivät ehkä osaa yhdistää tätä, mutta me emme halua sitä, että mikäli kuolemia on huhti-helmikuussa 2021 merkittävästi enemmän, että niitä kutsuttaisiin COVID-19 tai COVID-21 -kuolemiksi.
Meidän täytyy valvoa tätä, ja he myös odottavat rokotteista tulevia haittavaikutuksia suuressa määrin. Jos kuolemissa on piikki, tämä on selvää. Emmekä me tahdo näitä kuolemia tilastoitavan COVID-kuolemiksi. Tämä rokote siis tulee tekemään ihmisistä sairaampia ja altistaa kuolemalle. Kyse ei ole viruksesta, vaan viikkoja tai kuukausia takaperin annetuista rokotteista.
Näin sanoo irlantilainen lääkäri, immunologi ja molekyylibiologi Dolores Cahill, jota haastatellaan yhdessä ranskalaisen geneetikko-tutkija Alexandra Henrion-Cauden kanssa (ks. suomennettu haastattelu täältä). Näitä kahta lääketieteen supernaista kannattaa kuunnella muutenkin, koska tahansa ja missä vain, heillä on painavaa sanottavaa koronasta ja pandemiasta, jonka molemmat katsovat olevan poliittinen plandemia.
On upea nähdä, miten lääkärit (ja juristit) eri puolilla maailmaa nousevat puhumaan poliittista koronakriisiä vastaan. Mitä muuta he voisivat, jos heillä on ammattiylpeyttä ja sydän paikallaan? Kun he näkevät, että Sars-Cov-2 ei todellakaan ole muuta kuin kausiflunssa, vain politisoitu sellainen, ja jonka varjolla maailmaa viedään kohti totalitarismia? Jos olisit itse lääkäri, mitä tekisit?
No. Jatketaan. Nimittäin nyt myös suomalaiset lääkärit alkavat nousta tätä järjettömyyttä vastaan ja varoittavat koronarokotteesta. Tiesitkö, että siihen on kuin onkin kuollut – jo nyt! – ihmisiä? Norjassa on raportoitu muutaman iäkkään ihmisen rokotekuolemasta (päivitys 15.1.2021: Norjassa kuollut 23 ikäihmistä koronarokotteen saatuaan, 13 kohdalla suora linkki rokotteeseen ruumiinavauksen mukaan), Portugalissa sairaanhoitajan kuolemasta (tämän hallitus tietenkin pian kielsi…), Yhdysvalloissa 56-vuotiaan terveen mieslääkärin kuolemasta. Meksikossa puolestaan lääkäri on joutunut tehohoitoon rokotteen saatuaan. Tässä videossa olevan naisen väitetään saaneen nähtävissä olevat oireet rokotuksen jälkeen. Varmistusta ei ole, mutta hyvin paljon nuo oireet näyttävät sellaisilta, joita monella rokotevaurioista kärsivillä on muualla kuvailtu. Jostain ei niin kovin käsittämättömästä syystä (meillähän on rokotekampanja menossa!) mistään näistä ei meillä Suomessa valtamediassa kerrota. Mitä toimituksissa ajatellaan, on minulle mysteeri.
Onneksi on muitakin kanavia kuin valtamedia. Yleiskirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Ville-Veikko Elomaa kirjoittaa ”Koronadystopia”-otsakkeen alla (poistettu, nyt löytyy täältä ja täältä) omasta näkemyksestään koronapandemiaan ja covid-taudin vaarallisuuteen. Hän tuo esiin monta oleellista asiaa: hoidon ei pidä olla tautia pahempi; korona ei ole lisännyt kokonaiskuolleisuutta; koronaan kuolleet eivät ole kuolleet koronaan, vaan muihin tauteihin; kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta eli kuten monesti on todettu, enemmän kuin yleinen elinajanodote. Hän kysyy myös todella oleellisen kysymyksen: eikö koronaan saa kuolla? mihin ihminen sitten saa kuolla? Sillä fakta on, että kun me vanhemme, me kuolemme. Emme me kuolemattomia ole, ja mitä vanhemmiksi me tulemme, tuskin sitä edes toivoisimme. No, lukekaa itse, teksti on todella hyvä.
(Lisäys seuraavana aamuna: WOW, kirjoitus on jo poistettu Uuden Suomen puheenvuoro-palstalta! Sensuuri on myös Suomessa todella rankkaa ja häkellyttävän nopeaa. Päivänkö juttu ehti olla luettavissa? Tuskin edes sitä… No, laitan uuden linkin, kun se toivottavasti ilmestyy jollakin muulla alustalla. Mutta tämä on erittäin hyvä muistutus koronasensuurista, yhtään poikkeamaa sovitusta narratiivista ei sallita. Sanna Marin, Sauli Niinistö, missä on Suomen sananvapaus???? Missä demokratia?????)
(Lisäys muutaman tunnin kuluttua: Elomaan Koronadystopia-juttu on nyt luettavissa Koronarealisit-sivustolta täältä. Kiitos ja hatunnosto aktiivisuudestanne! Lukekaa myös tämä Elomaan kollegan vastaus. Eivät nämä lääkärit yksin ole, Suomessakaan.)
”Pahoittelut. Etsimäänne sivua ei ole olemassa.” Tämähän on kuin Orwellin 1984:sta, ”vääränlainen” teksti on tuhottu, toivottavasti henkilöä ei sentään haihduteta… Viereinen uutinen saa kyllä olla paikoillaan: ”Joe Biden jäi kameraan kaahailusta – persut vaikenevat”. George, miten sinä näitkin tulevaisuuden niin selvästi?
Yhtä lailla kiinnostava on tänään Vapauden puolesta -kanavalla käyty keskustelu, jossa vieraina olivat kiinalaisen lääketieteen tuntija Elina Hytönen ja sairaanhoitaja Tarja Pitkänen. Etenkin Hytöstä kuunteli mielenkiinnolla, hän tietää paljon, ja Tarja Pitkänen toi keskusteluun hyvän lisän. Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi rokotteet, niiden historia (tästä meidän pitäisi tietää huomattavasti enemmän!) ja nykyinen rokotteiden politisoiminen. Elina Hytönen puhuu myös yllä mainituista Pfizerin mRNA-rokotekuolemista todeten, että rokotetut ovat kuolleet hyvin rajuihin autoimmuniteettireaktiohin, jolloin ”elimistö tuhoaa omat verihiutaleensa”. Että sekin riski on olemassa, hyvä pitää mielessä.
Ai niin, koska median uutisointi todellakin on niin järkyttävän yksisilmäistä ja koronarokotteen mainostamiseen painottuvaa, on kriittisin silmin asioihin suhtautuvan etsittävä tietoa muualta. Nyt tätä tietoa kerätään sivustolle nimeltä Koronarealistit. Se näyttää olevan ihan uusi sivusto, toivotan sille paljon onnea!
Lääkäri Elina Hytönen Vapauden puolesta -keskustelussa 10.1.2021.
Tässä taas katsottavaa näin loppiaispyhien aikaan: ekonomi Tuomas Malisen erinomaisen kiinnostava haastattelu Heikelä&Koskelon vieraana (hänelle on varattu tupla-aika, sillä puhuttavaa on paljon).
Teemana on tulevaisuus: EU:n elpymisrahasto, jota Malinen pitää sulana hulluutena, hallitus, joka tulee kaataa, keskuspankit, joka on portti globaaliin dystopiaan, media, jonka toiminta on ollut häpeällistä (miten olenkaan tästä samaa mieltä!), digitaalinen raha, joka johtaa totalitaristiseen tarkkailuyhteiskuntaan ja niin edelleen.
En lähde käymään läpi tai analysoimaan keskustelua sen enempää, vaan kehotan katsomaan itse, nelisenkymmentä minuuttia se vie, mutta antaa paljon ajateltavaa.
Vaan yhden asian nostan kuitenkin esiin, sillä se alkoi itseäni kutkuttaa: pienmediat. Tällä nimellä Heikelä&Koskelo ohjelmaansa kutsuu, ja minusta alkoi tuntua, että tässä onkin tulevaisuuden suunta: valtamediat ovat ajaneet itsensä uskottavuusnurkkaan suostumalla valtiovallan ja suuryritysten äänitorviksi ja ryhdyttyään työntekijöittensä oikeuksia polkeviksi diktaattoreiksi, joten ehkä me todellakin tulemme näkemään pienmedioiden tulemisen? Se olisi mahtavaa.
Tässä pari lainausta Malisen haastattelun lopusta:
Mehän ollaan tiellä sellaiseen, jossa valtio ottaa koko ajan enemmän roolia, mutta me voidaan kääntää tää tässä vaiheessa milloin vaan: sanotaan että tää muuten ei enää käy. Se on kansalaisyhteiskunnan vastaisku tälle valtion masinoimalle pelottamis- ja rajoittamiskampanjalle, sitä me vaaditaan… kai sitä voisi sanoa että suomalaista sisua.
Median vallasta:
[Median merkitys keskustelussa] on valtava, koska se keskustelu pitäisi viimeinkin aloittaa. Mediahan on järkyttävällä tavalla suoltanut yhtä totuutta koronakriisistä sekä varsinkin EU:n elpymisrahastosta. Käyttäisin sanaa häpeällistä.
Median kyvyttömyydestä esittää kysymyksiä:
Sehän on kuin lammaslauma, se on suuri vitsi.
Kysymykseen, miten Malista kuullaan mediassa: Ei mitenkään.
Vaikeneminen on paras tapa mitätöidä.
Suomen ja suomalaisten roolista nyt:
Suomalaisten olisi hyvä ymmärtää että Suomi on yllättävän hyvin kärkiasemassa tässä, meillä on vielä kaikki systeemit kasassa, jos katsoo Ranskassa miten menee, tai Iso-Britanniassa, niin me voidaan aloittaa tämä käänne takaisin vapauteen, tästä maasta, pitää vaan herätä tähän todellisuuteen eikä antaa tämän luisua enempää siihen dystopian tielle. Hyväksytään, mitä on taloudessa tulossa, eikä anneta ottaa pois meidän yksilön ja yrittämisen muita vapauksia.
Tämä katsojamäärä oli aamupäivällä, iltapäivällä postaamisen aikaan luku oli jo 1809, ja siitä se lähtee ylöspäin. Tällä miehellä on sanottavaa ja kanttia sanoa. Bravo!
Nobel-palkitun italialaisrunoilija Eugenio Montalen runo hajonneessa ja jälleen korjatussa kivessä. Tahatonta symboliikkaa.
Vaikka olen viime kuukausien aikana kirjoittanutkin enimmäkseen ajankohtaisista asioista, tämä on yhä kirjablogi, enkä aio sitä teemaa suinkaan hylätä. Toivon sydämestäni, että maailma asettuu normaaliin uomaansa, rikolliset tuomitaan (kyllä sen voi ihan ääneen sanoa, rikolliset) ja minäkin saan oman elämäni takaisin. Kaipaan sitä.
Hullu vuosi 2020 osoittautui omalla kohdallani antoisaksi lukemisen suhteen, ja uskon, että vuosi 2021 tulee jatkumaan samalla tavalla. En oikeastaan uskalla tällä kertaa tehdä minkäänlaisia lukusuunnitelmia, seuraan vain omaa lukupolkuani, annan sen johdattaa kirjasta ja teoksesta toiseen. Moni painottaa tänä tieteen (tai ”tieteen”) aikakautena faktoja, ja vaikka ne toki ovat tärkeitä, ei pidä unohtaa mielikuvitusta ja kertomuksia, jotka kurkottavat tämänhetkisten tiedon yli ja laajentavat siten kokonaiskuvaa. Faktat… No, mehän näemme, millaisia faktoja esimerkiksi Helsingin Sanomat päivittäin tarjoilee… On mahdoton hyväksyä, miten perinteikäs sanomalehti on voinut vajota niin syvälle kuin se on vajonnut… Tänään ”tiedetoimittaja” ehdottelee rokotettujen ja rokottamattomien listoja, jotka voitaisiin päivittää sen mukaan, kuka ketäkin tapaa: ”Entäpä jos laatisimme kylissä ja kaupungeissa rokotuslistan: jos tapaat paljon ihmisiä, pääset piikkijonon kärkeen, sanoipa etiikkamme sitä tai tätä.” (HS 4.1.2021) Siinä meillä vasta oikein kunnon natsimenoehdotus… Ja tällaisen tekstin annetaan mennä läpi maan suurimmassa sanomalehdessä, en voi kuin puistella päätäni.
Helmet-haasteen jätän väliin kokonaan, se oli niin epäinspiroiva ja mielenkiinnoton, eikä ihan vielä ole tullut muitakaan kiinnostavia haasteita vastaan. Viime vuoden haasteista eniten antoi Jokken Rauhanhaaste, jonka teemaan tunnuin paneutuvan melkeinpä vasta haasteen päätyttyä. Siis toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen. Luulen, että jatkan jossain määrin sen parissa tänäkin vuonna, onhan tässä ajassa niin paljon samaa kuin 1930–40-luvun fasismissa.
Entä muuten? En tiedä, mutta luulen että tulen edelleen lukemaan kaunoa ja tietoa, elämäkertoja (tämä on uutta minulle!), scifiäkin, sarjakuvia, runoja ja esseitä. Olisiko siinä tarpeeksi lukuhaasteeksi? Aloitin Aldous Huxleyn Uudesta uljaasta maailmasta, miten sekin voi olla jälleen niin ajankohtainen…
Niin, kirjablogina tämä joka tapauksessa edelleen jatkaa, ajankohtaisista havainnoista huolimatta. Huomasin, että blogini ei enää päivity kotimaisten kirjablogien listauksessa, ehkä jollekulle tekstini ovat olleet liikaa tai niitä on ollut liikaa, en tiedä, mutta näin se kumminkin on, eli jos joku sitä kautta blogiani seurannut on päivitystahtini pysähtymistä ihmetellyt, niin se johtuu vain tuosta puhdistuksesta. Ei voi mitään, näillä mennään.
Toivoisin että heräisin tästä painajaisesta, mutta ei: meidän enkelikasvoinen meikkipossupääministerittäremme jatkaa Bill Gatesin ja Ursula von der Leyenin viitoittamalla tiellä ja haluaa rokotuttaa kaikki maailman ihmiset:
”Marin arvioi, että rokotuksia olisi Suomessa annettu kattavasti ehkä kesään tai alkusyksyyn mennessä. ’Ja sekään ei riitä, että Suomessa yksin rokotetaan, vaan rokottamisen pitää onnistua kaikkialla. Muutoin emme saa globaalia pandemiaa kuriin’” kirjoittaa Suomen koronarokotuskampanjan pääaviisi Helsingin Sanomat.
Sanokaa minulle, että vuosi 2021 on suuren heräämisen vuosi? Että ihmiset tajuavat että tällä keisarinnalla ei ole sen enempää vaatteita kuin maan pahvipresidentilläkään? Oi sanokaa, että me heräämme, että me riisumme maskimme, lakkaamme lotraamasta sitä vihoviimeistä käsidesiä ja tajuamme, että helvetti, meitä on kusettu linssiin niin törkeästi, että nyt riittää.
Sanokaa, että tämä vuosi on parempi, että me olemme matkalla parempaan tulevaisuuteen. Kieltäydyn ajattelemasta mitään muuta. Tämä nainen ei ole minun pääministerini. Eikä tuo ukko minun presidenttini.
Sanokaa minulle, että me olemme oikeasti kuulleet tämän keskustelun, että sitä käydään… (Kiitos kuvaparin tekijälle, kuka ikinä oletkin!)
ajatuksia kirjoista, kirjallisuudesta ja vähän elokuvistakin
Aukeamia 