Helmet-haasteen 2019 lopputulos: 49/50

Vuotta on jäljellä enää muutama päivä, joten voin todeta Helmet-lukuhaasteen päättyneeksi omalla kohdallani. Yllätyksekseni sain sen melkein kokonaan suoritettua – tosin loppuvaiheessa sijoittelin kirjoja haastekohtiin aika rennolla kädellä…

Syksyisen blogihiljaisuuteni aikana kirjoittelin merkintöjä lukuhaasteen edistymisestä välipostaukseen tänne, samalla kun venkslailin kirjojen sijoittelua haastelistaan saadakseni loputkin kohdat täytettyä. Lopulta vain yksi kohta jäi täyttämättä, se hankalana pitämäni rodullistaminen. Yritin lukea siihen Chimamanda Ngozi Adichien feministipamflettia, mutten jaksanut edes puoliväliin vaikka miten yritin. Mutta muuten palaset löysivät paikoilleen ja lopputulokseksi kirjasin 49/50, ei hullummin minun lukemisillani!

Tässä koko lista lyhyine kommentteineen:

Helmet-lukuhaaste 2019

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot – Claes Andersson: Maanalainen näkötorni. Tähän haastekohtaan oli tunkua, hyvin monen kirjan kannessa on ihmiskasvot!

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä – Anja Snellman: Lähestyminen. Hieno pieni kirja, jossa etsitään omassa elämässään pahasti eksyneen nuoren miehen isää ja minuutta.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue – Mila Teräs: Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä. En erityisesti ole innostunut minä-muotoisista fiktiivisistä elämäkerroista. Mutta Schjerfbeck kiinnosti enemmän kuin teoksen muotoseikat.

4. Kirjailijan ainoa teos – Roman Polanski: Roman par Polanski. Ja millainen kirja! Tämän soisin monen lukevan, harvinaislaatuinen elämä ja ura. Bloggaan tästä myöhemmin erikseen.

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi – Mari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Oli ehdolla ja voittikin Tieto-Finlandian 2016. Monipuolinen katsaus nyky-Kiinaan ja yhden lapsen politiikan seurauksiin.

6. Rakkausromaani – Bo Carpelan: Alkutuuli. Rakkausromaani laajemmin käsitettynä, sanojen ja lauseiden sekaan on punottuna miehen rakkaus vaimoonsa ja läheisiinsä, eläviin ja kuolleisiin.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt – Hannu Mäkelä: Muistan – Vapaus. Niitä oli yllättävän monia, maita, kaupunkeja, historiallisia paikkoja, Ranskasta Italiaan, Saksaan, Venäjälle, Suomeen ja minne kaikkialle. Oli oikeastaan aika kiehtovaa lukea vierailemistaan paikoista Mäkelän näkeminä ja kokemina.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen – Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga. Pieni suuri kirja, joka Suomessa kuuluu ehdottomasti kirjalliseen yleissivistykseen.

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja – Timo Parvela: Paten aikakirjat. Oletan ainakin, että joku lapsi tätä suosittelisi. Sen tiedän, etten itse olisi tällaisesta kirjallisuudesta lapsenakaan innostunut, vaikka näin aikuisena oli kuitenkin kiva panna merkille, että tämähän olikin rakkaustarina. Lapset rakastavat rakkaustarinoita, aikuisten rakkaustarinoita.

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa – Annastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaa. Käsittelee, juu, mutta tiukasti mediatrendien sisältä. En pitänyt.

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan – Gilles Privard & Arthur Shelton: La Tapisserie de Bayeux en bande dessinée.  Sarjakuva, joka kertoo 1000-luvulta peräisin olevan 80-metrisestä seinävaatteen tarinan Vilhelm Valloittajan sotaretkestä Britanniaan (iso ei Britannia tuolloin tosin vielä ollut).

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja – Markus Majaluoma: Haikaroiden vauva. Pidän Majaluoman kuvituksista, mutta tarina jäi vähän uupumaan.

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi – David Porter:  Äiti Teresa – Varhaiset vuodet. P niin kuin la plume!

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua – Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Kirjassa tuodaan esiin monta kertaa se, miten surun näyttämisestä ja suremisesta on tullut Suomessa tabu. Kyyneliä ja tunteita turrutetaan lääkkeillä (!!!) jopa hautajaisissa. Tämä oli minulle yllätys ja järkytys.

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla – Jirô Taniguchi: Quartier Lointain. Sarjakuva, josta en ole vielä blogannut. Kirjan päähenkilö matkustaa junalla teinivuosiensa kotikaupunkiin, missä hän sujahtaa takaisin nuorukaiseksi vaikka onkin tietoisesti yhä keski-ikäinen mies. Hieno, hieno teos, joka saa katsomaan elämää uudesta näkökulmasta, ymmärtämään asioita aikuisen elämänkokemuksen kautta.

17. Kirjassa on kaksoset – Yasmina Khadra: Bagdadin kutsu. Khadran kirjat valottavat niitä syitä, miksi ihmisestä tulee terroristi ja mitkä ovat epäoikeudenmukaisuuden tuomat seuraukset. Kirjan päähenkilö on toinen kaksosista, veljen ja sisaren elämät kietoutuvat toisiinsa ja menevät eri suuntiin. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja – Nikolai Gogol: Nevskin valtakatu. 1800-luvun Pietari oli kiehtovan eurooppalainen kaupunki monine kansalaisuuksineen, mikä tulee hyvin esille Gogolin pienoisromaanissa. Niin, eurooppalaisiahan ne venäläisetkin ovat, mitä suurimmassa määrin!

19. Et pidä kirjan nimestä – Anneli Auer: Murhalesken muistelmat. Erikoinen luku- tai pikemminkin kuuntelukokemus. Teoksen nimi on mauton, mutta kertoo kirjasta yllättävän paljon.

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria – Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä – Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodžasta. Näistä kulttuureista minulle vierain on Kambodža. Mielenkiintoinen mutta näkökulmaltaan turhan anglosaksinen katsaus kolmeen Aasian maahan.

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja – Marko Annala: Paasto. Annala on minulle tosin julkisuuden henkilönä vieras (jonkinlainen hevimuusikko), mutta kirjan teema kiinnosti. En ihan hirveästi innostunut, mutta kuuntelihan tuon.

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja – Kai Myrberg & Matti Leppäranta: Itämeri ja ihminen. Kiinnostava katsaus Itämeren ja sen rannoilla asuvien ihmisten historiaan ja nykyhetkeen. Ilmastonmuutosta on tässä teoksessa ihan (esi)historiallisestikin, mikä oli minusta valtavan mielenkiintoista.

23. Kirjan nimessä on jokin maa – Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta. Päiväkirjamainen sarjis koti-isän vuodesta Burmasta. Pidin kovasti Delislen suorasta katseesta ja avoimesta näkökulmasta. Aion palata vastakin hänen teoksiinsa.

24. Sokkona hyllystä valittu kirja – Katariina Hakaniemi: Tahdo(i)n. Nappasin e-kirjahyllystä. Haastattelukirja, jossa ääneen pääsevät eronneet naiset (enemmistö) ja miehet (vähemmistö). Erikoinen lukukokemus. Minusta tuntuu, että suomalaiset naiset ovat jotenkin hiukan hukassa.

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin – Sam Weller: Ray Bradbury – The Last Interview and Other Conversations. Luin viime vuonna Bradburylta pari novellia, minkä innoittamana tartuin Wellerin haastattelukirjaan. Braduryn novellit ovat kiinnostavampia kuin hänen oma, periamerikkalainen ajatusmaailmansa, joka paikoin nosti ihokarvani pystyyn ärtymyksestä. Mutta aikansa lapsi hänkin, kulttuurinsa tuote. Sinänsä mielenkiintoinen lukukokemus.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan – Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh. Museokaupassa monikin silmäili tätä kirjaa. Tämän lähemmäksi en haastekohtaa päässyt.

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja – Pekka Piri: Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin. Eipä tämä mytologiasta sen enempää ammenna kuin nimensä verran. Menköön! Mielenkiintoinen kertomus venematkasta avomerellä ja samalla kurkistus sodan jälkeen syntyneen suomalaismiehen sielunmaisemaan.

28. Kirjan kannessa on kuu – Renaud Dillies: Abelard. Sarjakuva-albumi, jossa tavoitellaan kuuta taivaalta. Kirjan toisen osan kannessa on kuu ja sillä alkaa myös lukemani e-kirja.

29. Kirjassa nähdään unia – Natsume Sōseki: Botchan. Nuori opettaja näkee unia, joita kiusanhenkioppilaat häiritsevät. Japanilainen klassikko, jonka englanninkielinen käännös oli harmillisen kömpelö.

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema – Photo Poche: Robert Doisneau. Entretien de Robert Doisneau avec Sylvain Roumette. Valokuvakirjan kannessa on kuva kolmesta ranskalaislapsesta kadunkulmassa vuonna 1957. Hieno pieni teos, jonka kiteyttää Doisneun sanat: ”Valokuva on merkinnyt minulle hetkien onnellisuutta.” (oma epätarkka suomennokseni)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla – Kyung-sook Shin: Pidä äidistä huolta. Kirjan päähenkilö, äiti, katoaa metromatkalla. Mieleenpainuva teos.

32. Kirjan nimessä on ammatti – Christophe Bonin: Postman Cheval’s Palace. Spirit of place. Jälleen museokauppaostos. Posteljooni Chevalin omin käsin rakentama ja Angkor Watista inspiraation saama linna on yksi kiehtovimmista näkemistäni ranskalaista monumenteista.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan – Émile Zola: J’accuse. Luin tämän ennen kuin menin katsomaan Roman Polanskin elokuvan J’accuse. Itse asiassa elokuva pohjaa Robert Harrisin kirjaan Upseeri ja vakooja, mutta sen taustalla on tietenkin, ainakin osaltaan, tämä Zolan avoin kirje, joka laittoi rattaat pyörimään. (Muokkasin tekstiä sen verran jälkikäteen, että J’accuse oli siis se teksti, joka pani rattaat pyörimään. Sen lisäksi luin Zolan toisen avoimen kirjeen, Juutalaisten puolustukseksi.)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia – Jyri Hänninen & Jarno Liski: Keskustan valtakunta – kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta. No, kaksi kirjoittajaa… Silmiä avaava katsaus suomalaiseen korruptioon ja hyvä veli -järjestelmään. Odotan jatkoa, keskustan jälkeen kokoomus, kiitos…

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä – Lu Wenfu: Herkkusuu. Yritys on ravintola, jonka kautta nähdään kiinalainen yhteiskunta ennen ja jälkeen kulttuurivallankumouksen.

36. Kirjassa ollaan yksin – Kyllikki Villa: Pakomatkalla. Toisessa lokikirjassaan, jonka matkat tosin edeltävät sitä kuuluisinta lokikirjaa, Villa kirjoittaa paljon yksinolosta, joka ei ole välttämättä sama asia kuin yksinäisyys.

37. Pienkustantamon julkaisu – Satu Rommi: Loskalauluja – Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille. Rommin kirjat on kustantanut pienkustantamo Basam Books, josta sittemmin on tullut Viisas elämä (aiempi nimi oli huomattavasti parempi…)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja – Henrik Ibsen: Nora (Nukkekoti). Ibsenin näytelmä oli liikaa konservatiivisille briteille, joiden mielestä oli kertakaikkinen skandaali, että nainen jättäisi miehensä ja lapsensa, ja niinpä he vaativat näytelmälle uuden lopun!

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja – Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin. Hieno kirja, jossa Ohtonen kertoo avoimesti isänsä väkivaltaisuudesta ja siitä, miten hän pikkupoikana pakeni metsään, jonka hän koki paljon oikeudenmukaisempana kuin ihmisten maailman. Metsässä hän kohtasi karhun, josta tuli hänen voimaeläimensä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia – Laura Manninen: Kaikki anteeksi. Autofiktio epäsuhtaisesta parisuhteesta, jossa miehellä on mielenterveyden ongelmia. En pitänyt kirjasta osittain siksikin, että näkökulma on hyvin yksipuolinen, olkoonkin, että naisen kokemukset ovat järkyttäviä. Silti kertomus jää minusta ohueksi.

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää – Michel Hoog: Cézanne: The first modern painter. Totta puhuen elän oikein mielelläni juuri tätä hetkeä, vaikka tässä aikakaudessa moni asia minua etookin. Mutta 1800-luku kiehtoo minua nimenomaan taiteen aikakautena, sekä maalaustaiteen että kirjallisuuden suhteen, ja paikkana Ranska. Siksi tartuin hyllyssäni olevaan, Cézannen elämästä ja taiteesta kertovaan kirjaan.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua – L. Onerva: Mies ja nainen. L. Onervan nimihän on kertakaikkisen ihana! Missä ovat nykyään kirjailijoiden kirjailijanimet? Miksi muka pitäisi kirjoittaa aina passiin merkityllä nimellä?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi – Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja. Grönlantilainen, New Yorkissa asuva tanskalaiskirjailija ja äiti kirjoittaa huumekuoleman kokeneen poikansa tarinan. En ihan hirveästi innostunut, vaikka se kuolema ja sen jälkeinen järkytys hajonneen perheen keskuudessa kuvattiinkin autenttisesti.

44. Kirja kertoo Berliinistä – Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet. Yksi kirjan tarinoista kertoo Berliinin muurin kahden puolen jääneestä perheestä. Ehdottomasti kirjan parhainta antia.

45. Kirjan nimessä on kieltosana – Johannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria. Toiseen maailmansotaan sijoittuva vakoilutarina (joka ainakin osittain pohjaa todellisiin tapahtumiin), jossa kaikille vakoileva päähenkilö on myös taitava kokki. Ei aina kaviaaria, vaan vaikkapa ranskalaista sipulikeittoa. Reseptit voi ottaa talteen ja kokeilla.

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö – Petri Pietiläinen, Zoe Foster, Juha Metso: Peilissä näin naisen. Selja Ahavan entisen miehen tarina sukupuolen korjauksesta, kostotarinakin. Ajatuksia herättävä, monella tapaa. Kirjoittanen tästä myöhemmin enemmän.

47. Kirjassa on alle 100 sivua – Claes Andersson: Mörkrets klarhet. Runokirjoissa on usein alle 100 sivua, niin tässäkin. Ei liian vaikea luettavaksi ruotsiksi, vaikka toinen kotimainen olisi vähän ruosteessa. Tack och adjö, Claes Andersson.

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä – Jacques Tardi: Kirottu sota! 1914–1919. Ei tämä sarjakuva-albumi nyt ensisijaisesti kuulo- tai näkövammaisista kertonut, mutta menetti sodassa moni myös kuulonsa ja näkönsäkin. Silmäpuolia ja muita pahasti runneltuja sotilaita kirjassa kyllä kuvataan.

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja – Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. Eeva Kilven viisauksia lukee mielellään. Nämä muistiinpanot vanhenemisesta julkaistiin tänä vuonna.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja – Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kankimäen esikoisteos voitti vuonna 2013 ensimmäisen HelMet-kirjallisuuspalkinnon, joten eiköhän kirjaston henkilökunta sitä suosittele! Oma lukukokemukseni oli kahtalainen: Sei Shōnagonin etsinnästä luin suurella mielenkiinnolla, mutta nykyelämä gaijin housessa oli lähinnä tympäisevää. Vertailukohteet olivat niin valtavan kaukana toisistaan.