L. Onerva: Mies ja nainen

Vanhemmalla naisella on salainen sydämen suru ja hänkin on senvuoksi vakava ja hiljainen. Aivan sattuman kautta on hän saanut holhotikseen tämän nuoren tytön, jota hän ei lainkaan tunne ennestään. Mutta hän muistelee kuulleensa, että Inkerin matkalla paitsi terveydellisiä oli kasvattaviakin tarkoitusperiä: hänellä oli kotimaassaan liian paljon sulhasia…

Aloitin kirjavuoteni lukemalla novelleja, jotka kertovat miesten ja naisten välisistä suhteista. Ajankohta on 1900-luvun alku, ja tapahtumat sijoittuvat paitsi kotimaisiin maisemiin, myös Parisiin, Berliniin, bulevaardeille ja Café Bauerin pöytiin. Kirjailija on L. Onerva, johon olen jo pitkään halunnut tutustua.

Ja minähän vallan ihastuin! Sekä L. Onervan kieleen että hän moderniuteensa. Jos joitakin vanhahtavia sanoja tai ilmaisuja ei oteta lukuun, nämä kertomukset olisivat voineet hyvin olla meidänkin ajastamme. 1900-luvun alun suomalainen on näissä tarinoissa hyvin eurooppalainen, matkustelevainen, monin tavoin nykyaikainen. Eivätkä miesten ja naisten väliset suhteet lopulta niin suuresti muutu – vai muuttuvatko?

Näissä kertomuksissa on nuoria naisia ja heidän vanhempia esiliinojaan ja toisaalta eronneita miehiä ja naisia, jotka etsivät uutta onnea ja pohtivat kakkosliittojen tuomia ongelmia sekä uusperheiden yhteensovittamisia. Ne kertovat rakkaudesta ja pettymyksistä, haaveista ja peloista, etsimisestä, löytämisestä ja menettämisestä. Mutta yhdessä asiassa ne kyllä eroavat nykyisestä: näissä tarinoissa puhutaan rakkaudesta ja ylipäänsä tunteista varsin viehkeästi. Jäinkin miettimään, missä vaiheessa suomalaisesta tuli sellainen mykkä umpipussi, joka ei puhu mutta ehkä pussaa. Missä vaiheessa romanttisesta rakkaudesta ylipäänsä tuli noloa? Miksi meidän pitää nykyään olla niin viileitä ja järkiperäisiä? Suuria tunteita pelkääviä? Oi,  kaunopuheisuus ja sydämen ääni, tulethan vielä takaisin…

Hän tuntee itsekin, että hän on särkenyt jotakin. Mitä? Jotakin korvaamatonta.
Sydämen, kenties kaksikin!
Ja hän huokaa…

Näitä minä mietin, vaikka joku toinen olisi saattanut nostaa esiin aivan eri teemoja, kuten sufragetteja ja naisasiaa. Sitäkin puolta kun löytyy näistä teksteistä roppakaupalla. Toisella tavalla kuin nykyään, mutta kumminkin. Minä en välitä, minua tuo toinen teema puhuttelee paljon enemmän, vaikka Onervan modernista naisesta sinänsä kovasti pidänkin ja omakseni tunnistan.

Kirja itsessään on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä on tyttöjä, toisessa eronneita ja kolmannessa näytelmänkaltaisia tekstejä. Sen verran hurmaannuin, että latasin jo seuraavan kirjan luettavakseni.

Jos sen tietäisi varmaan… Silloin voisi ehkä yrittää… Mutta jos heillä onkin pitkä elämä edessään ja sitten tulee vieraat lapset, tulee entinen vaimo, tulee täytekuvioita kaikenlaisia ja ristiriitaa, kilpailua omistuksesta, katkeruutta, orpoutta, onnettomuutta jokaiselle…

L. Onerva: Mies ja nainen
alunperin ilmestynyt vuonna 1912
Project Gutenbergin e-kirja, 2017
n. 112 sivua

Helmet-haasteeseen tästä tuleekin ensimmäinen merkintä, kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.