Lähdin ostoksille pitkänäperjantaina. Oli mitä kaunein kevätsää, mittari näytti kahtakymmentä ja ihmiset olivat paitahihasillaan, olipa osalla jo pelkät shortsit tai keväthamekin päällä. Jonoa oli lihakauppaan, kalakauppaan ja suklaapuotiin. Pääsiäinen tulee, oli kuinka korona tahansa, kansa eristyksissä ja kirkot suljettu. Ei ihmistä niin helposti muuteta, ajattelin hiljaista mutta silti elävää katukuvaa katsellessani.
Siellä, kaupungilla kävellessä, ihmisten keskellä, auringon paistaessa ja katupuiden kukkiessa, olo oli jälleen kevyt, luottavainen, hymyilevä. Kyllä tästä selvitään, kuka ties aiemmin kuin kuvitellaankaan. Toki osalla oli maskit kasvoilla, sellaiset itse tehdyt ja iloisen väriset. Toiset nostivat kaulaliinaa kasvojensa peitteeksi, toiset eivät tehneet mitään. Eikä muuten poliiseja tai santarmejakaan ollut missään. Lupalappu on taskussa, varmuuden vuoksi, ei tässä sakkoja kumminkaan kaivata, mutta siellä se on saanut olla kaikki nämä päivät ja viikot, kukaan niitä ole kysellyt.
Tulin kotiin ja aloin valmistaa lounasta. Avasin television. Uutisissa näytettiin täysvarusteisia poliiseja pysäyttämässä autoja. Tehotarkastukset ovat käynnissä pääsiäisliikenteen vuoksi. Enää ei saa, tulitti toimittaja, EI SAA kulkea yhdessä, ei edes pariskunnat, EI SAA olla samassa autossakaan vieretysten mies ja vaimo, tulee SAKOT, ja televisiossa näytettiin kuinka valkoinen poliisimies sakotti arabimiestä, jonka vaimo istui vieressä, ja mies protestoi: mutta mehän asumme yhdessä. (Miten minusta alkaakin tuntua, että niihin sakotuskuviin eksyy aina sakotettavaksi arabi tai musta? Toki valkoisiakin pysäytetään ja kuvissa näytetään, mutta ojennettavaksi joutuvat etnisesti ei-ranskalaiset. Kuvan voima on suuri…)
Seuraavaksi kuvassa vilahtivat presidentti Macron ja marseillelaislääkäri Didier Raoult, jotka olivat vihdoin tavanneet edellisenä päivänä, tapaaminen oli venynyt parituntiseksi, sillä professori Raoultilla on hyviä tuloksia koronaan tepsivästä lääkkeestä, mutta sehän ei Macronia näytä miellyttävän… Hänen on täytynyt nähtävästi vaihtaa strategiaa, sillä ihmisiä ei voida pitää koteihinsa lukittuina eikä heidän talouttaan tuhota ilman mitään pätevää syytä. Niinpä presidentin torstai-illalle kaavailtu puhe peruutettiin ilman mitään syytä, odotamme sitä tänä iltana.
Mutta miten eroavatkaan nämä kaksi todellisuutta! Ulkona avautuva ja median välittämä. Toki pikkukaupungissa ja suurkaupungissa on eri meno, mutta media tekee kyllä kaikkensa luodakseen paniikkitilaa ja pelkoa. Ja siinä se valitettavasti onnistuu erinomaisesti. Miten kaipaankaan todellista journalismia! Sitä haastavaa, kyselevää, analysoivaa, pohtivaa, kytköksistä vapaata journalismia. Ehkä jonakin päivänä? Kun kulissit vihdoin kaatuvat…
Aukeamia 