Pannaas välillä vähän kevyemmäksi, kun nuo keskustelut sotatilalakien käyttöönotoista, rajojen sulkemisista, kaiken maailman viruksien leviämisistä ja muista maailmanlopuista alkavat tulla jo korvista ulos. Klikkailin ajankulukseni (ts. saadakseni ajatukseni muualle) blogeja ja törmäsin matkablogi Vagabondassa tällaiseen 18 viimeistä -haasteeseen. Anti mennä!
Viimeisin…
Tv-sarja: Kelpuutetaanko iltauutisia sarjaksi? Joka iltahan ne tulevat. Nyt olivat kaikki uutistenlukijat ja vieraat pukeutuneet mustiin, niin ykkös- kuin kakkoskanavalla.* Ja ne olivat innoissaan, niiden oli kerta kaikkiaan mahdotonta olla peittelemättä innostustaan: korona, poikkeuslait, presidentin puhe, kuumemittarit kuin käsiaseet osoittamassa autoilijoiden otsia, koulut kiinni, päiväkodit samoin, vanhainkodit on suljettu heidän omaksi turvakseen, omaiset saavat vilkuttaa ikkunan toisella puolella, mutta vaalit pidetään, sillä valtaan halutaan ja sitä halutaan kipeästi… Mitä seuraavaksi? Seuraa meitä! Me kerromme! Me seuraamme tilannetta hetki hetkeltä!
Ruoka: Pala leipää, päällä juustoa ja kinkkua + itse tehtyä juotavaa jogurttia (jogurttia, maitoa, vadelmasiirappia jotka vatkataan kuohkeaksi). Aamiaiseni.
Uni: Unohdin. Mutta jotenkin se liittyi näihin uutisiin. Muuten nukuin kyllä kuin tukki.
Moka: No nyt täytyy oikein miettiä… Sanoin un Montbéliard, kun se olisi ollut une. Kauppias korjasi. (Hän on kiva, ei hän pahalla.)
Biisi: Kuuntelen radiota, joten en ole varma mikä oli se viimeisin biisi, mutta eilen havahduin siihen, että ne soittivat Erik Satieta, josta pidän, ja jäin miettimään, miksi Satieta soitetaan niin harvoin.
Kohtaaminen: Tenez ! sanoi leipomon yrmyhkö myyjätär ojentaen minulle paperiin käärityn leivän ja hymyili päälle. Hän on oikeasti kiva, vaikka vaikuttaa yrmyltä. Mutta ehkä hän on vain ujo?
Ostos: No se leipä. Siemenleipä. Olisi siellä ollut viikinkileipääkin eli ruisleipää, mutta valitsin tällä kertaa siemenleivän.
Meikki: Puuteria nenänpäähän ja ripsaria ripsiin. Rips räps. Olen vähäeleinen (ts. huono) meikkaaja.
Leffa: Leffateatterithan ovat kiinni… ja telkkarista tulee pääosin niin surkeita elokuvia, ettei niitä kestä katsoa. Paitsi yksi päivä tuli Lasse Halströmin hollywoodohjaus Cider House Rules, jonka katsoin loppuun. Harmiton, mutta hollywoodilaiseen tapaan kliseisen rasistinen (mustat pahoja ja yksinkertaisia, hyvät valkoiset tuovat oikeudenmukaisuuden ja sivistyksen heidän keskuuteensa). Ja tajusin, että vaikka olen nähnyt elokuvan aiemmin, siitä ei ole jäänyt oikeastaan mitään mieleen. Ei yhtään kuvaa tai kohtausta, jopa juoni piti tarkistaa erikseen. Jos tuo alleviivaava lähtöasetelma ohitetaan, niin muutenhan se on elokuvana halströmiläisen mukiinmenevä sydäntälämmittävä tarina.
Onnistuminen: Onnistuin keittämään kananmunat niin, että keltuainen on nätisti keskellä eikä lompsahtanut yhdelle laidalle! Sellaisia kananmunia on paljon kivempi leikata ja asettaa tarjolle.
Herkku: Makea vai suolainen? Tein omenakakun. Siitä tuli hyvä.
Appsi: VR:n lippuappsi, joka ei toiminut. Kuten ei toiminut VR:n lipunmyyntilaitekaan. Kyllä meillä digitalisoidussa maailmassa menee sitten hyvin…
Treeni: Ylös alas tietä pitkin pyörällä, tuuli nelkytviis kilometriä tunnissa (niin ne täällä ilmoitetaan) puuskissa, ja meinasin välillä kellahtaa kumoon, mut pysyin pystyssä. Menisikö tämä myös siihen onnistumiskohtaan?
Instagram crush: Crush sanan toisessa mielessä: romahdus. Joskus klikkaan Instagramiin, klikkaan kaksi tai kolme kertaa ja totean että joo, riittää mulle.
Vaate: Essu! Esiliina siis. Keittiössä tiskatessa ja ruokaa laittaessa. Kuulin kerran, että ”kukaan ei enää käytä essuja” ja olin kamalan hämmästynyt. Essuthan on kivoja ja käytännöllisiä. Minulla on niitä monta.
Aktiviteetti: Yritän aktiivisesti itseopiskella vieraita kieliä, aika montaakin samaan aikaan, mutta joudun tunnustamaan olevani aika huono opiskelija… Mutta aktiviteetti se silti on. Aloitan, lopetan, aloitan, lopetan. Ja muistutan itseäni aina, että aloitettava se taas on.
Kirja: Jätin kesken Harri Nykäsen rikostoimittajamuistelmat, mutta voi olla että palaan niihin vielä. Mutta yli viisi tuntia kuuntelua jäljellä! Kaikki uutisensako se niihin on halunnut laittaa? Odotin vähän jotain toista, mediakritiikkiä, mutta ei siinä sitä oo, pikemminkin vähän sitä hesarilaisylimielisyyttä, väittäisin… Ihan mielenkiintoinen katsaus silti suomalaisen yhteiskunnan rikolliseen puoleen, oli kyse sitten pankkiryöstäjistä, pikkunilkeistä, korruptoituneista poliitikoista, huijareista tai jäljistä, jotka johtavat korkeissa viroissa oleviin herroihin ja rouviin…
Joo, ehkä me näistä viruksistakin selvitään, niin kuin ollaan selvitty muistakin. Ei se maa pyörimästä lakkaa, vaikka sitä miten yritettäisiin. Sitä paitsi, tänään paistaa aurinko!
*Ranskan televisiossa, toim. huom.
Aukeamia 