Maaliskuun kieli oli puola

Puolan lippu, josta katoaa valkoinen yläosa valkoiseen taustaan…

Kuukauden kieli -haasteessa oli maaliskuun teemakielenä puola. Puolahan on vanha kulttuurimaa, mutta ensimmäisenä ei välttämättä mieleen tule sittenkään kirjallisuus, vaan musiikki ja elokuva ja sellaiset nimet kuin Frédéric Chopin, Zbigniew Preisner, Krzysztof Kieślowski, Andrzej Wajda, Agnieszka Holland, Roman Polański ja tietenkin Nalle Luppakorva. Mutta entä kirjallisuus? Sitä jouduin oikein tutkiskelemaan, ja tokihan siltäkin saralta löytyy paljon kiinnostavaa, Nobel-palkittuja kirjailijoitakin on peräti neljä. Toinen maailmansota ja keskitysleirit ovat luonnollisesti jättäneet jälkensä puolalaiseen kirjallisuuteen, mutta tällä kertaa kaipasin jotakin muuta.

Lopulta päädyin runoihin ja aforismeihin. Wisława Szymborska on jostakin mieleen jäänyt nimi, joten lainasin kirjastosta hänen runoteoksensa Hetki. Odotin siltä paljon, mutta jostain syystä en kuitenkaan päässyt runoihin sisään, vaikka ne kauniita toki olivatkin. Ehkä olin liian väsynyt illalla niitä lukiessani, ehkä oli vain väärä hetki. Palaan Szymborskaan varmasti myöhemmin uudestaan, paremmalla ajalla.

Sen sijaan Stanisław Jerzy Lecin satiiriset aforismit kokoelmassa Vastakarvaan – siistimättömiä mietelmiä kolahtivat täysillä. Nämä ovat todella nerokkaita! Yhteen tai kahteen lauseeseen on saatu mahdutettua kokonainen maailma tai maailmankuva, joka usein kiepsahtaa ylösalaisin  lauseen lopussa. Tietenkään näitä ei lueta pitkään pötköön vaikka iltasaduksi, vaan napostellaan sopivina palasina silloin tällöin – vaikka sitten kananmunia keittäessä ja kirja toisessa kädessä. Esimerkiksi näin:

Keulakuvat ovat tavallisesti puuta.

**

Älä kulje tallattua polkua. Liukastut.

**

Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä.

**

Vierasta kieltä osaamatta et opi ymmärtämään ulkomaalaisen vaikenemista.

**

Valkoiset läikät ovat kadonneet kartoilta. Ne siirtyivät historiankirjoihin.

Kurkistukseni puolalaiseen kirjallisuuteen oli siis tällainen, ja vastedeskin pidän korvani höröllä sen suhteen. Satiiri, politiikka ja absurdismi yhdistettynä uskonnon läsnäoloon ja elämän tarkkasilmäiseen havainnointiin on kiehtova yhdistelmä. Olisi myös kiinnostava tietää, millaista kirjallisuutta Puolassa tänään kirjoitetaan.

Huhtikuussa onkin vuorossa portugali, jonka odotan olevan varsin toisenlaista puolalaiseen verrattuna. Jos ken kaipaa ideoita, niitä löytyy esimerkiksi tästä Suomi-Portugali-yhdistyksen laatimasta kirjallisuuslistasta (pdf). + lisäys: portugaliahan puhutaan myös Brasiliassa, eli sieltäkin kannattaa lukemista etsiä!

Luitko sinä jotakin alunperin puolan kielellä kirjoitettua?