Mutta kuinka te sovitatte yhteen elämänne – siis pankkiiri- ja liikemieselämänne – ja anarkistiset teorianne? Kuinka te sovitatte ne yhteen, jos te sanotte ymmärtävänne anarkistisilla teorioilla täsmälleen samaa kuin anarkistit yleensä? Ja kaiken lisäksi sanotte poikkeavanne heistä juuri siksi, että teissä on enemmän anarkistia kuin heissä? Eikö niin?
– Juuri niin.
Portugalilainen Fernando Pessoa (1888–1935) on lempirunoilijoitani, eikä tämä pienoisromaani Anarkistipankkiirikaan odotuksia pettänyt.
Ymmärsinkö siitä mitään, on toinen asia; tai: mitä ymmärsin. Tämä on kirja, joka pitäisi lukea varmaan pariin otteeseen, sen verran mielenkiintoinen satiiri se on. Mistäkö? No kapitalismista ja pankkiireista, rahalla keinottelijoista, mutta myös vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kriitikoista, jotka anarkistipankkiirin mukaan ovat pääosin vain lampaita, seuraajia, todellinen anarkisti toimii yksin, ja se on ainoa tapa, jolla voi vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän haastaa ja kaataa, mutta jälkimmäinen onnistuu vain, jos jokainen ihminen on itse anarkisti eikä vain seuraaja. Miten rahan vallan sitten voi haastaa? Kieltämällä sen? Ei, koska se on pakenemista, ei taistelemista. On siis haastettava raha sen omilla keinoilla eli haalittava niin paljon rahaa, että on siitä vapaa.
Ei ihme, että kirjan suomeksi ilmestymisen aikoihin vuonna 1992, syvän laman ja pankkikriisien aikaan, Jukka Koskelainen kirjoitti Hesarissa että ”Anarkistipankkiiri voi hyvinkin kuulua tästä lähin björn wahlroosien vakituiseen yöpöytälukemiseen” – ja varmaan kuuluu yhä, sillä nalle se sen kuin porskuttaa, varsinainen anarkistipankkiiri, todellakin! (Toinen kysymys on, julkaisisiko HS tällaista kirjallisuuskritiikkiä enää tänä päivänä… Luulen, ettei.)
Pessoa kirjoitti satiirinsa 1920-luvun alussa, joka oli keinottelun aikaa ja päättyi vuoden 1929 suureen pörssiromahdukseen. Suomeksi se saatiiin 70 vuotta myöhemmin, samankaltaisissa oloissa. Ja nyt sen nappasin käteeni minä, lukija, 2010-luvun lopun kuplatalouden ja uusliberalistisen kapitalismin kulta-aikaan. Toistaako historia itseään? Onko edessä kohta uusi musta maanantai? Luulen, että on, merkit ovat aika selvät…
Kiinnostava kirja, kaiken kaikkiaan.
Fernando Pessoa: Anarkistipankkiiri
alkuperäinen portugalinkielinen teos O banquiero anarquista, 1922
suomentanut Sanna Pernu
2014, Basam Books (uusi painos)
71 sivua
kirjastosta
Aukeamia 