”Pirkko Saision mukaan Koivu ja Tähti on arkkityyppinen satu, jonka kaikki suomalaiset tuntevat […]”
Krhm. krhmkrhm. Jouduin kakistelemaan kurkkuani luettuani tuon lauseen Saision haastattelussa tänä syksynä. Kyllä, sadun nimi on toki tuttu, mutta…
Se oli jo toinen kerta vuoden 2017 aikana, kun Topeliuksen satu nousi mediakeskustelussa esiin. Keväällä siihen oli viitannut Saska Saarikoski sekavassa pääkirjoituksessaan, joka käsitteli suomalaista orjuutta. Saskalla meni tosin faktat sekaisin ja tarkistukset tekemättä, joita kommenteissa onneksi oiottiin.
Mutta se Koivu ja tähti. Se on jäänyt kolkuttamaan korvan taakse.
Joko olisi siis aika lukea? Luojan kiitos satu löytyy netistä, valokopioversiona esimerkiksi täältä ja tekstitiedostona täältä. Tapani mukaan (näytöltä satujen ja tarinoiden lukeminen ei edelleenkään nappaa) printtasin sen ja luin nyt joulunpyhinä.
Tarina itsessään on malliesimerkki topeliaanisuudesta käsitellessään kotia, uskontoa ja isänmaata. Poika ja tyttö on ryöstetty vihollismaahan, jossa he ovat kasvaneet (huom!) rakastavien ottovanhempien hoivissa. Mutta poika ja tyttö kaipaavat kotiin, omien vanhempien luokse, sinne, missä puhutaan omaa kieltä. (Kuulostaa radikaalilta nyky-Suomessa, missä mm. Fazerin ja Finnairin kaltaiset suuryritykset häpeävät nukkavierua suomea ja ihannoivat englantia, trendikästä maailmankieltä) Koti löytyy sieltä, missä on koivu ja tähti, ja Jumala johdattaa heidät kotiin.
Kaunista, ehkä vähän paatoksellista, mutta kumminkin. Varpunen jouluaamuna jää silti suosikikseni Topeliukselta.
Mutta tulipa luettua, nyt tiedän, mistä puhutaan. Seuraavaksi pitäisi varmaan tarttua Adalmiinan helmeen? Siitä äitinikin usein puhui, vaikka Koivun ja tähden jättikin meille lapsille lukematta.
”Niin, mutta mielemme tekee kotiin.”
”Kuka teille osoittaa sinne tien?”
”Jumala”, sanoi poika. ”Sitäpaitsi muistan, että vanhempieni kartanolla kasvaa iso koivu, jossa kauniit linnut laulavat aamunkoitteella.”
”Ja minä muistan”, sanoi tyttö, ”että tähti iltasilla kimaltelee koivun lehvien lomitse.”
Aukeamia 