Kuukauden kieli 2019 – mitä luin ja mitä piti lukea

Onhan se tietenkin hiukan noloa, että haaste-emäntä ei saa omaa haastettaan suoritettua – edes puoliksi. Mutta näin kävi minulle tällä kertaa. Kuukauden kieli -haaste, jonka esikuva on ruotsalaisen Ugglan & boken -blogin Månadens språk, starttasi tammikuussa ja päättyy nyt joulukuun lopussa.

Ideana oli lukea kunkin kuukauden aikana tietyllä kielellä alunperin kirjoitettu kirja. Tai novelli, kuten viime vuonna tein, mutta tänä vuonna en enää siitä innostunutkaan. Sen sijaan koitin lukea kokonaisia kirjoja, mikä onnistui aikomaani huonommin – luin nimittäin kuluneen vuoden aikana pääosin kirjaston e-kirjoja, ja ne painottuvat enimmäkseen suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiin* melko uusiin teoksiin sekä dekkareihin, joita en oikein välitä lukea. Suomessa ollessani olisin voinut toki lukea muutakin, olin jopa tehnyt kirjalistan, mutta unohdin sen olemassaolon kirjastoon mennessäni. No, näinkin voi käydä.

Niinpä ajattelin tehdä tästä omasta haastekoonnistani vähän toisenlaisen. Sellaisen ”mitä luin ja mitä mun piti lukea”. Osaa jopa aloittelin… Kokonaan luetut kirjat olen merkinnyt kursiivilla.

(* Tarkistin tänään tilanteen, jonka mukaan HelMetin e-kirjastossa on tarjolla 1270 suomalaista sekä 139 ruotsista ja 370 englannista suomennettua kirjaa. Vastaavasti esimerkiksi koreasta oli viisi, norjasta 29 ja unkarista 0. Minusta tämä kertoo aika paljon käännösten ja hankintojen painotuksista sekä sitä kautta yleisestä näkökulman kapenemisesta.)

Tammikuu: korea Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä. Korealaista kirjallisuutta on yhtäkkiä alkanut ilmestyä suomennettuna, ja e-kirjastossakin oli valinnanvaraa. Luin Kyung-sook Shinin romaanin Pidä huolta äidistä, josta pidin paljon. Sen lisäksi yritin lukea Sun-mi Hwangin aikuisten satua Kana joka tahtoi lentää, joka ei kuitenkaan iskenyt minuun, sekä Han Kangin The Vegetaristia, johon en englanniksi jaksanutkaan keskittyä. Myöhemmin sitten.

Helmikuu: norja Henrik Ibsen: Nora – Näytelmä kolmessa näytöksessä. Norjasta oli tarjolla paksuja e-dekkareita, mutta ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja lukea Henrik Ibsenin näytelmän Nukkekoti, joka löytyi Gutenberg-projektista nimellä Nora. Luin sitä aika hitaanlaisesti ja lopettelin syksyllä, todetakseni vain näytelmän hienouden. Olisi sen voinut tosiaan kerrallakin lukea!

Maaliskuu: islanti. Islanti on kielialue, joka minua kiinnostaa. E-kirjastossa oli tarjolla suomeksi islantilaisia dekkareita ja englanniksi Sjónin From the mouth of the whale sekä Halldór Laxnessin Independent people. Englanti ei e-kirjana nyt maittanut, joten molemmat jäivät kesken. Kirjastomuistilapullani oli lisäksi Vigdis Grimsdottirin kirjoja, joihin olisin halunnut parinkymmenen vuoden tauon jälkeen palata. Nuorena tykkäsin niistä valtavasti. Luin minä sentään jotain islanniksi kirjoitettuakin, ensimmäisen novellin netistä löytämästäni novellikokoelmasta Seven Icelandic Short Stories. En kuitenkaan syystä tai toisesta jatkanut lukemista.

Huhtikuu: unkari – Samoin kuin Islanti, myös Unkari kiinnostaa minua kirjallisuusmaana. Luin Suomessa asuneen taiteilijan Sándor Vályn kirjaa Erään maalarin merkintöjä, mutten päässyt loppuun. Pidän kuitenkin kirjasta paljon, Vály kirjoittaa päiväkirjamaisia merkintöjä niin taiteesta, tästä ajasta kuin myös pyhiinvaelluksestaan Santiago de Compostelaan. Vályn kirjan lisäksi luettavanani oli netistä lataamani novellikokoelma 1800- ja 1900-luvuilta, minkä lisäksi halusin lukea uudestaan Istvan Örkényn teoksen Minuuttinovelleja. Myös Imre Kertész pysyttelee tiukasti paikoillaan lukujonossani. E-kirjastossa ei valitettavasti ollut tarjolla yhtään mitään.

Toukokuu: albania. Albaniasta ei ole montaa kirjaa suomennettu, mutta Ismail Kadaren pariin olin ajatellut palata uudestaan. Kivisen kaupungin kronikka minun piti napata matkaan kotikirjahyllystäni, mutta unohdin. Kirjastosta taas olisin halunnut poimia luettavaksi runoantologian Olipa kerran toivo. Vaikka albaniaksi kirjoitettua kirjallisuutta en lukenutkaan, Albania maana kulki kintereilläni. Koitin lukea Pirjo Mellasen e-kirjaa Matkalla Albaniaan, mutta se ei oikein vetänyt. Pajtim Statovcin Tiranana sydän oli sekin lukulistallani, mutta jäi toistaiseksi. Sen sijaan luin Äiti Teresan nuoruusvuosista kertovan kirjan, jossa Albania näyttäytyy tavallisten ihmisten ja rautaesiripun peittämänä maana. Kiinnostukseni vain lisääntyy.

Kesäkuu: hollantiAukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh. Hollanti oli siitä mielenkiintoinen tärppi, että mieleeni ei ensin noussut yhtään kirjailijaa. Pienellä haulla löytyi sitten Koch, Dorrestein ja Ida Simons, esimerkiksi, mutta e-kirjoina ei suomeksi mitään. Pelastukseni nousi Van Gogh, josta kertovan kirjan olin ostanut taidemuseosta. Se oli kuin olikin kirjoitettu alunperin hollanniksi.

Heinäkuu: kiinaLu Wenfu: Herkkusuu. Kiinan kohdalla tartuin oman kirjahyllyni kirjaan, joka uudelleen luettuna avasikin siihen ihan uuden – poliittisen – näkökulman. Lisäksi aloittelin lukemaan e-lainana Mai Jian Koodinmurtajaa, mutta se jäi toistaiseksi kesken. Kiinalaista kirjallisuutta alkaa nyt kuitenkin näkyä aiempaa enemmän, minkä olen pannut mielenkiinnolla merkille.

Elokuu: viro. Vironkielistä kirjallisuutta ei ollut liiaksi tarjolla e-kirjastossa, vain Indrek Harglan Apteekkari Melchior, jonka lukisin mielelläni paperikirjana, sekä Kai Aarelaidin Korttitalo, jota aloittelin parikin kertaa. Nyt ei vain ollut sen aika, vaikka kirja kiinnostaakin. Muuten olisin halunnut lukea mm. Jaan Kaplinskin teoksen Kirje isälle, joka on ollut pitkään lukulistallani. No, myöhemmin.

Syyskuu: hepreaHepreasta tulee mieleen Amos Oz, jonka tuotantoon olisinkin halunnut tutustua. E-kirjastosta löysin vaihtoehdoks(en)i David Grossmanin kirjan A horse walks into a bar, jota en e-kirjana englanniksi jaksanutkaan lukea, mutta aion palata siihen kyllä myöhemmin, sillä teos on suomennettu nimellä Hevonen meni baariin.

Lokakuu: tanskaNaja Marie Aidt: Jos kuolema on ottanut sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja. Lokakuun kirjan luin jo keväällä, Grönlannissa syntyneen, tanskalaisen kirjailijan surukirjan. Muuten e-kirjoina oli tarjolla dekkareita. Omassa kotikirjahyllyssäni tai jossain kirjalaatikossa odottaa uusintalukemista Isak Dinesenin eli Karen Blixenin Winter’s Tales, joka jäi nyt kumminkin yhä odottamaan.

Marraskuu: tšekki. Tšekki merkitsee minulle ennen kaikkea Milan Kunderaa, ja hetken jo mietin että lukisin uudestaan Olemisen sietämättömän keveyden. Muut kirjahyllyni Kunderat on ranskaksi kirjoitettuja. Muuten olisin halunnut vihdoin lukea Jarošlav Hasekin Kunnon sotamies Svejkin ja Karel Čapekin Puutarhan vuoden. Kirjaston e-kirjoina tšekkihylly näytti pyöreää nollaa.

Joulukuu: kreikka. Latasin Gutenberg-projektista teoksen Lauluja Anakreonilta ynnä myös laulu Sapfolta, jota aloittelin, mutten ehtinyt lukea kokonaan. Omassa hyllyssä olisi myös kreikkalaisia faabeleita, mutta uuttakin kreikkalaista olisin halunnut lukea – jos olisin muistanut sen muistilapun kirjastossa käydessäni. Uusintalukuun olisi päässyt esimerkiksi Andreas Staikosin Herkullisia suhteita. E-kirjastosta löytyi kyllä muutama kreikasta käännetty kirja, mutta valitettavasti venäjä tai arabia eivät minulta taivu.

Tällainen oli siis oma vuoteni kuukauden kielien parissa. Ajatukseni on ollut, että kukin kielikuukausi herättelisi miettimään haasteen kielialueita kirjallisuuden kantilta, ja näin kävi siitäkin huolimatta, että lukusaldoni jäi vähäiseksi. Mainitsemiini kirjoihin aion kuitenkin palata paremmalla ajalla, samoin kuin moniin muilta bloggaajilta bongailemiin teoksiin.

Teen pienen loppuyhteenvedon tammikuun puolella, joten tämän postauksen kommenttilaatikkoon voi laittaa linkin omasta koostepostauksestaan.

11 vastausta artikkeliin “Kuukauden kieli 2019 – mitä luin ja mitä piti lukea”

  1. Koottuja selityksiä löytyy täältäkin 😀 : minulla oli hollantiin eräs sarjakuva kiikarissa, mutta innokas lainaaja hilloaa sitä eikä siis raaski palauttaa kirjastoon, vaikka eräpäivä on ollut jo elokuussa (!). Hollanti olisi siis muutoin varmaankin tullut minulla suoritettua. Hepreaan minulla oli tarkoitus lukea juuri tuota Amos Ozia, mutta Fima ei napannutkaan eli oli tosi puuduttavan oloinen, ja toinen oman hyllyn Oz-kirja Tarinoita pimeydestä ja rakkaudesta taas oli niin paksu, etten löytänyt sille lukuaikaa. Mutta aika paljon sinä kuitenkin sait luettua, joten eihän tämä haaste mitenkään huonosti mennyt! Mukavaa uutta vuotta!

    Tykkää

    1. Haha, ihanasti sanottu, koottuja selityksiäpä hyvinkin ;D Yllätyin itsekin, miten paljon sitä lopulta tuli luettua, vaikka näytti ettei tästä tule yhtään mitään. Oli mielenkiintoista paneutua myös tuohon e-kirjojen saatavuuteen: toki sinne tulee koko ajan uutta ja laveammin kuin ennen, mutta kielialueiltaan valikoima on todella suppea.

      Vai säilöö joku hollantilaissarjakuvaa, ettei vain olisi mennyt kadottamaan? Toivottavasti ei, palan halusta kuulla, mikä se sellainen sarjis on, josta ei halua luopua…

      Hyvää ja lukuintoista uutta vuotta sinullekin, Marika!

      Tykkää

      1. Piti tulla kommentoimaan, että sain kuin sainkin sen hollannista enkuksi käännetyn sarjakuvan kirjastosta. Joku oli siis raaskinut palauttaa sen erittäin pitkän lainausajan jälkeen. 😀 Eli kyllä minäkin sen nyt sitten luen. Sarjakuva on siis tämmöinen (englanninkielinen versio): Marcel Ruijters: Hieronymus. Tämän aihe kiinnostaa minua ihan oikeasti, siksi jätin varauksen toiveikkaasti roikkumaan. 🙂

        Tykkää

      2. No jopas! Toivottavasti on kaiken odotuksen väärti 😀 Tsekkasin heti, Hieronymus viitannee Boschiin, joten varmasti on mielenkiintoinen. Enpä tiennyt, että tällaista sarjista onkaan, panen korvan taakse.

        Tykkää

    1. Voi Suketus, kiitos, olipa ihana kuulla! Seitsemän ei ole ollenkaan huono saavutus, ja sinä vielä nappasit sieltä ne vaikeimmat, kuten albanian ja heprean!

      Iloista ja kokemusrikasta uutta vuotta sinullekin!

      Tykkää

    1. Paula, on ollut todella hienoa seurata sinun kuukauden kieliäsi, monta kiinnostavaa kirjaakin on löytynyt siten! Kiitokset siis sinulle!

      Minulla lukemiseen vaikutti omalta osaltaan myös vilkas vuosi, mutta kyllä minä hiukan harmittelen sitä, että unohdin (kadotin, olin laittanut vissiin talteen!) sen kirjalistani… No, tässäpä ne ovat nyt pääosin mainittuna, seuraavaa kertaa varten 😉 (Oli siellä muitakin, minne kummaan olen sen listan laittanut…)

      Tykkää

  2. Älä noloile ollenkaan, haasteen idea on hieno! Minulle kävi samoin kuin sinulle eli jäi maita kokonaan lukematta, vaikka osaan olin kirjatkin katsonut valmiiksi! En ole vielä tehnyt koostetta, koska… eeh, en ole “ehtinyt”. Mutta ajattelin tehdä samalla tyylillä kuin sinä eli “mitä luin ja mitä mun piti lukea” 😀 Koska ne rakkaudella valitsemani kirjat kiinnostavat eli lukenen ne sitten tänä vuonna (toivottavasti).

    Muun muassa Albania jäi minultakin kokonaan lukematta, koska Ismail Kadare ei inspannut. Olen taannoin lukenut häneltä yhden romaanin enkä oikein siitä innostunut. Olisi pitänyt etsiä joku muu albanialainen kirjailija.

    Tykkää

    1. Kiitos, Elegia ❤ Joo, näin voi käydä. Sitä lukee yhtä ja miettii toista, ei ne aina kohtaa. Olisi tosi kiva lukea sinun luin&suunnittelin-koosteesi, jään odottamaan! Teen sen yhteiskoosteenkin vähän myöhemmin (meinasi itse asiassa unohtua…).

      Minulle se Kivisen kaupungin kronikka oli aikoinaan ravisteleva lukukokemus, sitä tajusi jotenkin, miten yksipuolinen kuva tuosta maasta oli syntynyt. Kuitenkin sillä on huikea historia Italian, Kreikan ja Balkanin maiden syleilyssä. Siksi halusin lukea Kadarelta nyt lisää. Ehkä tänä vuonna, ehkä seuraavana. Kadaren lisäksi albaniavaihtoehtoja olivat tosiaan aika niukalti…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.