Syyskuun kieli oli heprea

Kuukauden kieli -haasteessa oli syyskuun kohdalla heprea. Kieli, joka kertaalleen oli jo katoamassa ja joka heräteltiin uudestaan henkiin viime vuosituhannen lopulla. Kieli, jota kirjoitetaan pelkillä konsonanteilla ja jota puhuu äidinkielenään viitisen miljoonaa ihmistä. Kieli, jolla tunnetusti on kirjoitettu mm. Raamattu. Ja joka on eri asia kuin jiddiš, johon mm. Woody Allenin elokuvissa usein viitataan.

Minulla oli luettavana tällä kertaa hepreasta englanniksi käännetty kirja, David Grossmanin A Horse Walks Into a Bar, josta on tehty itse asiassa myös suomennos nimellä Hevonen meni baariin. Kirja alkaa aika kiehtovasti standup-koomikon piruilulla, mutta loppujen lopuksi minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta lukea kirjaa tietokoneen näytöltä englanniksi. Joten korvamerkkaan sen ja palaan kenties aiheeseen saadessani suomenkielisen paperikirjan käsiini.

Kun kirja jäi kesken ryhdyin selailemaan hepreasta käännettyjä novelleja, joita löytyy sieltä samalta Words without borders -sivustolta, mistä monet muutkin novellit haastetta varten olen poiminut. Mutta, eh, en oikein jaksanut sittenkään sukeltaa täysin tuntemattomaan, taitaa olla vähän haasteväsymystä ilmassa. Sitten muistin Amos Ozin, jonka tuotantoon olen halunnut pitkään tutustua, ja kas, The New York Timesin sivuilta löytyikin häneltä kokonainen novelli, hepreasta englanniksi käännettynä. Se odottaa nyt tuossa vieressäni lukemista. Niin, vieressä. Printtasin sen, näytön tuijottaminen väsyttää.

Tällainen onneton yritys oli haastekuukauteni tällä kertaa. Menikö sinulla paremmin?

Lokakuussa onkin sitten tanskan vuoro, ja kerrankin voin sanoa että se on jo suoritettu! Luin nimittäin keväällä tanskalaisen Naja Marie Aidtin surukirjan. Ehkä lokakuussa käännynkin taaksepäin ja palaan johonkuhun niistä kielistä, jotka listastani vielä puuttuvat? Kuten viroon, löysin e-kirjastosta sittenkin jotakin kiinnostavaa. Ja kyllähän hepreakin yhä kiinnostaa, Israel jo valtiona on niin valtavan ristiriitainen. Olisi hyvä kurkata siihen sisään kirjallisuuden avulla.

4 vastausta artikkeliin “Syyskuun kieli oli heprea”

  1. Minulla jäi heprea-kirja vielä aloittamatta, mutta aion lukea tähän omasta hyllystä Amos Ozia. Käännös suomeen on tosin taidettu tehdä enkunkielisestä versiosta, mutta ajattelin ettei se nyt ehkä haittaa. Tanska on muuten minullakin jo luettuna, muttei blogattuna (ehkä myöhemmin tällä viikolla). Menin pitkästä aikaa dekkarilinjalla, ja teinkin ihan hyvän ja hyytävän löydön. 🙂

    Tykkää

    1. Amos Ozia siis sinullakin! Odotan mielenkiinnolla, mitä hyllystäsi löytyy 🙂 Suomennosten kanssa täytyy olla suopea, ei meillä kaikkea alkuperäisestä kielestä käännettynä löydy. Voi olla, että heprean suomentajia ei ole jonoksi asti.

      Dekkarit menisivät varmaan paremmin paperisina kirjoina, e-kirjoina niitä kirjastostakin löytyy, mutten millään jaksa paneutua niihin. Olen alkanut miettiä tätä pohjoismaista teemaa, että sinne dekkarisuunnalle pitäisi varmaan lähteä, ylittää itse rakennettu kynnys. Kiva, kun sinä olet ahkerasti kuukauden kieliteemoilla lukemista löytänyt!

      Tykkää

  2. Minulla ei mennyt paljon paremmin heprean kanssa, mutta Amos Ozia olen aloitellut. Omasta hyllystä löytyy Mieheni Mikael, jonka olen joskus hankkinut kirjaston poistomyynnistä, ja se tosiaan on käännetty englannista, mutta onneksi tekijän tarkastamasta engl. kääännöksestä. Omasta hyllystä löytyisi myös Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, mutta se on liian muhkea sivumäärältään tähän hetkeen.

    Lainasin kirjastosta Sami Michaelin romaanin Nabila, joka takakannen esittelyssä kuulostaa kiinnostavalta ja on käännetty hepreasta suomeksi. Siinä palestiinalainen äiti kadottaa vauvansa vuoden 1948 sekasorrossa, ja poika adoptoidaan ja kasvatetaan juutalaiseksi. Aikuisena pojalle paljastuu palestiinalainen syntyperä, hän kohtaa biologisen äitinsä ja sisaruksensa. Se pakottaa heidät kaikki katsomaan maailmaa ja toisiaan uudesta näkökulmasta.

    Aiempien kuukausien kielistä kuittasin albanian lukemalla Ismail Kadaren Särkynyt huhtikuu. Olipa vaikuttava kirja ja matka kulttuuriin, josta en oikeastaan tiennyt juuri mitään.

    Tykkää

    1. Olet löytänyt taas hienoja kirjoja – ja täytyy sanoa, että meidän kirjastolaitoksemme on kyllä upea, kun sieltä on mitä etsiä! Sitä minä kaipaan kaikkein eniten poissa ollessani. Tuo Sami Michaelin kirja alkoi kiinnostaa, laitan sen itselleni ylös. Juutalaisten ja palestiinalaisten välistä kahnausta on vaikea ymmärtää ulkopuolelta, mutta kirjallisuuden kautta asioihin saa uutta näkökulmaa. Ehkä juuri siksi olen pitänyt Yasmina Khadrasta, joka vie juuri noille alueille ja valottaa tilannetta kertomustensa henkilöiden kautta.

      Kadare teki minuunkin aikoinaan vaikutuksen, olisin halunnut lukea häneltä nyt jotakin lisää. Mutta se jää tulevaisuuteen. Albaniasta on tullut median kautta niin yksipuolinen kuva, sitä pitäisi päästä raapimaan vähän lisää: maallahan on valtavan pitkä historiakin. Olikin aika sattumaa, että luin Äiti Teresasta, jonka elämäntarinan kautta Albaniaankin sai kaksi varsin vastakkaista näkökulmaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.