Pieni syyskatsaus

Tein keväällä pienen kevätkatsauksen, joten miksipä en tekisi samaa näin syksyn alussa. Eli miten meni kevät ja kesä, entäpä mitä on odotettavissa loppuvuodelle?

Lukutahtini hidastui huomattavasti keväällä ja kesällä. Luin edelleen itselleni epätavallisesti: suhteellisen paljon kirjaston e-kirjoja ja suomalaista kirjallisuutta, mutta niiden rinnalla kulkivat paperikirjat ja käännöskirjallisuus. Luin kolme paksua sarjakuvaromaaniakin: Guy Delislen Merkintöjä Burmasta, Jacques Tardin Kirottu sota! 1914–1919 ja Jirō Taniguchin Quartier Lointain, jota ei ole vielä suomennettu. Nämä ovat tainneet olla parasta antia tänä kesänä, vaikken yhdestäkään ole (vielä ) blogannut.

Samoin sain luettua loppuun Roman Polanskin omaelämäkerran Roman par Polanski, jota olen lukenut ranskaksi, hiukan osissa ja välillä taukoja pitäen. Kirjalla kun on myös pituutta, yli 700 sivua, ja Polanskin elämä todella vaiherikas. Harva olisi siitä kaikesta selvinnyt – ja sen lisäksi tehnyt vaikuttavan uran elokuvan ja teatterin parissa. Kirja pani myös miettimään median valtaa ja miten se sitä käyttää. Kysymykseni ulottuvat Suomeen asti, sillä sattumalta Polanskin viimeisin elokuva sai ensinäytöksensä kirjaa lukiessani. Minun on hirvittävän vaikea ymmärtää median (HS, STT ja Yle ensisijassa) toimintaa ja tosiasioiden vääristelyä jättämällä osan faktoista kertomatta. Mikä saa toimittajan toimimaan näin? Oma agenda? Sokeus? Laiskuus? Miellyttämisen halu (näinhän nämä asiat koetaan)? Ylimielisyys? Määräykset ylhäältä? Sen haluaisin tietää. Palaan kirjaan ja näihin kysymyksiin varmastikin myöhemmin.

Entä muuta? Olen kokeillut äänikirjoja, mutta koen tämän formaatin sikäli hankalaksi, että on ollut vaikea löytää lukijaa, josta pidän. Tämä siis kolmen äänikirjan kuuntelemisen syvällä kokemuksella. Minua häiritsee lukijoiden aggressiivinen lukutapa. Kiire. Aion kuitenkin jatkaa, sillä olen todennut että tulee iltaisin venyteltyä paremmin, kun kuuntelee samalla kertomusta. Ihan mihin tahansa ei äänikirja minusta sovellu; yritin kuunnella esimerksi Eeva Lennonin muistelmia, mutta ne täytyy lukea, totesin. Perinteisemmät lukuromaanit sen sijaan menevät kuunneltuinakin.

Helmet-haasteen kohtia olen täytellyt enemmän kuin aiempina vuosina, kun taas Kuukauden kielen suhteen olen pahasti jäljessä. Hetken aikaa kuvittelin täytteleväni sen kohdat kokonaisilla kirjoilla, mutta joudun toteamaan ettei se onnistu. Koska viime vuoden novelli-kirja-yhdistelmä oli kuitenkin sen verran palkitseva (hetkellisistä tuskailuistani huolimatta), olen ajatellut palata loppuvuodesta takaisin novellien pariin. Ehkä tämä on paras näin, en halua haastekohtia kokonaan ohittaa.

Muuten syksy ja loppuvuosi tullee olemaan samanlaista soutamista ja huopaamista eli välillä luen paljon ja välillä en ollenkaan (tai vähän ja hitaasti). Neljä kirjaa on luettavien listalla (kaksi niistä tosin jo kevään pinosta) + muutama muu (+ kolme tällä hetkellä kesken olevaa e-kirjaa). Katsotaan. Eihän tässä mitään kilpailua ole menossa, luetaan mitä luetaan ja miten luetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.