Elokuun kieli oli viro

Viron eli Eestin lippu, jonka valkoinen alaraita häviää taustaan.

 

Kuukauden kieli -haastessa oli elokuussa viron vuoro, ja häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten lukenut yhtään mitään viron kielellä kirjoitettua. Ja kuitenkin tämä on kielialue, josta olen hyvin kiinnostunut.

Olin kirjannut mahdollisia luettavia ylös. Halusin palata Jaan Kaplinskin, lempiajattelijani, pariin, mutta lukea myös jotakin muuta, jotakin, mistä en tietäisi etukäteen mitään. Esimerkiksi Paavo Matsin Gogolin disko oli lainausmuistilapulla, mutta enpä lainannutkaan sitä. Muut kirjat menivät nyt edelle.

Huomaan muutenkin omalla kohdallani pientä (no, aika suurta) lipsumista kuukauden kieli -haasteen kakkososan kohdalla. Toki siihen vaikuttaa sekin, ettei minulla ole aina mahdollisuutta penkoa kirjaston hyllyjen aarteita. E-kirjoissa on lopulta aika vähän luettavaa, jos etsii muuta kuin suomalaista tai rikoskirjallisuutta. No, katsotaan täyttyykö viro-kohta vielä vuoden loppua kohti mennessä. Vähän epäilen, mutta mistäpä sitä koskaan tietää.

Syyskuussa onkin sitten heprea. Siihen olen ainakin jo katsonut kirjan luettavaksi.

Luitko sinä elokuussa tai ennen sitä jotakin viron kielellä alunperin kirjoitettua?

4 vastausta artikkeliin “Elokuun kieli oli viro”

    1. Tarkoitin toki, että en elokuun aikana (elokuun teemana oli vironkielinen kirjallisuus) lukenut mitään alunperin viron kielellä kirjoitettua, vaikka aikeeni oli. Toki sitä ennen olen, Kaplinskia varsinkin 🙂
      Tuon loppulauseen kirjoitin muotoon ”tai sitä ennen” kun tämä haaste on muillakin vähän lipsunut…

      Tykkää

  1. Minulla on ollut hyvä vironkielisen kirjallisuuden alkuvuosi, ei niinkään haasteen takia, vaan ihan muuten vain on kiinnostanut. Nyt elokuussa olen lukenut Viron kansalliskirjailijan A. H. Tammsaaren vuonna 1935 viroksi julkaistua ja vasta tänä vuonna suomeksi saatua romaania Rakastin saksalaista, joka on vielä kesken, mutta tulee blogiin lähiaikoina.

    Aikaisemmin tänä vuonna olen lukenut Kai Aareleidin romaanin Korttitalo (2018), kokoelman Lydia Koidulan suomennettuja runoja Sillalla soi satakieli (2018) sekä 1400-luvun Tallinnaan sijoittuvan Indrek Harglan rikoskirjan Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (2012).

    Tykkää

    1. Hieno saldo, Paula! Ja kiva poimia noista lukuvinkkejä, Viro kun kiinnostaa kovasti. Ehkä teen sittenkin jonkun loppuspurtin ja luen ainakin novelleja viro-kohtaan…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.