Heinäkuun kieli oli kiina

Kuukauden kieli -haasteessa oli heinäkuussa vuorossa kiinankielinen kirjallisuus. Sitä löytyy suomennettuna huomattavasti vähemmän kuin japanilaista, mutta enemmän kuin korealaista. Ainakin näin näppituntumalta katsottuna.

Tällä kertaa pääsin kuitenkin nappaamaan haastekirjan omasta hyllystäni, mistä löytyy kokoelma kiinalaisia tarinoita sekä aikaa sitten alelaarista pelastamani mainio pienoisromaani, Lu Wenfun Herkkusuu. Sitä näkyy yhä divarien hyllyillä, kannattaa napata mukaan, jos kohdalle sattuu!

Olen lukenut Herkkusuun vuosia sitten, ja mieleeni oli jäänyt erityisesti ensi nuudelien maun merkitys. Ensi nuudeleilla tarkoitetaan päivän ensimmäisiä annoksia, jolloin liemi on parhaimmillaan: päivän mittaan maku muuttuu, kun padasta ammennetaan uusille ja uusille lautasille, ja tätä parasta makua tarinan herkkusuu hakee ja lähtee siksi jo varhain aamulla nuudeleita syömään. Se oli jotenkin niin silmiä avaava asia, se, mikä merkitys ruoan maulla on, että rakastuin kirjaan päätä pahkaa.

Toisella lukukerralla tajusin kirjan poliittisen ja historiallisen merkityksen, se on kuin läpileikkaus sekä Kiinan poliittiseen että kulttuuriseen historiaan. Ja tämä kaikki kerrotaan ruoan kautta. Plus tietenkin ihmisyyden omat lisät soppaan, kuten kateus ja ahneus ja miten ne ihmistä omalla tavallaan ohjaavat.

En ole ehtinyt kirjasta vielä blogata, mutta olkoon.

Kiinalainen kirjallisuus on joka tapauksessa sellaista, johon haluan enemmänkin tutustua. Maa ja sen kulttuuri ovat valtavan mielenkiintoisia, ja nuo sosialistiset ja kommunistiset vuodet ovat muokanneet sitä enemmän kuin arvaakaan. Kaikessa on puolensa, mutta etenkin näin luettuna se on enemmän kuin kiinnostavaa.

Elokuussa mennäänkin sitten maantieteellisesti lähemmäs ja veljeskansan kirjallisuuden pariin. On siis viron – tai eestin – vuoro.

Luitko sinä heinäkuussa jotakin kiinan kielellä alunperin kirjoitettua?

6 vastausta artikkeliin “Heinäkuun kieli oli kiina”

  1. En heinäkuussa lukenut, mutta huhtikuussa luin alun perin kiinasta (en tiedä onko kyseessä mandariini vai mikä) englannistetun taiwanilaisen Wang Ting-Kuon romaanin (My Enemy’s Cherry Tree). Oli kiintoisa ja unenomainen. Kiina kiinnostaa minuakin ja on muutama muukin kys. kielialueen kirja odottelemassa vuoroaan.

    Herkkusuu saattaisi olla kiinnostavaa luettavaa, ainoastaan ruokaisuus arveluttaa, vaikka sen kautta tuotaisiinkin esille muita asioita. En oikein jaksa innostua ruuasta kirjallisuudessa, ellei sitä käsitellä jotenkin todella merkityksellisesti.

    Tykkää

    1. Taiwanilaista kirjallisuutta en muista lukeneeni, hieno löytö kiina-kohtaan!

      Herkkusuu on minusta mainio nimenomaan ihmis(suhteiden)kuvauksena ja siinä, miten se kertoo kaikkien näiden poliittisten mullistusten muuttaneen yhteiskuntaa ihmisten kautta. Ruoka on pääteema, sillä toinen rakastaa hyvää ruokaa ja toinen vihaa, koska vihaa rikasta (kapitalisti)herkkusuuta. Mutta kyllä se kiinalaisen ruoan hienouskin esiin tulee, se on jotain ihan muuta kuin ne kiinalaisravintolat, joihin me Euroopassa olemme tottuneet… Pitkä on kiinalaisen keittiönkin historia. Pitäisikin kirjoittaa kirjasta oma postaus, siinä oli monta mielenkiintoista juttua, mitkä jäivät mieleen!

      Tykkää

  2. Ehdin eilen vasta aloittelemaan kiinasta käännettyä kirjaa, mutta olen tyytyväinen kun sentään löysin tähän jotain ihan aidosti kiinnostavan oloista luettavaa. Aula &Co -kustantaja on kääntänyt viime vuosina jonkin verran kiinasta suomeen ja heiltä tuli alkuvuonna Yo Huan Kiina kymmenellä sanalla. Hua kertoilee siinä 10 ydinsanan kautta Kiinan historiasta, kulttuurista ja omista kokemuksistaan. Lukeminen venyy varmaan reilusti elokuulle, mutta hitaasti hyvä tulee. 🙂

    Tykkää

    1. Oi, olipa hieno löytö! Minulta tuo on mennyt kokonaan ohi, täytyy tutkia. Kiva, kun on näitä uusia ja rohkeita kustantamoja, jotka julkaisevat nk. mainstreamin ulkopuoleltakin.
      E-kirjoissa huomasin olevan uutta kiinalaista dekkaria (kai), niihin piti tarttua, mutta vaihteeksi teki mieli lukea painettua kirjaa…

      Tykkää

  3. Luin heinäkuussa Shiwun eli erään kiinalaisen buddhalaisen munkin 1300-luvulla kirjoittamia runoja, tai ainakin osa kirjan teksteistä taitaa olla mietelmiä. Kirjan nimi on mielestäni ihana: Kaivoin lammen kuuta varten. Teos on julkaistu suomeksi viime vuonna, ja minusta on hienoa, että on kustantajia, jotka uskaltautuvat julkaiisemaan tällaista tosi vanhaa ja vähän tunnettua (ja oletettavasti vähän kysyttyä) kirjallisuutta.

    Tykkää

    1. Tästäkään en ollut kuullut, miten hauskaa saada lukuvinkkejä! Luulen, että kiinalaismunkin runot ja mietelmät olisivat juuri sellaista, mistä pidän… Kuten yllä jo totesinkin, on mahtavaa että on näitä kustantajia, jotka uskaltautuvat julkaisemaan kirjallisuuden eikä pelkästään myynnin ehdoilla. Kulttuuriteko! Ja tosiaan upeaa, että palataan näinkin vanhaan teokseen, uusi ja vanha kulkevat käsi kädessä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.