Huhtikuun kieli oli unkari

Huhtikuussa oli Kuukauden kieli -lukuhaasteessa unkarin vuoro. Kiinnostavaksi sen tekee tietenkin se, että unkari on suomen sukulaiskieli. Ei yhtä läheinen kuin viro, mutta yhtäläisyyksiä kumminkin on, kieliopissa kai enimmäkseen.

Unkarista on käännetty suomeksi suhteellisen paljon kirjallisuutta. Ensimmäiseksi tulee mieleen Nobel-palkittu Imre Kertész, mutta yhtä lailla minuuttinovelleistaan tunnettu Istvan Örkeny, romaanikirjailija Sándor Márai tai dekkaristi Vilmos Kondor. Suomi–Unkari Seuran sivuilta löytyy varsin kattava lista suomennetuista unkarilaisteoksista, jos ken lukemista etsii.

Omalla kohdallani huhtikuu meni lähinnä unkarinkielistä kirjallisuutta pohdiskellessa. Minulla on itse asiassa yksi kirja jopa kesken (ollut vuosia, palaan siihen aina uudestaan, mutta ajattelin saada sen tänä vuonna luettua loppuun), ja muuten lukemista etsiessäni törmäsin englanniksi käännettyyn novellikokoelmaan, jonka saattoi ladata netistä ilmaiseksi luettavakseen. Teinkin niin, mutten ehtinyt siihen sen kummemmin vielä tutustua.

Lopuksi luin Istvan Örkenyn pari minuuttinovellia englanniksi, kun niihin Short Story Projectissa törmäsin. Oli kiehtova palata niihin uudestaan parinkymmenen vuoden jälkeen. Luin nimittäin niitä opiskeluaikoinani suurella innostuksella, mutta yksikään tarina ei sellaisenaan ollut jäänyt mieleen. Nyt luin niitä uusin silmin. Nehän todella ovat mainioita. Täytyykin palata tarkemmin uudestaan kirjaston- tai divarinkirjojen muodossa. Jokin minua näissä unkarilaisissa kiehtoo, ja itäeurooppalainen kirjallisuus muutenkin.

Toukokuussa onkin sitten albanian vuoro, eli Euroopan itälaidalla pysytellään. Rasti on vaikea, sillä mieleen tulee vain yksi kirjailija: Ismail Kadaré. Häneen kannattaa toki tutustua, mutta löytäisikö myös jotakin muuta?

(Lisäys heti perään: annan vinkin, kun kerran tähän törmäsin: Pienkustantamo Aviador on julkaissut albanialaisen nykyrunouden antologian nimeltä Olipa kerran toivo, eli jos runoutta etsii, niin tällainenkin on olemassa!)

Luitko sinä jotakin unkariksi alunperin kirjoitettua huhtikuussa?

Helmet 2019 ja ensimmäinen vuosineljännes

Ajattelin tänä vuonna jakaa Helmet-koosteen neljään osaan ja samalla kirjoittaa muutaman rivin kustakin kirjasta ja miksi ne osuivat valittuun haastekohtaan.

Tammi-maaliskuussa sain luettua kokonaan viisitoista kirjaa (joista yksi kuunneltu); suurimmasta osasta olen blogannutkin, mutten kaikista. Eli nämä kohdat on nyt täytetty:

Helmet 2019 15/50

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot Aukje Vergeest: Les yeux dans les yeux Vincent van Gogh – Museokauppahankintojani. Käy Van Goghin elämän ja taiteen läpi lyhyin, mutta kattavin tekstein, joita kuvat täydentävät. Kannessa on Van Goghin omakuva.

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettäAnja Snellman: Lähestyminen Ensimmäinen Snellmanini vuosiin, ihastuin. Kirjassa etsitään ajatuksen tasolla huumeriippuvaisen ja moniongelmaisen nuorukaisen isää ja samalla syitä siihen, mikä on suistanut hänen elämänsä raiteiltaan.

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lueMila Teräs: Jäljet – romaani Helene SchjerfbeckistäVierastan minä-muotoisia elämäkertaromaaneja. Kirja piirsi kuitenkin selkeän kaaren Schjerfbeckin elämästä, mikä sinänsä kiinnosti.

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynytHannu Mäkelä: Muistan – Vapaus Niitä oli todella monta, mistä ilahduin! Oli mielenkiintoista kulkea samoissa maisemissa Mäkelän kanssa ja nähdä ne toisin silmin. Helsinki, Pariisi, Bretagne, Venetsia, Liguria, Theresienstadt, Tallinna, Pietari… olen jo unohtanut, mitkä kaikki.

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen Märta Tikkanen: Århundradets kärlekssaga – Vuosisadan rakkaustarina on nykyklassikko, eikä pelkästään feministisessä mielessä. Kuuntelin kirjan Märtan itsensä lukemana, ruotsiksi, mikä antoi runoihin aivan oman painonsa. Kirjoittanen tästä myöhemmin erikseen. Teki suuren vaikutuksen.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassaAnnastiina Heikkilä: Bibistä burkiniin – totuuksia ranskatar-myytin takaaKirja, josta en pitänyt. Käsittelee pariisittaren ja ranskalaisen naisen asemaa Ranskassa feministisestä näkökulmasta mediakuplan sisältä. Väsyttävä yksisilmäisyydessään.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirjaMarkus Majaluoma: Haikaroiden vauva – Ainoa kirja toistaitseksi, jonka olen lukenut nimenomaan haastetta varten. Majaluoman kuvituksista pidän, ja ne toimivat myös tässä, mutta teksti olisi hyvä olla jonkun toisen kirjoittama. Luin e-kirjana, testasin samalla kuvakirjoja tässä muodossa.

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua Henna Mäkelin: Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietääMäkelin mainitsee useamman kerran surun olevan nykyään tabu suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös kuolemasta on tulossa tabu, kun se halutaan (amerikkalaiseen tapaan) pyyhkiä näkymättömiin. Ei hyvä suunta, mitä kirjakin painottaa.

29. Kirjassa nähdään uniaNatsume Sōseki: BotchanShikokun saarelta opettajan pestin saanut Botchan näkee unia oppilaiden kiusattua häntä. Ei oikein osunut muihin kohtiin.

36. Kirjassa ollaan yksinKyllikki Villa: PakomatkallaVilla matkustaa yksin ja pohtii paljon yksinoloa, joka ei ole sama kuin yksinäisyys. Vaikka kyllähän hän yksinäisyyttäkin pohtii, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Hän on kuitenkin sen verran sosiaalinen luonne, että ystävystyy helposti, ainakin hetkittäin, kuten matkalla on tapana tehdä.

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia Laura Manninen: Kaikki anteeksiMielenterveysongelmista romaanissa puhutaan ihan tätä sanaa käyttäenkin, jopa niin, että nainen kysyy mieheltä että onko sulla ollut mielenterveysongelmia. Jos oikeassa elämässä tuoreelle rakastetulle näin päräytettäisiin, voisi tulla ongelmia, luulen.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua L. Onerva: Mies ja nainenOi kyllä viehättää! Missä ovat nykyään kirjailijoiden taiteilijanimet, näin ytimekkään runolliset?

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksiNaja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja.Jos 25-vuotiasta pidetään aikuisena, niin sitten kyllä. Äiti käy läpi kuolleen poikansa elämää ihan alusta loppuun asti ja suree samalla.

45. Kirjan nimessä on kieltosanaJohannes Mario Simmel: Ei aina kaviaaria – Toisen maailmansodan aikaisiin tositapahtumiin ainakin joltain osin perustuva vakoojaseikkailukertomus, jossa ruoalla on suuri merkitys. Ei sen aina kaviaaria tarvitse olla! Tiiliskiviromaani, johon palannen myöhemmin.

47. Kirjassa on alle 100 sivua Claes Andersson: Mörkrets klarhet – Runoteokset ovat usein alle satasivuisia, niin tämäkin. Kaunis pieni teos, jolla aloitin ruotsinkieliseen kirjallisuuteen tutustumiseni, alkukielellä siis.

Pieni kevätkatsaus

Yksi neljäsosa vuodesta on kulunut ja on aika tehdä pieni välitilinpäätös. Eli miten on mennyt kevättalvi ja mitä on odotettavissa keväälle ja kesälle?

Vuoden alkupuoliskolla yllätin itseni innostumalla e-kirjoista. Luin niitä kaikkiaan yksitoista, ja ainakin kolme on yhä kesken (ja muutaman siirsin suosiolla sivuun).  Lisäksi kuuntelin yhden runoteoksen. Haluni tutustua kotimaiseen nykykirjallisuuteen ja sitä kautta siihen, mitä ja mikä Suomi nykyään on, jatkui koko kevättalven.

Luin itselleni epätavallisesti ja jostakin syystä erityisen paljon kuolemasta ja surusta. En oikein tiedä, mikä asiassa minua juuri nyt näin paljon kiinnostaa, mutta ehkä kyse on samasta: näiden teosten kautta on piirtynyt omalla tavallaan kuva suomalaisesta tai ylipäänsä pohjoismaisesta nyky-yhteiskunnasta. Yksi asia tuntuu lukiessa nousevan jatkuvasti esiin: lääkkeiden ja lääkityksen yleistyminen. Kemiallisilla lääkkeillä hoidetaan alkoholismia, huumeriippuvuutta, masennusta, unta, surua, tunteita ja varsinaisia sairauksia. Ja tapetaan tai yritetään tappaa itsensä.

Toinen erityispiirre kevättalven lukemistossani oli päiväkirjamaiset ja fragmentaariset teokset. Ehkä nämä juuri sopivatkin e-kirjamuotoon? Pitkiä romaaneja en siinä muodossa vieläkään oikein jaksa lukea. Mutta nämä lyhyehköt huomiot elämästä, ne toimivat mainiosti. Lisäksi olen innostunut lukemaan jälleen taiteesta, tosin vain muutaman kirjan luin kokonaan, muuten yleisesti selaillen ja paikoin lukien. Lähinnä olen ryhtynyt penkomaan omaa kirjahyllyäni, nautin tästä valtavasti.

Helmet-haastekin on siis täyttynyt yllättävän mukavasti, seuraavassa postauksessa siitä enemmän. Kuukauden kieli -haasteeseen ajattelin tänä vuonna lukea novellien lisäksi kokonaisia kirjoja ko. teemakuukauden aikana, mutta eipä ole onnistunut. Sen sijaan olen jo lukenut lokakuun kieleen tanskalaisen kirjan ja kesken ovat tammikuun korea ja helmikuun norja. No, käyhän se näinkin. Loppuvuodesta tehdään sitten yhteenveto ja katsotaan, mitä löytyi.

Muuten olen ilmoittautunut Hemulin kirjahyllyn Maailman ympäri 80 päivässä -haasteeseen, johon aion lukea novelleja (mutten ole vielä tehnyt mitään asian hyväksi), ja eilen (!!) hoksasin että Kirjasähkökäyrän Mai on jo tammikuussa lanseerannut Kirjahyllyn aarteet -lukuhaasteen, johon aion tottakai osallistua. Kevät ja kesä kun tulevat olemaan oman kirjahyllyn penkomista.

E-kirjat, keskeneräisetkin, jäävät siis nyt sivurooliin ja mm. näillä jatketaan:

Olen aloittanut alimmaisesta eli Roman Polanskin omaelämäkerrasta Roman par Polanski. Luen sitä ranskaksi ja sivuja kirjassa on yli 700, joten etenen suhteellisen hitaasti. Sen jälkeen tulevat Bo Carpelanin Alkutuuli, johon aion vihdoin keskittyä, sekä George Orwellin Burmese Days, jonka löysin vuosia sitten divarista. Nyt on sen aika.

Elokuvien suhteen kevättalvi ja alkukevät on ollut melko vilkasta, olen katsonut tähän mennessä 13 elokuvaa, joista kuusi teatterissa. Suurin osa leffoista on ollut hienoja ja mielenkiintoisia, mutta muutama huonokin joukkoon mahtuu. Olen toisinaan yrittänyt elokuvista kirjoittaa, mutta kirjat ovat tässä kohtaa vieneet voiton. Ehkä palailen niihin kuitenkin vielä.

Helmetin elokuvahaaste on siis täyttynyt samaan tapaan kuin lukuhaastekin, eli toistaiseksi ilman suurempia vaikeuksia. En odota saavani koko listaa täyteen, mutta katsotaan, miten tämä tulee etenemään. Ihana on kuitenkin palata elokuvien pariin, ja tarkoitan nyt nimenomaan elokuvaa, cinema, en viihde-elokuvia, movies. Näillä kahdella kun on vissi ero.