Elokuun kieli oli vietnam

Kuukauden kieli -haasteen kahdeksantena teemana oli vietnaminkielinen kirjallisuus.

Arvelin etukäteen, että tehtävä olisi hankala, ja niin se olikin. Löysin kirjaston kokoelmista kolme (3)* vietnamin kielellä alunperin kirjoitettua teosta, mutta koska en tällä kertaa päässyt niitä(kään) lukemaan, siirryin etsimään novelleja netistä. Löysin yhden. Yhden ainokaisen englanniksi käännetyn novellin. Sen minä sitten luin.

Toisaalta se edusti juuri sitä mitä halusinkin lukea, eli vietnamilaista nykykirjallisuutta. Đỗ Bích Thúy on vuonna 1974 syntynyt vietnamilaisnainen, jonka novelli Sage on the Mountain (Ngải Đắng Ở Trên Núi) julkaistiin pari vuotta sitten Words Withouth Borders -nettilehdessä.

Sage on the Mountain kertoo kaupunkiin muuttaneesta nuoresta naisesta, joka vierailee Pohjois-Vietnamin vuoristossa sijaitsevassa kotikylässään. Vierailulla kohtaavat paitsi tytär ja äiti, myös kaksi hyvin erilaista maailmaa: moderni nykyisyys ja entinen, väistyvä aika. Tytär, joka on aina ollut kapinallinen ja hylännyt yhteisönsä lähtemällä alas laaksoon, kokee kaikesta huolimatta tulleensa kotiin kulkiessaan ylhäällä vuorilla ja etsiessään mykän naapurinpojan kanssa villinä kasvavaa salviaa. Mutta ei hän vuorille enää kuulu. Ei hän pysty enää edes kietaisemaan perinteistä turbaania leikattuaan hiuksensa lyhyiksi.

Äidin valitus tyttärelle tämän veljestä kuvaa hienosti sitä murrosta, jossa moderni länsimaistunut aikakausi tapoineen jyrää vanhan kulttuurin:

Both of you learned to sit and walk on the floor before you got all grown up like that, and now he brings home a table and chairs. He said we’d have frequent guests, so our manners would have to be top-notch. But who decides what manners are good? All the guests wear nice clothes but keep their shoes on in the house. When they sit down to have a drink of water, they turn their backs on our ancestral altar. If they see children in the village, they pat their cheeks and run their hands all over the children’s heads. But when I open my mouth, he tells me to tear down our wooden house and build a new tile-roofed house.

Hiukan surullinen on tämän novellin tunnelma kaikkinensa. Vanha jää, uusi tulee, eikä sille ole lopulta vaihtoehtoa, vaikka sydän sanoisi toisin salvioita kerätessä.

Lopputulos? Niin, lukisin todella mielelläni enemmänkin vietnamilaista kirjallisuutta. Esimerkiksi Vietnamin sodasta on kyllä saatu kuulla runsaasti amerikkalaisten (sotilaiden) näkökulmasta, mutta entä se vietnamilainen näkökulma? Missä se on? Heidän maansahan se on, amerikkalaiset (ja sitä ennen ranskalaiset) tulivat sinne tuhansien kilometrien päästä tuhotakseen heidän kulttuurinsa, ottaakseen maan omakseen. Eikö olisi jo aika kuulla jo heidän tarinansa? Mitä me muutenkaan tiedämme vietnamilaisten elämästä, heidän tavastaan katsoa maailmaa, ennen ja myös jälkeen sodan? Aika vähän. Itse asiassa tuskin mitään.

Ehkä se kuitenkin on tulossa. Omalla tavallaan tähän tarpeeseen vastaa vietnamilaisamerikkalainen Viet Thanh Nguyen, jonka tuotantoon tutustuin yhden novellin verran tämän Vietnam-teeman innoittamana ja josta kirjoitin täällä.

Syyskuun kieli onkin sitten helpompi, saksa. Kielialueenahan se ulottuu Saksan lisäksi Sveitsiin ja Itävaltaan, joten eiköhän sieltä luettavaa löydy. Ja kirjoittihan Kafkakin saksaksi…

Luitko sinä jotakin vietnamin kielellä alunperin kirjoitettua?

* Ei, on niitä enemmän. Tässä muistilistaa itselleni ja kenelle tahansa muulle, jota vietnamilainen kirjallisuus kiinnostaa:

Châng Không: Todellista rakkautta etsimässä (Palladium-kirjat)

Pham, Thi Hoai: Kristallilähettiläs (Kääntöpiiri, 1993)

Ho, Xuân Huong: Kysymyksiä kuulle (Nostromo, 1992)

Nhat Hanh, thich: Tämä hetki ihmeellinen hetki (Biokustannus, 2002)

Lisään, jos mitä tulee vastaan.

3 vastausta artikkeliin “Elokuun kieli oli vietnam”

  1. Luin vietnamilaisen runokirjan Kysymyksiä kuulle, jonka löysin kotikaupungin kirjastosta. Ilman haastetta ei olisi tullut mieleenkään etsiä sitä!
    Nyt olen kantanut kotiin saksalaista, lastenkirjan, pienoisromaaneja, pari nobelistia. Katsotaan, mitkä niistä päätyvät lukuun asti. Jo lähes luettuna on itävaltalainen dekkari.

    Tykkää

    1. Hienon kirjan olet kyllä löytänyt, ja miten upeaa, että kirjastosta näitä kuitenkin löytyy! Laitoin tuon Kysymyksiä kuulle lukulistalleni, nunna Chân Khôngin rinnalle. Huomaan, että olin väärässä tuon kolmen kirjan suhteen, kyllä niitä vähän enemmän on, kun tarkkaan tutkii.

      Saksa on helppo rasti, minultakin löytyisi tällä kertaa omasta kirjahyllystäkin luettavaa, ja juurikin itävaltalaista :D. Mielenkiintoista nähdä, mihin sinä päädyt!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.