Kirjabloggaajan kesäaakkosia V–Ö

Kesä ei ole vielä ohi, mutta Minnan lanseeraamissa kirjabloggaajan kesäaakkosissa on viimeisten – vaikeiden, vieraiden – kirjainten vuoro. Koitan yhä pidättäytyä kirjallisuusteemassa, vaikka vähän vaikeaa se hetkittäin onkin. Aiemmat löytyvät täältä.

V – Valinta. Olen saanut juuri yhden kirjan luettua ja nyt valitsen seuraavaa. Käyn läpi koko pinon, luen pätkän yhdestä, siirryn seuraavaan, siirrän senkin sivuun, kokeilen vielä paria muuta ja sitten löydän omani. Kaikille kirjoille on oma aikansa, oma hetkensä. Nyt on kohdallani Presidentin vuoro.

W – Waltari. Jos suomalaisista kirjailijoista pitäisi nostaa yksi ainoa esiin, taitaisi se olla Mika Waltari. Ja siitä huolimatta joudun tunnustamaan, että olen lukenut Waltarilta vain kolme teosta: ensimmäiseksi Helsinkiin sijoittuvan tarinan, johon ihastuin nuorena täysin, sitten tietenkin Sinuhen ja sen jälkeen näytelmän Leikkaus. On siis jäljellä paljon luettavaa. Juuri tällä hetkellä minua kiinnostavat Waltarin pienoisromaanit.

X – Xenofobia. En haluaisi kirjoittaa tätä sanaa, en haluaisi kirjoittaa sanaakaan muukalaisvihasta. Silti se tuntuu nostaneen ikävällä tavalla päätään Suomessa ja monessa muussa maassa. Kuinka paljon siitä on sitten otsikoita ja lehtijuttuja, en tiedä. Ainakaan Ranskassa en huomaa sellaista muukalaisvihaa kuin mistä lehdissä puhutaan. Ehkä se toisaalta johtuu siitä, että Ranskassa on totuttu siihen että ihmiset menevät ja tulevat, kulkevat läpi maan, jotkut jäävät, jotkut palaavat sinne, mistä ovat tulleet. Ja kaikilla on ulkkistuttuja ja kavereita jo kouluajoilta. Meillä Suomessa ollaan oltu niin pitkään pussin pohjalla ja suljetussa (eli näennäisvapaassa) valtiossa, että on unohtunut kokonaan elämää olevan muuallakin. (Ja kuten tästäkin tekstistä huomaa, olen syntynyt ja kasvanut hyvin vaaleassa Suomessa, siitäkin huolimatta, että moni lapsuudenystävistäni oli puolisuomalaisia.)

Y – Ystävyys. Mikä ihana sana seuraavaksi. Ystävyyttä on niin monenlaista, se on sielujen sympatiaa, se kestää aikaa ja etäisyyttä, se voi olla ystävällinen sana vieraalle ihmiselle, sana, hymy, joka tekee itse kunkin elämän helpommaksi, mukavammaksi ja kauniimmaksi. Ystävyyttä voi olla myös verkossa, vaikka ei oltaisi koskaan kohdattu. Tullaan siis takaisin alkuun, eli sielujen sympatiaan.

Z – Zorro. Amerikkalainen (?) vanha mustavalkoinen tv-sarja, joka tulee ranskalaiselta kanavalta joka arkipäivä. Käännän aina kanavaa, Zorro ei oikein jaksa innostaa…

Å – Åland. Kakarana laulettiin, jotta ”kyllä Oolannin sota oli kauhia, kun kolmellasadalla peltipurkilla puliukot seilasi sammakkolahdella, sumfaraa, sumfaraa, ostakaa makkaraa, kyllä Kekkonen kustantaa” tietämättä oikeastaan ollenkaan, mikä se sellainen Oolannin sota edes oli. Olikin jokseenkin huvittavaa, kun se Oolannin sota sitten tuli vastaan vakavampana asiana Tapio Koivukarin hienossa romaanissa Luodetuulen maa… Heh, nostalgista!

Ä – Äänikirjat. Olen pitänyt äänikirjoja vanhuksille tarkoitettuina, sillä isoäitini niitä kuunteli kun kädet eivät enää jaksaneet pitää kirjaa ylhäällä, ja vasta oikeastaan kirjablogien kautta olen tajunnut että voi niitä muutkin kuunnella. Aloitin äänikirjakokeiluni Juhani Ahon pienoisromaanilla Helsinkiin vaatteita silittäessäni, eikä se ollutkaan yhtään hullumpi. Mutta että pitempää kirjaa? No, katsotaan…

Ö – Örveltäminen. Asia, jota en todellakaan kotimaasta kaipaa. Eihän se pelkästään suomalainen ongelma tietenkään ole, mutta enpä heti keksi toista maata, jossa örveltämistä pidettäisiin miehekkäänä, tavoiteltavana tai millään tavalla ”makeena” juttuna. Voin olla väärässäkin, mutta tämä örveltämisen ihannointi näyttäisi tulevan esiin joissain suomalaisten mieskirjailijoiden teoksissakin, jotka olen niiden nimien perustella sivuuttanut oitis. Toivon arvioineeni väärin…

2 vastausta artikkeliin “Kirjabloggaajan kesäaakkosia V–Ö”

  1. Äänikirjat ovat ihania, olen niihin ihan koukussa… lenkillä, julkisissa kulkiessa, silittäessä, kokatessa. Waltarin Sinuhe on muuten Lars Svedbergin lukemana äänikirjana aivan mahtava kokemus!

    Tykkää

    1. Juu, olen huomannut että kuuntelet paljon äänikirjoja! Se on saanut minutkin näkemään ne uudella tavalla. Ja tosiaan, autoa ajaessa ja kun tekee muuta (vaikka sitten silittää tai perkaa marjoja) äänikirjathan ovat todella mainioita. Radioteatteria olen tykännyt kuunnella, joten tämä on aika luonteva jatko niille. Täytyykin pitää silmällä, jos Waltaria osuisi äänikirjana vastaan!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.