Ja kaikkea muuta -blogin lanseeraama kirjabloggaajan kesäaakkoshaaste on tullut seuraavaan vaiheeseen, eli vuorossa ovat assosiaatiot hoosta ännään.
H – Huumori. Kaiken ei tarvitse olla hauskaa, mutta kyllä se huumorin pilkahtaminen tekstille yleensä hyvää tekee. Yksi hauskimmista kirjasarjoista sekä aikuisille että lapsille on ranskalainen Pikku Nikke eli Le petit Nicolas – kuvituskin on todella mainio! (Ja sopii se kielen opiskeluunkin, kuten olen ilokseni todennut.)
I – Illat. Olen ehdottomasti iltalukija. Menen mieluusti sänkyyn hyvissä ajoin ihan vain siksi, että saisin lukea rauhassa. Pienenä meille lapsille luettiin aina iltasatua, mistä on jäänyt paitsi hyvät muistot, myös paljon tarinoita, josta on voinut elämässään ammentaa (aika harvoin sitä tulee satuihin nimittäin aikuisiällä tartuttua – ellei sitten tule lukeneeksi itse lapsille).
J – Japanilainen kirjallisuus. Luen suhteellisen paljon japanilaista kirjallisuutta. Ensimmäinen taisi olla Jun’ichirō Tanizakin Avain, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Japanilaisessa kirjallisuudessa viehättää sen elegantti ilmaisu (kiitos tietenkin hyvien käännösten) sekä ihmismielen koruton ja kaunistelematon kuvaus. Tällä hetkellä minulla on kesken yksi japanilainen novellikokoelma ja yksi romaani. Haruki Murakamin merkitys on sitä vastoin avautunut minulle vasta vähän aikaa sitten, nimenomaan aikalaiskriitikkona.
K – Käännökset. Aiemmin luin lähes pelkästään käännöskirjallisuutta, nykyään niiden rinnalla myös suomalaista. Käännöksiä on tietenkin vaikea arvioida, jos ei osaa alkuperäiskieltä, mutta yleensä kyllä huomaa, onko käännös hyvä vai ei. Suomalaisia on hemmoteltu hyvillä ja osaavilla kääntäjillä, toivottavasti myös jatkossa, ja niin, ettei kaikkea käännetä englannista… On skandaali, että mm. Murakamin kirjat on pääsääntöisesti käännetty englannista – ja vielä niin, että kääntäjä ei tunne aihettaan. Esimerkiksi 1Q84 vilisi kirjoitusvirheitä (paikannimet, ym.) ja suoria käännöksiä englannista, jotka kuulostavat oudoilta japanilaisessa teoksessa (kuten sinä-passiivi; oliko se juuri tuossa teoksessa, en enää muista, mutta jossain se kyllä oli).
L – Lainakirjat. Kotimaassa olen ahkera kirjaston kuluttaja, ja lainaan kirjoja mieluusti myös läheisten hyllystä. Nytkin mukanani on kasa kirjoja perheenjäseniltä, onneksi niillä ei ole kiirettä. Kirjastoon olen sen sijaan monet kerrat joutunut maksamaan myöhästymismaksuja… miten ne tuppaavatkin aina unohtumaan?
M – Murteet. Murteet ovat kielen rikkaus ja minusta on hauskaa, kun niitä viljellään myös fiktiossa. Kääntäjälle ne tosin tuottavat päänvaivaa… Heli Laaksosen murrerunotkin ovat ihania, vaikka hänen murteensa onkin minulle vieras.
N – Naiskirjailijat. Inhoan nais- ja miesliitteitä (mutta rakastan -tar-päätettä), enkä valitse luettavaani sen mukaan, onko kirjailija nainen vai mies. On ollut aikoja, jolloin luin enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja, ja on ollut aikoja, jolloin olen lukenut enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Mutta jos halutaan nyt kerrankin sukupuolittaa, niin erityisen merkittäviä naiskirjailijoita minulle ovat olleet Marguerite Duras, Edith Södergran ja Vigdis Grimsdóttir.
Aukeamia 
Mielenkiintoisia ajatuksia kirjaimet sinussakin ovat herättäneet. Ja Le petit Nicolas on aivan ihana. Silloin joskus hamassa nuoruudessa, seurustelun alkuaikoina, miehellä oli tapana lukea niitä minulle aina välillä ääneen.
TykkääTykkää
Pikku Niken ääneenlukeminen seurusteluaikana kuulostaa ihanan romanttiselta 🙂 Minulle ne liittyivät teiniaikaan, isä niitä osti ja olin ensin että mitä ihmeen lastenkirjoja… ja sitten menetin niille sydämeni. Uudelleen tartuin kieltä opiskellessani ja nyt ne avautuivat taas ihan toisella tavalla. Todella mainioita! (Ja ne kuvitukset, ne kuvitukset!)
TykkääTykkää