Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia

– Enää ei näy merkkejä mieltymyksestänne musiikkiin, mietiskelyyn, hyväntekeväisyyteen, yksinäisyyteen ja maaseutuun. Menestyminen vie ajatuksenne, nautinto pidättelee. Mutta onnen voi löytää vain tekemällä sitä mitä rakastaa sielunsa sisimmässä. (Violante eli seurapiirielämää, s. 36)

proust_paivallisvieras

Marcel Proustin Päivällisvieras ja muita kertomuksia on kirjan ensimmäiselle sivulle tekemäni merkinnän mukaisesti odottanut vuoroaan vuodesta 1999. En kuolemaksenikaan muista lukeneeni kirjaa, mutta mukana se siis kulkenut. Ja nyt tuli vihdoin sen aika.

Pikkuinen, 107 sivua käsittävä kirja koostuu neljästä novellista: Päivällisvieras, Violante eli seurapiirielämää, Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema ja Rouva de Breyvesin kaihoisa kuolema. Aivan ensimmäisestä en oikein saanut otetta, ehkä siksikin että olin aika väsynyt, mutta sitten pääsin Proustin kyytiin. Ja miten hän veikään! Eletään 1800-luvun loppua ja ollaan yläluokan hienostopiireissä, jotka molemmat ovat minulle luonnollisesti täysin vieraita maailmoja, ja silti: näin, mitä Proust kuvasi, elin hänen kuvailemiensa hahmojen kanssa.

Aika huikeaa, ottaen myös huomioon että Proust oli vain vähän päälle parikymppinen kirjoittaessaan nämä tarinat.

Välillä koitin päästä vuoteen 1894 ajattelemalla, että isoäitini äiti oli tuolloin kaksivuotias. Aika hauska ajatusleikki. Tuollaiseen maailmaan hän siis syntyi, joskaan ei tuohon maahan eikä tuohon yhteiskuntaluokkaan, mutta omalla tavallaan sain tällä tavalla kiinnitettyä ajan johonkin konkreettiseen. Että ei siitä sittenkään ihan niin kauan ole. Eivätkä ihmiset ole muuttuneet miksikään. Vain puhetapa, vaatetus, teknologia… Ihminen on ja pysyy samana. Hyvänä, pahana, itserakkaana, keimailevana, huikentelevaisena, juoruavana, surullisena, iloisena, ihastuneena, rakastuneena, rakastavana, teatraalisena, laskelmoivana, kiukkuisena, kipuilevana, nuorena, vanhana, kuolevana.

En lähde erittelemään jokaista novellia erikseen, olkoon tämä tällainen muistiinmerkintä tällä kertaa.

Baldassare siirrätytti vuoteensa avonaisten ikkunoiden äärelle. Lähtöä teki laiva, jota merimiehet aallonmurtajalta vetivät aavalle köysistä. Noin viidentoistakesäinen komea laivapoika kumartui laidan yli; hänen luuli joka aallossa tipahtavan veteen, mutta hän seisoi tanakasti vankoilla jaloillaan. Hän veti verkolla kaloja, ja hänen tuulen suolaamien huultensa välissä roikkui savuava piippu. Ja purjetta pullistava tuuli riensi vilvoittamaan Baldassaren poskia ja lennätti paperinpalaa huoneessa. (s. 75, Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema)

Helmet 2017 -haasteeseen tästä saisi merkinnät kohtiin kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö ja kirja kertoo ajasta jota et ole elänyt.

Marcel Proust
Päivällisvieras ja muita kertomuksia
Ranskankieliset kertomukset ilmestyivät 1896 kokoelmassa Les Plaisirs et les Jours
Suomentanut Annikki Suni
Karisto, 1996
107 sivua
Omasta kirjahyllystä

Yksi ajatus artikkelista “Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.