Takkuileva 101 kirjaa -haaste

lue_kirja
Oi minä niin yritin! Mutta ei siitä mitään tullut.

Innostuin vuoden alussa Ylen 101 kirjaa -haasteesta, mutta miten sen kanssa on käynyt? Kuukausi on takana – se ei ole paljon, mutta kertoo sitäkin enemmän.

Ei siis ole mennyt kovin hyvin. Kaksi ensimmäistä lukuyritystä meni heti mönkään: Edith Södergranin kirja olikin ruotsiksi, ja vaikka olen päättänyt palata ruotsin kielen pariin, eivät 1920-luvun runot ole ehkä se otollisin alku. Pentti Saarikoski olisi ollut suomeksi ja sen olisi voinut ladata omalle koneelle – mutta sitä varten olisi pitänyt hankkia taas joku uusi tili, joten jätin väliin.

No, seuraavaksi päätin lukea suoraan verkossa Anja Kaurasen Sonja O:n. En erityisesti välittänyt sen kielestä, ja vaikka kuitenkin aloin jo päästä vauhtiin ja innostua, en parin illan jälkeen enää jaksanutkaan.

Eipä lannistuta, ajattelin, ja lainasin seuraavan e-kirjan. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie kiinnostaa aiheensa puolesta ja ajattelin, että sen voisin lukea uudestaan. Pääsin siihen asti, kun se mies käy siellä omakotitaloalueella ja yrittää ostaa talon, muttei saakaan sitä. En päässyt yli mielikuvieni, joissa suomalaisneuroottinen Hotakainen (erotuksena Woody Allenin amerikkalaisneuroottiselle hahmolle) itse se siellä juoksentelee Pakilan omakotitaloalueella ja eroottishieroo tyhjässä asunnossa kosketuksenkipeitä rouvia. En ole Hotakais-fani. En välitä hänen kielestään, enkä pääse sisään hänen maailmaansa. Joten miksi kidutan itseäni vain jonkun haasteen takia, mietin, ja palautin e-kirjan.

Seuraavaksi koitin lukea Saima Harmajan runoja. Ovathan ne kauniita, mutta eivät minulle. Saima on niin sairas ja sydämensä raskas, en minä jaksa. Huomaan jälkikäteen, etten muista niistä mitään ja etten ollut edes varma, kenen runoja tulinkaan lukeneeksi. Ei kovin vakuuttavaa.

Joten miten tästä eteenpäin? Olen todennut, etten tosiaan välitä e-kirjoista. Tuijotan tietokoneen ruutua tarpeeksi päivisin, illalla se ei innosta. Kirja ei tunnu kirjalta ruudulla. En näe sivunumeroja, en tunne paperia. En voi plärätä sitä mieleni mukaan.  Tarina voi tarttua, mutta se liekki jää väpättämään ja sammuu. Hotakaisen sain luettua paperikirjana, mutta ruudulla en siihen palaa. Copy-paste ei sekään toimi, joten muistiinmerkintöjen tekeminen on hankalaa. Haasteen paksuja kirjoja en edes vilkaissut.

En sano silti vielä luovuttavani kokonaan. Vilkuilen valikoiman kirjoja, yritän siltä käsin saada käsityksen suomalaisesta kirjallisuudestakin. Olisin kyllä toivonut vähän toisenlaisia valintoja listaan. Mitä, en tiedä, mutta en saa näistä otetta.

Yksi ajatus artikkelista “Takkuileva 101 kirjaa -haaste”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.