Miten arvasinkin

Miten arvasinkin oikein. Ruotsalainen Nobel-akatemia on päättänyt antaa kirjallisuuspalkintonsa amerikkalaiselle popparille.

Lukaisin pikaisesti suomalaisten viestimien otsikoita aiheesta ja niissä oltiin tietenkin tosi yllättyneitä. Mitä yllättävää tässä on? Ruotsi on Yhdysvaltain tärkeä liittolainen ja Assangea amerikkalaisille jahtaava Nato-kokelas. Eikö ole aika selvää että tämänhetkisessä poliittisesti herkkävireisessä tilanteessa Ruotsi valitsee puolensa oikean voittajan?

Hey mister tambourine man… Juu, olen minäkin hoilannut Dylanin biisejä. Samoin Madonnan, Suzanne Vegan ja Beach Boysin biisejä. Ne ovat olleet kaikki ihan kivoja. Ja kaikki ne ovat vaikuttaneet niin sävelkuvioiltaan kuin lyriikoiltaankin amerikkalaiseen popkulttuuriin. Vaan ovatko ne kirjallisuutta? Ehkä seuraavaksi palkitaan elokuvakäsikirjoitus? Niille ei olla vielä taidetukaan Nobelia antaa. Nyt sitten vaan kaikki veikkaamaan.

No, onhan kuningatar Elizabethkin lyönyt ritareiksi Bob Geldofin, Bonon, Rollarit ja Elton Johnin, joten ei tässä pop-Nobelissa ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Itse asiassa tutkiskelin aiemmin päivällä Nobel-palkittujen listaa. Siellä on monta hienoa kirjailijaa, sellaisia, jotka ovat tehneet aikoinaan hyvin voimakkaan vaikutuksen. Ja sitten siellä on kirjailijoita, jotka ovat kieltäytyneet koko palkinnosta. Se alkoi kiinnostaa oikeastaan jo enemmän kuin palkitut.

Ehkä Nobelin rauhanpalkinto ja kirjallisuuspalkintokin voitaisiin aikansa eläneinä instituutioina lakkauttaa kokonaan.

3 vastausta artikkeliin “Miten arvasinkin”

  1. Jos sallit keskustelunavauksen, niin voisin heittää oman mielipiteeni soppaan. Itse olin erinomaisen tyytyväinen siitä, että Dylan voitti Nobelin. (Enkä osaa sanoa, oliko tässä nyt jotain amerikanmielistä politiikkaa taustalla – kemian ja fysiikan nobelit meni myös tänä vuonna Yhdysvaltoihin, tuskin sitä nyt piti sarjaan lisätä vielä kirjallisuus ihan vain poliittisista syistä. Ja miksi juuri Dylan ja ei vaikka Philip Roth, Joyce Carol Oates ja muut 1900-luvun amerikkalaisen kirjallisuuden äänet?)

    Tämä ajatus siitä, ettei laululyriikat ole ’oikeaa’ kirjallisuutta ihan vaan puhtaasti muotonsa vuoksi, tuntuu kummalliselta. Mikä tekee kirjallisuudesta kirjallisuutta? Loppujen lopuksi on mahdotonta keksiä yhtä määritelmää, joka kattaa kaikki genret ja kategoriat ja niiden poikkeukset, paitsi ehkä ’verbaalinen taide’ (ja mitä se taide sitten on tai ei ole on ihan toinen kana kynittäväksi). Länsimaisen kirjallisuuden historia alkaa esi-isistä ja -äideistä, kuten Homeros ja Sappho, joiden runous oli nimenomaan ’laululyriikkaa’: musiikkiin ja tanssiin sovitettua kerrontaa. Tuntuisi hieman oudolta sanoa, ettei Homeros tai Sappho ole ’oikeaa’ kirjallisuutta. Alfred Nobelin testamentissa muuten erikseen mainitaan, ettei palkinto ole suunnattu vain perinteiselle romaanikirjallisuudelle: ”not only belles-lettres, but also other writings which, by virtue of their form and style, possess literary value”.

    Jos sitten hyväksytään, että lyriikoita voi pitää kirjallisuutena siinä missä runokirjoihin painettuja säkeitä, niin sitten pitää vain reilusti arvioida Dylania taiteilijana samalta viivalta kuin T.S. Eliotia, Albert Camus’ta, Pablo Nerudaa, Vargasia ja muita maailmankirjallisuuden tähtiä. Pärjääkö Dylan tässä seurassa taiteensa laadun ja vaikutusvaltansa suhteen?

    Dylan oli 60-luvulla uransa alussa imenyt itsensä täyteen Shakespearea ja klassista kirjallisuutta, ja sekoitettuna oman aikansa sävyihin ja tunnelmiin, synnytti aivan uudenlaisen aikakauden ei pelkästään musiikille, vaan yleisestikin sanoitustaiteelle, kirjallisuudelle ja (nuoriso)kulttuurille. Dylanin runollinen praxis on upea kaleidoskooppi klassikoiden rytmiä, modernistista sirpaloitumista, Beat-sukupolven ekstaasin ja improvisaation henkeä, ja folkloristin rakkautta outoon ja mystiseen, ja vahvoihin mielikuviin. Dylan on pyrkinyt aina sekä kuvaamaan universaalia ihmisyyttä kaikkine pikkumaisine ihmissuhteinemme ja tunteinemme, mutta myös tarttunut yhteiskuntansa epäkohtiin ja valjastanut sanoitustaidettaan poliittisen vaikuttamisen välineeksi. Dylanin vaikutus hänen aikalaistensa ja seuraajiensa ajatukseen siitä, miten ja mitä kirjoitetaan (oli se sitten musiikkia tai perinteistä kansikirjallisuutta) on ollut mittaamaton, huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi viime vuoden voittajan Alice Munron (yhtään vähättelemättä, kuinka hieno kirjailija Munro on). Jotkut Dylanin teokset voisivat hyvin olla maailmankirjallisuuden huikeinta runoutta paperille painettuna, mutta monet myös toimivat huomattavasti paremmin äänitteellä kuin paperille – mitä tuskin on reilua tulkita heikkoutena.

    Darkness at the break of noon
    Shadows even the silver spoon
    The handmade blade, the child’s balloon
    Eclipses both the sun and moon
    To understand you know too soon
    There is no sense in trying

    Pointed threats, they bluff with scorn
    Suicide remarks are torn
    From the fool’s gold mouthpiece the hollow horn
    Plays wasted words, proves to warn
    That he not busy being born is busy dying

    Eli summa summarum: Dylan ansaitsee palkintonsa ja minä en näe mitään huonoa siinä, että kun me kerran eletään aikana, jolloin kaikenlaiset perinteiset median ja verbaalisuuden muodon rajat ovat rikkoutumassa, Nobelin kirjallisuuden palkinnot tulevaisuudessakin heijastaa sitä.

    Tykkää

    1. Keskustelu ja vastakkaisetkin mielipiteet ovat aina tervetulleita, kiitos vain pitkästä viestistäsi!

      Ymmärrän hyvin pointtisi ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että runous ja laululyriikka kulkevat käsi kädessä. Ihan historiallisestikin ja myös tänä päivänä.

      Siitä huolimatta pidän Dylanin Nobel-palkintoa poliittisena vetona, samalla lailla kuin Obaman rauhanpalkintoa. Eivät kaikki muutkaan Nobelin kirjallisuuspalkinnot ole mielestäni menneet ihan nappiin, mutta tällä kertaa ei ole kyse pelkästään henkilökohtaisista mieltymyksistäni. En pidä Dylania vähäpätöisenä kirjoittajana, en lainkaan – vaikka eivät hänen lyriikkansa minun mielestäni kyllä Nobel-palkinnon arvoisia ole. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

      Mietin kuitenkin asiaa ennen tämän vuotisen voittajan nimen paljastamista ja tulin siihen tulokseen, että kenellepä muulle se tänä vuonna annettaisiin kuin Dylanille. On Hillary Clintonin vaalit (Trumpin mukana olo on vain vitsi, jota täytyy seurata), on kaikkialla paisuva infosota josta meillä uutisoidaan yksipuolisesti, on Assange. Voi olla, että minusta on maailman menoa seuratessani tullut kyynikko – tai sitten vain realisti, kuka asian mitenkin näkee.

      Ainoa, mikä minua hiukan huojentaa, on se, että Dylan on ainakin joskus aikaa sitten tunnettu pasifistina. Mutta kovin hiljaa hän on viime vuodet ollut. Laululyriikalla voisi tehdä paljon, sillä voi todella koskettaa ihmisen syvintä sisintä ja sillä voi saada ihmisten silmät avautumaan. Positiivinen minä toivoo, että Dylan unohtaisi mannan ja mammonan ja ottaisi Nobelin vastaan innoituksena jatkaa uusien, iän tuoman viisauden (?) ja näkemyksen sävyttämien lyriikoiden tai runojen parissa.

      Pelkään kuitenkin pahoin, ettei näin tapahdu. Ehkä Dylan vain asettuu Hillary Clintonin taakse vaalikampanjassa ja Trumpia vastaan. Ja ei, en tarkoita että olisin Trumpin puolella, en ole kummankaan puolella, me seuraamme vain etukäteen kirjoitettua näytelmää, joka sinänsä on todella pelottavaa katseltavaa.

      Tykkää

      1. Jatkan vielä sen verran tästä Nobelin Yhdysvaltain suuntaan nojautumisesta noin yleisesti, että olen kieltämättä ihmetellyt, miksi lähestulkoon kaikilla aloilla amerikkalainen professori palkitaan yhdessä varsinaisen palkinnon saajan kanssa. Myös tänä vuonna, kun se suomalainen talousproffa palkittiin. Onhan se aika erikoista, tai sitten amerikkalaiset tieteentekijät ovat vain häkellyttävän älykkäitä ja muuttavat maailman hahmottamistamme aivan kaikessa…

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.